Tervehdys foorumilaisille! Uutena postaajana ajattelin aloittaa kertomalla ensimmäisestä ja tähän asti ainoasta sienikokemuksestani.

Vuosi oli 2009 ja olimme kaverini kanssa reissaamassa Kaakkois-Aasiassa. Reissun loppua kohden purjehdimme pienelle mutta asutulle saarelle, jossa tarjoutui tilaisuus myös sienien kokeiluun.

Kummallakaan meistä ei ollut aikaisempaa kokemusta sienistä. Ainoat tietomme perustuivat muiden matkaajien trippikertomuksiin, joista osa oli hienoja ja osa ikäviä. Ennen maistelua odotukset vaihtelivat siis laidasta laitaan mutta tunnelma oli kuitenkin korkealla.

Nautimme sienet drinkin muodossa pienessä baarissa auringon jo pikkuhiljaa laskiessa. Sienien laadusta tai juoman muista ainesosista en ole varma, kirpeältä maistui ja sieninen jälkimaku. Ajattelemattomuuttamme olimme myös syöneet hieman aikaisemmin, millä oli tietenkin myös oma vaikutuksensa kokemukseen. Parkkeerasimme rannalle odottamaan vaikutuksia.

Noin tunnin odottelun jälkeen emme vielä tunteneet mitään ja aloimme jo epäillä sienien tehoa. Palasimme keskustelemaan asiasta myös baarimikon kanssa ja pienen palaverin jälkeen hän tarjosi meille toiset samanlaiset drinkit. Huolettomina kumosimme myös nämä kurkustamme alas.

Aikaa kului n. 20 minuuttia. Aurinko oli jo laskenut, baari täyttynyt ihmisistä ja musiikki paukkui kajareista. Istuimme tiskin ääressä ja juttelimme kahden ruotsalaisen tytön kanssa, jotka olivat itsekin maistelleet sienidrinkkiä pari päivää aikaisemmin. He ihmettelivät kahden drinkin annostamme ja varoittelivat huonosta tripistä. Tämä tuntui minusta huvittavalta ja muutenkin jutut alkoivat naurattaa enemmän ja enemmän. Tässä vaiheessa huomasin myös baarin värien ja valojen olevan erityisen hienoja ja kirkkaita. Ajattelin: "Jaahas, nyt alkaa toimimaan". Kaverini oli samaa mieltä.

Kaikki tuntui hauskalta mutta seuraava tilanne katkaisi kamelin selän. Baarissa oli kaksi eurooppalaista jätkää, jotka yrittivät iskeä jokaista vastaantulevaa tyttöä vaihtelevalla menestyksellä. He näyttivät jo kaukaa jotenkin huvittavilta. Kun se saapuivat kohdallemme ja alkoivat heittämään repliikkejään juttukumppaneillemme, repesin täyteen nauruun. Sienisin silmin he näyttivät peikkomaisilta, pystytukka ja vääristyneen kulmikkaat kasvot. Lisäksi molemmilla oli kasvoillaan korvasta korvaan ulottuva virne. Nauroimme vedet silmissä ja päätimme poistua baarista.

Lähdimme takaisin rannalle, jossa oli muutama terassi. Terasseilla oli lisäksi matalia ja mukavia pikku katoksia, joissa saattoi makoilla tyynyjen päällä ja tuijotella merta. Levytimme tyynyillä, kävelimme paljain jaloin rannalla ja muutenkin vain tunnustelimme kaikkea. Kaikkein parhaimmalta minusta tuntuivat suuret lehdet, joista katoksien katot oli tehty. Halasin niitä ja tuntui kuin ne olisivat imaisseet minut viileään ja pehmeään syleilyynsä.

Terassimme vieressä oli toinen terassi, joka oli täysin pimeänä. Minusta näytti kuin siellä olisi istunut joku ja vain tuijotellut pahaenteisesti meitä. Hahmo ei kuitenkaan liikkunut eikä kaverinikaan nähnyt siellä ketään. Halusin varmistaa asian ja yritin kiivetä kaiteen yli, jotta pääsisin lähemmäksi, mutten lopulta uskaltanutkaan lähestyä hahmoa pimeydessä. Palasin oman terasimme turvaan.

Nyt aikaa sienien nauttimisesta oli kulunut n. kaksi ja puoli tuntia. Halusimme lähteä liikkeelle kävelemään saarta ympäri. Saari oli tosiaan pieni ja pyöreä. Asutusta oli vähän ja suurin osa rakennuksista oli rannan tuntumassa keskittyneenä pieneksi kyläksi. Kylän "pääkatu" oli rannan viertä seuraava tie, jonka varrella oli pari baaria/ravintolaa, kauppa, tori ja muutama majapaikka. Tämän eloisan kaistaleen ulkopuolella oli vain pilkkopimeää trooppista metsää ja hiekkarantaa. Kävelimme pimeyteen.

