Ruokohelpi-ayahuascaa on kyllä nautiskeltu... Pari kesää sitten tehtiin kavereiden kanssa muutamia kokeiluja tuon kanssa. Yritin silloin raportoida onnistumisista Psyvaultiin, mutta forumille ei jostain syystä voinut rekisteröityä. Harmi, sillä aiheesta keskusteltiin siellä paljon, ja ilmeisesti me oltiin ensimmäiset, jotka saivat ruokohelpin toimimaan kunnolla. Raportoinpa nyt siis tänne, vaikka aika onkin jo mullannut muistoja.
Ensinnäkin, ruokohelpistä on hyvä tietää se, että kasvin DMT-pitoisuudet vaihtelevat paljon. Joskus sitä ei ole nimeksikään, joskus tyydyttävästi. Kasvi sisältää myös erästä myrkkyä nimeltä gramiini, jonka vaikutuksia ihmiseen ei kai juuri tunneta. (Gramiinista myrkyttyvät useimmiten karjaeläimet, joille syötetään random rehuja. Gramiinin vaikutusta eläimiin on siis tutkittu paljon enemmän, kun ihmisiin...)
Joskus ruokohelpissä on paljon myrkkyä ja vähän DMT:tä, mutta joskus paljon DMT:tä ja vähän myrkkyä. Joskus molempia on paljon, ja joskus molempia on vähän.
Kannattaa siis nauttia mahdollisimman DMT-pitoista ruokohelpiä, jossa kuitenkin on myrkkyjen määrä minimissä. Miten siis voi tunnistaa parhaat yksilöt? Ei mitenkään! Aineiden pitoisuudet vaihtelee vuodenajan, kasvupaikan ja kasvin iän mukaan, eikä kukaan tunnu tietävän varmasti, mitkä tekijät vaikuttaa mihinkin. Tuuria tarvitaan!
Jos haluaa olla koekaniini, tehköön sen omalla vastuullaan.
Kun kasveista on lehdet kerätty, pitää vielä saada DMT semmoseen muotoon, että ihminen voi sen nauttia. Siinä piisaa duunia. Kun ayahuascaa keittää "perinteisistä" aineksista, riittää muutaman tunnin kiehuttelu happamassa vedessä. Mutta ruokohelpi vaatii enemmän!
Ruokohelpi on parhaimmillaankin mietoa, joten lehtimateriaalia tarvitaan PALJON. Meillä oli käytössä muistaakseni kaksi isoa kattilaa täynnä piripintaan silputtua ruokohelpin lehteä. Valmistus kesti 3-4 päivää. Aina välillä keiteltiin jokunen tunti (happamassa vedessä), ja aina välillä pakastettiin. Yöksi aina pakastimeen, ja päivisin aina muutamat keittelyt. Ideana tässä on, että pakastus-kuumennus-pakastus rikkoo kasvin solukalvoja, jotta rakas ystävämme DMT pääsee liukenemaan soluista veteen.
Kun DMT-juoma oli valmis, tarvittiin tietysti vielä MAO-estäjää. En mene yksityiskohtiin, mutta jos joku on kyllin vakavissaan asian suhteen, hän osaa varmaan ottaa MAO-estäjistä selvää ihan omineenkin, omalla vastuullaan.
Lopputuloksena oli, että itse sain keitoksesta kaksi miedohkoa matkaa, ja kaveri yhden vähän vahvemman. Kokemus tyydytti ja valaisi molempia lempeästi. Ruokohelpi toimi kyllä, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta sangen mieto oli vaikutus verrattuna vaikkapa sademetsien antimiin. (Joiden tilaaminen ja valmistus on muuten paljon helpompaa, kuin ruokohelpin kanssa väkerrys.)
Ottaen huomioon mahdolliset terveyshaitat, en uskalla suositella ruokohelpiä. Halusin kokeilla sitä vain kiinnostuksesta kotimaista luontoa kohtaan, vaihteluna sademetsien mystiikalle.
PS. Tämä tarina perustuu hatariin muistikuviin, joten huomauttakaa mahdollisista asiavirheistä. Kiinnostaa myös kuulla, mikäli ruokohelpistä on viime vuosina saatu uudempaa tietoa.
