"Huonot" tripit

[Arvalis]

Tutustuessani psykedeeleihin mulla oli tapana tasottaa trippien turhan jyrkät kulmat juomalla alkoholia. Se myös edesauttoi uskallusta ja ekstaattisiin fiiliksiin heittäytymistä.

"Värit häivyttävä fraktaalitunneli imee minua aliavaruuden ydinytimeen, jossa päätän koko maailmankaikkeuden kohtalon. Ja oon vitun kännis, vittu lol. MUSTA AUKKO, REISKA REI! Saisinpa seksii jumalalt."

En mä välttämättä suosittele tätä kaikille. Se on tavallaan epäkunnioittavaa psykedeelien olemusta kohtaan - jos niillä kelaa jotain itsenäistä substanssia olevan. Mulle ne on pelkkiä leikki- ja työkaluja, niin saan tehdä mitä vaan.

[Klonkku]

Näin Terence neuvoo..

Lyhyesti:
Tripin kääntyessä huonoon suuntaan..
Laula (tai toista mantraa) tai
Polta jointti tai
Kerro sienille: Ei tänne, en ole vielä valmis tähän.

Eipä taida olla aina ihan noin simppeliä, samoin tuossa listassa oleva "polta jointti" on kyllä sellainen, jonka skippaisin saman tien.

Kaikilla taitaa olla ne omat keinonsa. Kun kokemusta kertyy, omaa mieltänsä on helppo...vain hallita suht taitavasti. Trippailuhan on vähän tutustumista itseensä, aluksi en vain sitä huomannut/tajunnut itsekään ja välttelin huonoja trippejä. Kun annoin niiden vain iskeä päälle, kaikki oli helpompaa. Hyväksyin.

Vinkkejä voi antaa, mutta pitäkäämme vinkit vinkkeinä. Kannabis ei ole koskaan helpottanut meikäläisenkään oloa tripillä. Johtunee siitä, että tulee muutenkin niin vähän loppujenlopuksi polteltua, joillekin varmasti sopiikin. Kannabiksella on kyllä helppo nostattaa trippiä jos sitä haluaa. Liian isot savut ottaa vain aika helposti vaikutuksissa.

[Arvalis]

Terence-sedän tuntien "huono trippi" johtuu vain liian pienestä annostuksesta, joten kannabiksella boostaaminen tulee kyseeseen.

Tyyppihän suosi ns. läpimurtoannoksia, eli sitä viittä grammaa sieniä tai +60 milligrammaa DMT:tä.

[pesusieni]

Terve

Olen uusi taalla.

Oikeastaan liityn sienifoorumille aika myohaan, koska en ole trippaillut millaan lahes 4 vuoteen ja toistaiseksi se on ohi (mutta eihan sita koskaan tieda).

Sienia tuli pari vuotta kasvateltua ja sen aikana noin 30 kertaa kokeiltua. Mukavia muistoja on paljon ja taytyy sanoa etta huonot tripit oli harvassa, eika oikeastaan yhtaan todella pahaa tullut vastaan. Ehka otin aina vain liian vahan 

Kerran kuitenkin paadyin ottamaan yksikseni sienia omassa ankeassa asunnossani. Ehka set & setting oli vahan huono jo alkuun, olin kai aika ahdistunut eika kaikki ollut muutenkaan hyvin. Joka tapauksessa vedin sienet naamaan ja ajattelin, etta ne tarjoaisivat jotain kivaa muuten tylsaan lauantai-iltaan. Ehka arvioin annoksen hieman vaarin, mutta ei kauaa kestanyt kun tunsin tutun raskauden takaraivossa ja tietty huono-olo alkoi hiipia kehoon ja mieleen. Jouduin oksentamaan useamman kerran (ehka mahani on herkka, mutta lahes aina minka tahansa psykedeelin kanssa joutuu halailemaan vessanponttoa). Huono olo jatkui ja koko trippi alkoi tuntua ahdistavalle. Visuaalisesti todella koyhaa oli, se mita nakyi oli mustaa ja harmaata. Jossain vaiheessa kuvittelin olevani sammakko ja nain sammakon rapylat kasissani. Sitten muistin, etta c-vitamiinia reilusti ehka laskisi matkan voimaa ja yritin niella c-vitamiinia, mutta ilman tulosta. Sitten jossain vaiheessa yota trippi laski.
Ihmettelen vielakin kuinka se silloin kaantyi niin ahdistavaksi, mutta niinhan se on, etta jo valmiina olevaa mielialaa sienet korostavat.