Pimeys ja hiljaisuus tuntuivat rauhoittavilta. Emme päässeet kuitenkaan kovin pitkälle, kun tajusimme että tarvitsemme mukaamme myös jotain evästä. Meidän oli siis pakko palata vielä hetkeksi kylään. Baarien ja juhlivien ihmisten melu oli rauhaisuuden jälkeen ahdistavaa mutta himoitsimme kuitenkin jotain syötävää.

Astuimme sisään kauppaan, jossa oli myyjän lisäksi kolme muutakin paikallista. Minä valitsin hyllystä keksipaketin ja kaverini jotain suolaista. Ostotilanne oli hiljainen ja tuntui, että paikalliset tuijottivat meitä tympääntyneinä, jopa vihaisina. Ehkä he eivät pitäneet sienipäissään haahuilevista turisteista. Saattoi olla, että vain kuvittelimme mutta tilanteesta jäi kuitenkin ikävä olo. Päätimme, että emme halunneet nähdä enää muita ihmisiä lopputripin aikana ja lähdimme jatkamaan matkaamme pimeää rantatietä pitkin.

Kuljimme eteenpäin. Oli täysin pimeää lukuunottamatta taivaalla paistavaa kuuta, jolla näytti olevan hymyilevät kasvot. Minulla oli lisäksi outoja tuntemuksia, kuten hämähäkinseittejä naamalla, joita yritin ravistaa pois mutta niitä tuli vain lisää ja lisää. Tuntui myös kuin kaikki vaatteeni olisivat olleet märkiä. Hieroin naamaani ja vaatteitani kävellessämme.

Jonkin matkan päässä rannalla oli hieman suurempi katos, johon pysähdyimme lepäämään ja syömään eväitämme. Missään ei ollut ihmisiä, kuului vain aaltojen kohinaa. Merellä keijui poiju, jonka punainen valo näytti valaisevan koko meren. Avasin keksipakettini ja haukkasin ensimmäisen suupalan. Maku oli huumaava ja vaikeasti kuvailtava. Tuntui kuin keksien makeus olisi kyllästänyt kaikki aistit. Samalla tuntui kuin keksit olisivat imeneet kaiken kosteuden suusta ja tarttuivat kurkkuun, joten en saanut montaa syötyä. Olokin muuttui huonoksi ja seuraavan puoli tuntia yritin olla oksentamatta. Kaveri sillä aikaa eväitään tyytyväisenä.

Kun yökötys meni ohi, jatkoimme matkaa. Olin tässä vaiheessa menettänyt ajantajuni ja tuntui kuin pimeää tietä olisi jatkunut loputtomiin. Näin tien päässä valon, joka tuli erään majan hehkulampusta. Kuljin tätä valoa kohti mutta en päässyt yhtään lähemmäksi. Tuntui kuin tätä olisi jatkunut tunteja.

Lopulta saavuimme valon luo ja huomasimme, että majan vieressä oli tyhjillään oleva pimeä rantaterassi. Itse olin ainakin hyvin väsynyt ja rojahdin makaamaan terassin penkille. Kaveri seurasi esimerkkiä.

Emme liikkuneet tai puhuneet varmaan kahteen tuntiin. Tuijotin tähtikirkasta taivasta ja mietin syvällisiä. Koskaan en ole niin paljon tähtiä nähnyt. Ajattelin muita maailmoja ja omaa pienuuttani. Olo oli rauhallinen ja hyvä, täydellisen rento. Olin juuri siellä missä minun pitikin olla.

En ole varma kauanko trippimme kesti, ehkä seitsemän tuntia. Aurinko ei ollut vielä noussut. Yhtäkkiä vaikutukset tuntuivat olevan ohitse ja aloimme havahtua mietteistämme. Kävellessämme takaisin kylään tunsin oloni todella hyväksi.

Jälkeenpäin ajatellen trippimme oli ihanteellinen ensimmäiseksi lennoksi ja olimme onnekkaita. Tähän päivään mennessä en ole sieniä erityisemmin kaipaillut mutta tämän matkan muistelu saa kyllä janoamaan uutta kokeilua.

Tulipahan pitkä juttu mutta oli hauska muistella. Toivottavasti oli myös hauskaa luettavaa.