Eilen kävin ensimmäisellä matkallani sienien kanssa. Aiemmin minulle suositeltiin, että kirjoittaisin siitä tänne. Uusien käyttäjien auttamiseksi ja ajatuksieni purkamiseksi siis tämän kokemuksen jaan. Ajat ovat suurpiirteisiä, koska en minuutilleen muista varsinkaan loppuillan tapahtumia - mutta jotain suuntaa ne kumminkin matkalle antavat.

Klo: 16.20
Aloitimme kolmen hengen porukassa illan vieton. Viimeisen, kevyen ateriani olin syönyt yhden maissa päivällä. Joimme puoli kupillista mustaherukkamehua ja keskustelimme vähän mahdollisista settingeistä. Sovimme muutamia asioita ja ohjenuoria matkaa varten.
Klo: 17.10
Aloitimme yhdessä matkan. Nautin 20kpl semejä teehen ja sitruunamehuun murskattuna. Lähinnä sitruunamehun maku puski esiin mössön seasta, sienien jalat takertuivat inhottavasti kurkkuun. En ole koskaan pitänyt sienistä, joten parit oksennusrefleksit puski päälle nauttimisen aikana. Sain kuitenkin nautittua annokseni oksentamatta. Siirryimme porukalla odottelemaan nousuja, katselimme luontodokumenttia.
klo: 17.40
Nousut lähtivät mukavissa merkeissä käyntiin. Tuli vähän kuuma, mutta käteni olivat kylmät. Pientä huonovointisuutta ilmeni myös tässä vaiheessa matkaa, muttei kovinkaan pahasti. Katselimme edelleen luontodokumenttia ja kaikki nauratti todella paljon, niin paljon että silmätkin vuosivat koko ajan liiasta nauramisesta. Henkisesti oli todella hyvä olo. Toinen käteni valui toisen käden lävitse, kun yritin koskea siihen.
klo: 18.00
Pihalla käydessä värit korostuivat todella paljon. Puiden ja nurmen vihreys hyppi silmille, maassa olevat havunneulaset loistivat keltaisina. Eniten tykkäsin katsella toisen ystäväni oransseja hiuksia, jotka tulivat kaikista parhaiten esiin kirkkaudensa puolesta. Näköni parantui ja terävöittyi niin paljon, että luulin pitäväni silmälasejani päässä - todella hätkähdyttävä tilanne. Kehoni alkoi tuntua raskaalta, kaikki pinnat tuntuivat pehmeiltä ja myös kävely tuntui pehmeässä mössössä vaeltamiselta. Istuskelin välillä lattialla nautiskellen sen pehmeydestä. Valkoista mattoa tuijottelin pitkään, se vaihtoi pitkän tuijotuksen seurauksena värinsä vihreäksi ja siitä alkoi kasvaa ruohoa. Kissani turkki tuntui äärimmäisen hyvältä silittäessä, joten paljon silittelinkin kissaani illan aikana. Kyseenalaistin tarpeeni juoda alkoholia - miksi kuluttaa sitä paskaa, kun sienissä on näin kivaa?
klo: 20.00
Vaikutukset alkoivat selkeästi hävitä. Värit haalistuivat tavallisiksi ja kaikkien esineiden pinnat alkoivat kovettua taas. Harmitti hirveästi, kun lattia ei enää ollutkaan pehmeää mössöä Matkan lapsenvahti otti uuden annoksen sieniä palattuaan selvään olotilaan, koska hänen matkansa ei tuntunut juurikaan miltään. Hänen kanssaan nautin 5 semiä lisää, jonka ajan kuluessa tajusin olleen ihan turha teko - hieman naurukohtauksia lisää, mutta värit eivät palanneet kirkkaiksi eivätkä pinnat enää mössööntyneet. Tilanteen taas selkeydyttyä nautin toisen kokemattoman ystäväni kanssa 10 semiä lisää. Kuuntelimme musiikkia.
klo: 23.00
Suklaa maistui todella jännälle ja mielenkiintoiselle. Tuijottelin paljon kynttilöiden valoa ja pinnat mössööntyivät taas pehmeiksi. Kaikki oli pehmeää ja rauhallista, oli todella hyvä olla. Värit pysyivät tasaisina. Tajusin huolehtineeni illan aikana muista matkailijoista ehkä turhankin paljon - kyselin vointia, seurasin että kaikilla menee hyvin."Tämä on myös minun matkani", ajattelin ehkä itsekkäästi, mutta ehkä juuri jatkuvan muista huolehtimisen takia matkani ei päässyt kunnon potentiaaliin. Tupakan polttaminen tuntui todella pehmeältä, savua ulospuhaltaessa varsinkin, eikä se maistunut oikeastaan millekään. Sängyllä maatessani tuntui siltä, kuin olisin sulanut patjan sisään ja muuttunut itse patjaksi. Musiikki soi edelleen taustalla.
klo: 00.15
Tässä vaiheessa alkoi jo mukavasti väsyttää. Keho tuntui todella raskaalta, eikä raajoja jaksanut nostaa. Makoilin peiton alla unta odotellen. Kun suljin silmäni, näin muutamien sekunttien ajan naruen ohuita, pyöriviä kolmioita, jotka loistivat sateenkaarien väreissä. Ei mennyt kauaa, kun vaivuin unten maille.

Eli lopulta illan aikana kului 35 semiä. Erittäin leppoisa kokemus. Aina kun joku halusi tehdä settingiin muutoksia, muilta matkustajilta kysyttiin, että onko se kaikille okei. Ryhmähenki oli siis loistava ja erimielisyyksiltä vältyttiin. Kosketin vähän pintaa ja roiskuttelin, mutten päässyt syvemmälle. Nyt on tarkoituksena pitää parin viikon tauko ja ottaa samalla porukalla uudestaan. Ehkä sitten pääsisi syvemmälle, kenties.