Koetin kyllä muutamilla talven hiihtoreissuilla katsella rantakoivuja sillä silmällä, mutten löytänyt yhtäkään. Pitänee kesän aikana tehdä muutama pidempi pyöräretki ja ihmetellä lisää. Pakurilla on varmaankin alueellisia eroja esiintymisessä. Kiinnostaisi myös tietää onko joku onnistunut viljelyssä. Miettikääs millainen hittivientituote tosta voisi tulla Suomen kansantaloudelle noilla kilohinnoilla, koivikoita tässä maassa on sentään jokunen hehtaari.
Yliarvioit kysynnän. On useita "yrittäjiä" jotka ovat keränneet ison varaston pakuria ja ruikuttaneet pian, kun kysyntä ei vastaakaan tarjontaa - ei läheskään. Jos haluaa menestyä chaga-markkinoilla, täytyy superfood-skenejen kohdalla päästä ainakin surthrivalin uutteesta yli, sillä sitä pidetään parhaimman laatuisena. Alhaisilla hinnoilla tämä onnistuu, mutta edelleen pakuriasi pidettäisiin toisen asteen tuotteena, ellei ostajakunta koostu oikeasti asiaa tutkineista yksilöistä. Harvat muut ryhmät pakuria ostavatkaan, syöpäpotilaat kenties. Chagan myyjiä on läpi maailman vaikka kuinka, eikä nähtävästi tuossa bisneksessä isot rahat liiku.
Pakuria voi viljellä, ja teen niin itsekin Parkanossa tontillani. Muutaman vuoden sisään kaadettavissa koivuissani on jo pitkään ollut "sappivampyyrit" eli mahlankeruuputkisto syvällä rungossa, sekä kunnollinen pakuri-infektio repimässä puita hiljalleen kuoliaiksi. Puun tartuttaminen on
erittäin helppoa: raapaiset koivun kylkeen reiän ja raavit palalla pakuria. Kunnon sienen kasvuaika on kuitenkin järjetön, eli useita vuosia saat odotella. Muutoinhan olisin jo tehnyt chaga-sirpalekranaatteja ja viskonut auton ikkunasta jokaiseen lehtimetsään. Chagan keräilykin toisten tontilta lienee laillista, kun kyseessä sieni ja tuholainen on.
Olisihan se toisaalta kiva, että tällainen tulisi Suomen kansallistuotteeksi ja palvelukseksi maailmalle, mutta rohkenen epäillä
Toisaalta, en näitä haluaisi muualle viedäkään; olkoot pakurit Suomen terveysvaltti
Chaga Mafia