Alanpas keräämään kokemuksiani tänne ja tässä se ihka ensimmäinen kosketus tattimailmaan.
Tulipa sitten otettua ensi kosketus sieniin.
Päivä oli normaali ja en ollut vielä aamulla tietoinen et tänään on päivä jolloin tutustuminen tapahtuisi. Puoli neljän aikaan söin hampurilaisen ja otin päälle tunnin tirsat. Tämä jäi päivän viimeiseksi ateriaksi. Seitsemän aikaan tuikkasin saunan pesän tuleen ja alettiin odottaa saunan lämpenemistä. kun sitten istuskelin saunassa ajatus sienistä tuli mieleen. Aamulla ei ole tarvetta lähteä mihinkään ja saa olla vaan iltapäivään asti kotona yksin.
Saunan jälkeen luin iltasadun muksuille ja sen jälkeen laitoin sienet sitruunamehu teehen. Ajattelin ottaa varovasti ja laitoin 17 semiä hautumaan. Olin aiemmin keittiövaakaa testaillut eikä sillä saa pieniä määriä punnittua. Kymmenen aikaan kävin nauttimassa teen. Kaivoin sormella sienet suuhun ja purekelin niitä suussa hetken ja kaadoin liemet perään.
Kävin sauhuilla ja tulin koneelle vielä hetkeks. Suljin koneen ja aloin odottelee mitä on tulossa ja katselin telkkaria ja makoilin sohvalla. meni tunnin verran ja jalat ja kädet lämpeni ja menivät aivan veltoiksi. Olot loppu siihen odottelin vielä hetken ja päätin ottaa vielä 10 sientä lisää.
Takaisin sohvalle odottelemaan ja katselemaan telkkaria. Sitten huomasin et ihme asiat alkoi pistää silmään. Taustalla oleva liikennevalon vihreä valtasi koko ruudun ja jimin mainoskatkon alun ”maalit” oli aivan mahtavat. Jäin katseleen mainokset kun halusin nähdä uudelleen mainoskatkon maalit. Mainoskatkolla värimaailma oli aivan mahtava pienet yksityiskohdat tuli esiin ja vangitsi katseen totaallisesti ja mainosten nopea tempo nappasi mukaan. Mainoskatko päättyi ja lähdin tupakalle. Ulkona seisoskellessa näin katulampun kauempana josta lähti violetin värisiä säteitä. Sitä tuijottelin aikani. Takaisin sisälle sohvalle ja sammutin TVn. Laitoin koneen päälle ja koitin löytää pikaisesti jonkun hienon videon pätkän josta olis saanut lisää väri maailmaan eloa. Turha yritys ei tullut mitään mieleen joten sammutin koneen.
Suljin silmät ja Tähtien sodasta tuttu Darth vader tuli ja laittoi päänsä otsaani vasten ja tuijotti minua, siinä sitten makasin ja tuijotettiin toisiamme. Tuntui et tämä kesti ikuisuuden koko ajan oli aivan hiljaista. Avoin silmät ja kaikki näytti aivan tavalliselta. Edessäni alkoi leijailla erilaisia juttuja. Esim, Iso karvainen korva Tuttuja esineitä oudoissa väreissä ym. ym.
Suljin taas silmät. Sitten alkoi aivan mahtava valo show katselin sitten sitä aikani. Nousin ylös laitoin valot päälle ja aloin tuijottaa itseäni peilistä. Näin sieltä omat kasvot jotka oli TODELLA surulliset. Katse oli hyytävä missä ei ollut minkäänlaista määrän päätä. Järkytyin kasvojen surullisuuteen. Katsoin kasvojani pitkään. Räpsäytin valot pois ja lähdin pihalle. Kasvot jäi eteeni. Kävellessäni pihalla surulliset kasvot oli edessäni kaikki muu näkyi taustalla. Oli pelokas olo. Polttelin tupakkia ja tuli perkeleen kylmä. Menin sisälle otin vaatteet pois ja menin peiton alle. Kasvoni näkyi edelleen edessäni vaikka suljin silmäni. Maattuani peiton alla vihdoinkin tuli lämmin olo. Tässä vaiheessa kaikki meni pimeäksi. ei mitään käsitystä mitä tapahtui, aivan kuin olisin nukahtanut.
”Herään” Aivan kuin olis jossain räjähtänyt ja saan armottoman kouristuskohtauksen. Kohtauksen jälkeen eteeni aukeaa kauniin valkoinen tila josta leijun pikku hiljaa pois. Avaan silmät ja huomaan eteisessä tuolin vieressä yoda Star wars hahmon katselemassa minua. Ihan kuin olisi tullut tarkistamaan et kaikki on hyvin?
Olo alkaa normaalisoitua kunnes saan armottoman kipu kohtauksen silmissä lyö salamat ja kipu aivan armoton. Tän jälkeen nousin istumaan ja katsoin ensimmäisen kerran kelloa ja hämmästyin oli varttia yli 4. Oli mennyt huomattavasti enemmän aikaa kun olin kuvitellut. Nousin ylös ja lähdin tupakalle käymään. Astuessani ulos näin pihamaani ensimmäistä kertaa niin hienona. katu valo loisti puiden takaa ja sävytti vaaleansinisellä kaiken. Kauempana oleva katuvalo ei ollut enää violetin värinen. Poltin pari tupakkaa ihaillessani pihamaata. Meni taas maaten ja meinasin alkaa nukkumaan, eihän siitä mitään tullut kelailin vaan tapahtumia. Kello oli yli kuus kun katsoin viimeisen kerran kelloa. Heräsin 12 jälkeen.
Nyt kun kirjoitan tätä tekstiä niin tripistä on kulunut kaksi päivää enkä saa mielestä noita surullisia kasvoja. Enkä vielä ole tajunnut mitä ne koitti mulle kertoa Mut kaikki aikanaan. Annos tuntui olevan Ok ensimmäiseksi kertaa. Tarkotushan oli vain tutustua. En vain kunnolla päässyt antautumaan sienille. Jatkuvasti oli pakon omaista analysoida tapahtumia, joka vei fiilistä. Ajan kulun katoaminen oli kyl vinhaa