Toinen paljon pahempi kerta oli ayahuascan kanssa, tosin en ole varma onko tama oikea paikka sille. Kerron sen kuitenkin lyhyesti.

Olin kokeillut ayahuascaa kerran aikaisemminkin. Tosin silloin taisin kayttaa Peganum harmalaa ja mimosa hostilista. Taman toisen kerran aineksia en edes muista, mutta kaksi paa-ainetta oli kyseessa.

Taas kerran jo keitosta tehdessani minulla oli hieman huono-olo ja ehka negatiivinen kuva koko matkasta. Suoraan sanoen olin hieman peloissani jo valmiiksi (ei hyva lahtokohta matkalle!). Join teet ja odottelin. Luonnolisesti todella paha huono olo alkoi hiipia sisaani. Menin antamaan ylen toiseen huoneeseen. Kuten edellisellakin kerralla, ayahuasca ei varsinaisesti antanut itsestaan muuta merkkia kuin huonon olon, ja vasta oksentamisen jalkeen pamahti taysin tajuntaan.

Edellisen kerran nain vessanpontossa kerkiaikaisen arabialaisen kylpylan upeine arkkitehtuureineen ja kauniine naisineen. Talla kertaa olin nelinkontillaan maassa ja ajattelin ensin ettei se toimi. Viiden sekunnin paasta olin juurtunut maahan, liskona ja suomut kasvoivat kasiin. Paniikki iski ja kavelin eteiseen ja yritin selittaa kavereilleni, ettei kaikki ole kunnossa. Mutta kuten edellisellakin kerralla, en saanut sanaa suustani. Olin mennyt kylpyhuoneeseen, uinut lattialla kuin delfiini, heittaytynyt alasti.. Se hetki oli pimeaa, enka muista mitaan. Sitten muistan miten wc-pontto irvaili minulla ja siina kuvastui kaikki irvokkaimmat ja kuvottavimmat ajatukset mita minulla oli ollut. Ryomin vessasta eteiseen takaisin ja aloin hampaillani syomaan mattoa ja repimaan hiuksiani. Nain itseni kuvottava oliona ja kaikki oli mustaa, taaskaan paljon visuaaleja ei ollut, vain synkkia kasvoja ja kuolleita.   

Seuraavaksi olin taysin avaruudessa ja jonkinlainen "maailmankolmio" oli edessani, joka koko ajan rakentui ja luhistui. Tama luuppi tuntui toistuvan satoja kertoja. Luulin kuolevani, makasin eteisessa ja nenastani vuosi paljon paksua mustaa sydanverta ja kaverini puhuivat jotain, etta pitaisi soittaa ambulanssi. Ja aina kun ajattelin kuolemaa vastentahtoisesti se kolmio otti minut taas valtaansa ja tuntui kuin kaikkia hiuksia olisi revitty, mutta heti kun hyvaksyin tilanteen sain olla rauhallinen ja vain maata. Lopulta tama kaikki loppui, enka ollut oikeasti kuolemassa, kai missaan vaiheessa. Joka tapauksessa se oli kirjaimellisesti vierailu helvettiin. Sen jalkeen olen ottanu vain kerran sienia ja kerran bromo dragonfly:ta. Toistaiseksi psykedeeleja ei edes pahemmin tee mieli, vaikka oli ne jotkut sienimatkat niin hienoja, etta taytyy se viela joskus kokeilla uudestaan. Ehka vaikka ensi kesana...

