Elon varrella on tullut maisteltua sieniä, kaktuksia sekä LSD:tä. Kokemukset ovat olleet aina mielenkiintoisia ja viihdyttäviä. Jopa se kerta kun söin LSD:tä niin paljon että kadotin itseni ja todellisuuden ihan kokonaan. Jokaiselta tripiltä olen jotain oppinut. Tosin ei mitään kovin mullistavaa.

Aiemmat tripit ovat aina olleet enemmän tai vähemmän sekavia häröilyhetkiä. Nyt kuitenkin viimeiset 4 sienitrippiä ovat olleet täysin erilaisia. Ajatus on ollut kristallinkirkas. Jopa tripeistä kolmas jolloin söin 12grammaa kuivattua cubensista. Tripin jälkeen muistan kaiken selkeästi ja ajatukset joita tripin aikana käsittelin olivat järkeviä vielä selvinpäinkin. Myös muiden henkilöiden mielestä joille olen ajatuksistani kertonut.

Tämä on minulle uutta ja mullistavaa. Jonkinsortin valaistuminen. Hallusinaatiot joista olen aiemmin nauttinut täysin rinnoin, vaikuttivat tälläkertaa lähinnä hieman häiritseviltä sivuvaikutuksilta. Olenko nyt vain henkisesti kypsempi kuin silloin joskus yli 10 vuotta sitten kuin viimeksi trippailin? Vai olenko vihdoin syönyt tarpeeksi monta kertaa näitä veijareita ja sienien taikatonttu on päästänyt minut seuraavalle levelille?

Onko muilla foorumilaisilla joitain vastaavanlaisia kokemuksia? Koen olevani näissä hommissa vielä aloittelija. Luulen että foorumilta löytyy paljon kokeneempia olentoja. Innokkaana odotan mitä sienet voivat minulle vielä näyttää ja opettaa.

Niin siinä käy, kun tulee enemmän sinuiksi itsensä kanssa.

Koetko itse tehneesi jotakin eri tavalla tai suhtauneesi eri tavalla näillä 4 tripillä? Onko elämässäsi tapahtanut muuta kasvua joka on tuonut perspektiiviä elämään?

Hieman ennen näitä neljää viimeisintä trippiä söin myös sieniä muutaman kerran mutta silloin meno oli tavanomaista häröilyä. En keksi mitään selitystä sille miksi nämä viimeiset 4 trippiä ovat olleet näin erilaisia.

Kyllä.. parilla viimeisellä kerralla 2-5g kuivatulla pc:llä olen kokenut "valaistumisen".. Viiimeksi vaivaiset 2g + c-vitamiini (ei ollut sitruunaa). Siihen on johdattanut ohjatut meditaatiot jotka laitan pyörimään tubessa, menen sängylle pimeään ja sitten odotellaan seuraamuksia.

Ensin homma on sekavaa. Kun kropan fyysisten oireiden tarkkailun jälkeen pääsen pään sisälle, alkaa ns. eriytyminen kehosta - kehon reaktiot ovat melko lailla tahdosta riippumattomia että tajuan tuolloin että en ole kehoni (haukottelu, veden vuotaminen silmistä, hampaiden kalina, kehon tutina). Alan tuolloin tuomaan "ongelmia" esille jotta pääsisin käsittelemään niitä. Tuntuu että kaikki energiakeskukset aukeavat yhtä aikaa täysille - tuntuu myös että aivoissa käy vaan nitinä kun niissä alkaa säkenöidä - ihan kuin pimeät aivoalueet alkavat elää ja säteillä yhtä aikaa, kuin saisin kaiken kapasiteetin käyttöön. Yhtäkkiä tuntuu kuin heräisi unesta - tajuan että todellisuus on vain yksi unimaailma. Olen hämmästyksissä sisäisen maailman rikkaudesta, mikään ongelma ei ole ongelma, minulla ei ole mitään hätää. Tajuan olemiseni tarkoituksen, minulla on kaikki tieto mitä voin tarvita. En menetä yhteyttä todellisuuteen, mutta todellisuus ei ole enää vakavaa, ahdistavaa. Se on vain yksi aspekti kokemusmaailmaa, jonka käy tässä fyysisessä kehossa. Mietin miksi tätä en näe arkipäivässä. Miten voin olla arkielämässäni näin sokea, vaikka kaikki on niin selvää?

Yritän painamalla painaa mieleeni ne väläykset jotka saan. Hoen itselleni että muista tämä kun palaat tähän todellisuuden tasoon, nämä eivät ole ongelmia, sinulla ei ole mitään todellisia ongelmia, kaikki on hyvin ja olen siinä missä olen .Tuota kristallinkirkasta tajuamista ei voi olla kuin ns. valaistuneilla yksilöillä.

Alan laskeutumaan rauhallisesti, otan kaiken irti energioista, parantelen kehoani ja tunnustelen missä on kireyksiä. Tiedän että olen oikealla tiellä, olen tehnyt oikeita valintoja, tiedän miten intuitio ohjaa. Kokemuksen intensiteetti pois, mutta syvin tietäminen jää.

Tämä on niin pyhä aine, uskomaton maistiainen siitä mitä voisi olla aina. En hae enää kivoja värejä ja kuvioita, en pään sekoitusta (en ole noista kiinnostunut kyllä koskaan pahemmin..). Tämä vapautunut kapasiteetti tripin aikana pitää kääntää sinne missä sitä haluaa käyttää, ja mikä sen hienompi asia tutkailla kuin koko olemassaolon tarkoitus, kuka tai mikä "itse" on.

En pelkää kuolemaa, nyt kun olen saanut kokea sen mihin minulla on potentiaalia. Enkä sano tätä jotenkin itseriittoisesti, tää on vaan ollut valtava kokemus, lahja. En voi uskoa että tällaisen kokemuksen voi saada pienestä sienestä.