Mun mielestä toi dokkari oli oikein mainio. Toi objektiivisuuteen pyrkien esille ihan todellisia ongelmia.
Pitäis ehkä katsoa kokonaan, mutta mitä loppupuolta tiirailin, niin kyllä se musta vähän asenteellista tavaraa oli. Dokkarissa painotettiin aika paljon tätä kuuluisaa "psykoosiriskiä", mikä ei mun mielestä tuntunut hirveän "objektiiviselta", kun otetaan huomioon millaisista prosenteista puhutaan. Kannabiksen positiivisista vaikutuksista ei myöskään juurikaan puhuttu; sai sellaisen kuvan, että pilven poltto on nuorison naiivia pelleilyä, mikä saattaa olla toisille suht harmitonta ja loput sitten pilaavatkin elämänsä. Snadisti trivialisoimista.
Noh, ehkä ei pitäisi motkottaa, kun en kokonaan katsonut. Ehkä alussa oli jotain mielenkiintoista, mutta loppu vei halut katsoa. Onhan sitä toki hullumpiakin dokkareita huumeista näytetty, ei sitä. Tää oli vähän sellaista näennäisobjektiivista kamaa, joten plussat kai siitä.
Koko dokkarin nimi (ja pääteesi) on omalta kantilta myös vähän arveluttava. Psykoosi-termi on hyvin monimutkainen ja sen määritelmät on muuttunut aika paljon aikojen saatossa, mutta silti sitä viskotaan eri paikoissa aika löysin rantein. Taidan olla itsekin psykoottinen.