[Arvalis]

Edellisen kerran nain vessanpontossa kerkiaikaisen arabialaisen kylpylan upeine arkkitehtuureineen ja kauniine naisineen. Talla kertaa olin nelinkontillaan maassa ja ajattelin ensin ettei se toimi. Viiden sekunnin paasta olin juurtunut maahan, liskona ja suomut kasvoivat kasiin. Paniikki iski ja kavelin eteiseen ja yritin selittaa kavereilleni, ettei kaikki ole kunnossa. Mutta kuten edellisellakin kerralla, en saanut sanaa suustani. Olin mennyt kylpyhuoneeseen, uinut lattialla kuin delfiini, heittaytynyt alasti.. Se hetki oli pimeaa, enka muista mitaan. Sitten muistan miten wc-pontto irvaili minulla ja siina kuvastui kaikki irvokkaimmat ja kuvottavimmat ajatukset mita minulla oli ollut. Ryomin vessasta eteiseen takaisin ja aloin hampaillani syomaan mattoa ja repimaan hiuksiani. Nain itseni kuvottava oliona ja kaikki oli mustaa, taaskaan paljon visuaaleja ei ollut, vain synkkia kasvoja ja kuolleita.   

Jostain syystä tällaiset kertomukset sanoo mulle, että toihan oli tosi hyvä trippi sitten.

Mä aina odotan tällaista tai jotain vielä pahempaa. Oon valmistautunut menemään murskaksi, menettämään mielenterveyteni ja joutuvani katsomaan omaa paskaani.

Ja mitä saan? Iloisesti tanssivia kaktuksia ja synesteettistä avaruuspornoa. Pastellisävyisiä piirrettyjä.

[skipiz18]

ajateltiin kaverin kaa ottaa sieniä vähän ajan tauon jälkeen.... Joten otimme molemmat n.4g kaverin kasvattamia sieniä ( en muista lajia ). istuskeltiin kaverin kaa kuuntelemassa psykee ja syötiin sienet.. aiempia trippikokemuksia 5 tai 6 ja annos ollut pienempi n. 2-3g yleisimmin. trippi alkoi n. puolen tunnin kuluttua leppoisissa merkeissä joten päätin polttaa budipaukut ja nauttia oloista.. nautin oloista hetken aikaa kunnes kaverin kämpille paukahti yhtäkkiä 4 kaveria ( joka oli virhe ) ja se ei ollut kivaa... Kaverit pyysi tarjoon savut ja heitin niille siinä nuppua ja sanoin että polttakaa vaan... Hetkeä myöhemmin tuli erittäin voimakkaita inhoittavia aistiharhoja esim. tavarat ( kuten sätkätoppa alkoi sulaan ) ja kavereiden naamat näyttivät siltä että niiden suu aukee niin paljon että niiden pää halkee ja niiden äänet olivat niin voimakkaita että alkoi tuntua että pää räjähtää kohta... Mua alko sit kuumottaa ihan vitusti ja pistin silmät kiinni ja makasin sohvalla n.1-2 tuntia kunnes kaverit olivat lähteneet.. vähän aikaa kavereiden lähdön jälkeen jäin taas kahden kaverin kämpille sen kanssa ja pystyin nousemaan istuma-asentoon... Sen jälkeen trippi meni leppoisaksi ( vähäksi aikaa ). istuin sohvalla ja tuijotin telkkaria vaikka en tajunnut yhtään mitä sieltä tulee.. Ajattelin että kunnon loossit voisi polttaa kun olokin muuttui paremmaksi... poltettiin päräyttävät savut ja hetki sen jälkeen sienet jysähtivät uudestaan päähän ja pahat aistiharhat palautuivat.. menin vessaan ja näytti että vessan lattia halkeilee ja katto valuu alaspäin melkein mun päälle.. lisäksi lattialla näkyi mustia ötököitä ja muuta mitä ei voi sanoin kuvata.... Menin välittömästi vessasta takaisin sohvalle ja suljin silmäni.... Sohvalla maatessani aloin kuumottaan että kuolen ja sydän pysähtyy... Makasin siinä n. 2 tuntia... Myöhemmin aloin selviämään takaisin todellisuuteen ja olo muuttui taas leppoisaksi kunnes sienet lopulta laskivat..

[Klonkku]

...
otimme molemmat n.4g kaverin kasvattamia sieniä
...
päätin polttaa budipaukut
...
kämpille paukahti yhtäkkiä 4 kaveria ( joka oli virhe ) ja se ei ollut kivaa
...
kunnon loossit voisi polttaa kun olokin muuttui paremmaksi... poltettiin päräyttävät savut
...
pahat aistiharhat palautuivat
...

Otin aikajärjestyksessä juttuja ylös, jotka ovat itselleni tehneet juurikin samaisia oloja.
1. Aika isohko annos sieniä.
2. Budi tekee tripistä jotenkin valuvamman ja löllön -> valumista, sulamista, tutut asiat/oliot näyttävät entistäkin erilaisemmilta.
3. Seura, jonka kanssa ei halua tripillä olla, on SUURI virhe. Jos seura on vähänkään epämiellyttävää tai tuntemattomampaa, trippi kääntyy useimmiten epämiellyttäväksi.
4. Huomasit mitä kävi ensimmäisten savujen jälkeen. Poltit kuitenkin sinnikkäästi toiset. Okei, ymmärrettävää kun tilanne oli jo rauhoittunut.

Itse olen huomannut trippaillessa sen, että yleensä en tarvitse budia. Olen useimmiten tyytyväinen sienien aiheuttamaan vaikutukseen ja se on hienoa. Se antaa minulle aina todella paljon. Kun polttaa kunnon savut, budin vaikutus muuttaa tripin luonteen aivan erilaiseksi. Vesiselvyyteen ja psykedeelisyyteen tulee mukaan unohtelu ja hitaus. Kaikki hiiiiiiDDdasTuuUU ja muljuaa ja informaatio kaikesta muuttuu jälleen... Ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, mitä juuri teki ja mitä sitä on oikein edes tekemässä. Toki savuista on joskus ollut hupiakin, mutta savut vahvan tripin päälle voi ottaa vain aivan täysin ilmaisuvapaassa tilassa. Budi myös buustaa sienten vaikutuksia ja sopii joissain tilanteissa mainiosti. Budin vaikutuksista trippiin on joskus keskusteltukin, en vain nopealla tonkimisella löytänyt viestiketjua. Kuitenkin: kaikki liittyy kaikkeen ja kaikki on subjektiivista ja jne jne.

Kaikista tärkeintä (vahvalla) tripillä on: vapaus tehdä ja kokea se kaikki ilman mitään ulkoisia haittatekijöitä. Aikaa saa helposti hommattua sienitripillisen verran. Helpointa on vain kylmän viileästi laittaa puhelin kiinni ja olla omissa oloissaan haluamansa seuran kanssa valitsemassanne paikassa tripin ajan. Juuri noiden asioiden takia pyrin suunnittelemaan trippini, (ainakin paikan ja ajankohdan) lähes aina. Toisaalta extempore-tripit ovat myös mahtavia, mutta useimmiten niissä vilahtaa jotain kuumottavaa ja epämukavaa kaiken siistin ja jännän lisäksi.

[fibbu]

Tervehdys,

Hienoja tarinoita tuntuu kaikilla olevan huonoista tripeistä. Itselläni on myös paljon sienitrippejä takana joista suurin osa pienellä annostuksella. Minulla tuntuu vain yleensä lähtevän tripit helposti huonoon suuntaan vainotusta, pelkoa järjen menetyksestä yms. perus pelkoja.

Hyppään suoraan aiheeseen, eli mennään reilu vuosi taaksepäin toukokuuhun jolloin minulla oli syntymäpäivät. Olin ollut tarkoituksenmukaisesti 10 vk juomatta ja käyttämättä mitään päihteitä. Tänä kyseisenä päivänä oli kuitenkin tarkoitus ottaa reilulla kädellä viinaa ja ehkä muitakin päihteitä. Siinä sitten yötä myöten dokattiin ja nappailtiin nipsuja ja vauhtiakin meni.

Lähdettiin kaverille jatkoille jossa oli tarkoitus polttaa jointit todella vahvaa kukkaa. Yellow Skunk taisi olla lajike. Essot jylläsi pohjalla vielä voimakkaasti, eikä jointitsta tarvinnut kuin parit kunnon hatsit ottaa niin putosin sohvalle ja menin todella jumiin. Televisiosta tuli yöchatti jota jäin jumittamaan. Tekstit alkoivat menevään aivan pixeleiksi ja olin varma että siellä on donkey kong peli menossa. Se vanha missä ukko kiipeää tikapuita pitkin ylös ja kongi heittää tynnyreillä. 

Menin koko ajan enemmän jumiin ja näin jo kunnon visuaaleja "tv:stä aukeaa nuo ovet". Tiedostin jollain tasolla olevani aivan saatanan kujalla. Tämän lisäksi kaveri alkoi vielä osoitella minua fikkarilla ja haastattelamaan "miltä nyt tuntuu" yms. Aloin ahdistua todella ja kuvitella että minua vainotaan ja kaikki mitä tapahtuu liittyy minuun. Olin  aivan katatoonisessa tilassa, minuun ei saanut ulkopuolinen enään mitään kontaktia olin vain omissa maailmoissani. Muistan jonkun kohdan kun höpötin silmät lasittuneina jostain pikkuautoista aivan kun joku hullu suljetulta osastolta 

Sitten tapahtui matkan pahin kohta. Aloin selittää eri todellisuuksista kuinka ne sulautuu yhteen jne.. Kaveri toikaisi sitten siihen, että nyt ei kuulosta hyvältä. No tästähän järkytyin todella kovasti, tunsin kuinka aivoni olisi halkaistu keskeltä kahtia ja laitettu 10 000 volttia sähköä päälle. Olin saanu pahan paniikkikohtauksen ja samalla menettänyt todellisuudentajun. Pyörin sisäisten maailmojen seassa enkä löytänyt ulospääsyä. Kyseenalaistin kaiken olemassa olon ja olin varma, että koko todellisuus on vain mielikuvitustani, ympärillä olevat ihmiset ovat vain osa minua.

Kaveri olisi tarjonnut rauhoittavia mutta vakuuttelin että haluan itse selvittää tämän. Parin tunnin kuluttua otin lääkkeet ja nukahdin pariksi tunniksi. Herättyäni olin edelleen aivan pois tolaltani eikä maailma ollut enään sama. Menin bussipysäkille jossai pyörin ympyrää, kun en pystynyt olemaan paikoillani. Kotiin päästyäni otin taas lisää rauhoittavia ja nukuin 5 tuntia. Herättyäni tilanne oli sama, pää aivan sekaisin ja ahdistunut.

Menin viikolla normaalisti töihin, jossa paniikkikohtaukset alkoivat vaivata ja pelkästin todella paljon mielenterveyteni puolesta. Kävin psykiatreilla jotka hieman helpottivat oloani, kun kävimme läpi pelkoja joita olin itselleni onnistunut hankkimaan. Tunne puoli oli hävinnyt ja olin kuin robootti, ei itkua ei naurua.

Nyt vuosi tämän jälkeen oloni on parantunut kyllä huomattavasti, osaksi syömieni lääkkeiden avulla (Mäkikuisma). Siltikään en ole enään sama ihminen, kun ennen tapahtunutta. Tunteita on jonkin verran, mutta niiden herkkyys on pudonnut ja kykyni kokea empatiaa on pudonnut rajusti. Olen välillä masentunut ja ahdistunut. En jaksa tehdä asioita kuten ennen ja pienetkin elämän muutokset aiheuttavat masennusta.

Tässä ei tietenkään ollut kyseessä sienitrippi vaan eri aineiden kombinaation aiheuttama trippi, joka varmasti on ollut aivoille tuhoisa.

Suurin kysymys joka minua mietityttääkin on, että oliko se itse kokemus joka aiheutti minulle tämän ongelman vai biologinen muutos aivoissa joka johtui näistä aineista? Jos näitä edes voi erotella toisistaan. Olen kyllä sienissäkin saanut samantapaisen kokemuksen joka järkytti minua syvästi, mutta nyt toisella kerralla tuntemukset jäivät päälle. Olikohan kysessää psykoosi, paniikkikohtaus vai vain huono trippi?

[pegezu]

Olikohan kysessää psykoosi, paniikkikohtaus vai vain huono trippi?

Hei vain fibbu! Sinun iästäsi riippuen, tuo voi olla varsin luonnollista, koska itse en ole pitkään aikaan käyttänyt mitään ja minulle tuli pari kuukautta salvia trippien jälkeen samanlaiset olotilat kuin sinulla on. Minulla on nyt luultavasti paniikkihäiriöitä, tai ainakin kaikki merkit viittaavat siihen, mutta uskon sen johtuvan vain siitä että en liiku tarpeeksi, tai ylipäätänsä tee paljon mitää, joten on vain aikaa miettiä ja murehtia.
Ihmisen kehityksessä tapahtuu n. 17-25 ikävuosina mieliala muutoksia, jolloin tunteet eivät ole yhtä voimakkaita kuin nuorena, ei vain osaa iloita samoin. Mutta se on vain ohimenevä ja etenkin luonnollinen vaihe.

[Tattiritari]

yleensä hyvä musiikki tuhoaa huonon tripin koska voit keskittyä kuuntelemaan sitä musiikkia, pitää keskittyminen johtaa muuhun kuin siihen pahaan trippiin ja se paha visuaali lähes aina mukautuu sitten siihen kappaleeseen kivasti.

En ole itse kokenut kovinkaan paljon huonoja trippejä, lähinnä itsensä ruoskimista ollut jos on ollut, hämmentäviä on ollut ne kerrat kun huippujen paikkeilla tahtonut suihkuun ja sitten tulee pakosti istuttua suihkun lattialle kun alkaa hulluuden rajamailla liikkumaan psyyke (naurunsekaista pelkoa ja hämmennystä ja itsensä läpi kulkemista kun haroo hiuksia).

[Klonkku]

Hei fibbu rakas!

Itse "kuolin" viimeisimmän tripin aikana n. 10 kertaa. Luuppasin kuolemaani. Ajattelin, että kuolema (ja siis elämä?) on vain luuppi, josta ei pääse ulos. Jokainen ajatusketju johti ratkaisuun, johon auttaa vain kuolema. Vaikkei se muuta mitään. (Pitänee kirjoittaa tästä pieni tarina jossain vaiheessa, sillä se oli ehkäpä tärkein ja pelottavin kokemukseni tähän mennessä ja matka saattaisi herättää ajatuksia joissain tyypeissä.) Havahtuessani tripiltä takaisin tähän maailmaan, olin todella onnellinen siitä, että olen elossa, ja että minulla on ystäviä ja perhe!

Ihan ensimmäinen kunnon trippini oli painajainen, ja se sai minut todella pois tolaltani pitkäksi aikaa. Tripin jälkeen jankutin kokoajan itselleni, että "vittu noi sienet teki mut hulluksi, mä joudun varmaan hullujenhuoneelle, kaikki varmaan tietää ja näkee että mä oon hullu, KAIKKI TIETÄÄ JA NÄKEE", ja tottakai uskoin itseäni. Olin useita kuukausia vaikeuksissa psyykeeni kanssa ja trippailu, sekä muidenkin päihteiden kanssa sählääminen pelotti ja toi huonoja viboja. Hieman ryhmäpaineen alla sitten trippailin ja polttelin hyvin vähän, kunnes jollain tripillä tajusin oikeiden ongelmien olevan minun ulkopuolellani. Ymmärsin ihmettelyn voiman, ja aloin käyttämään sitä. Nyt oon ihmetellyt lähinnä ihan kaikkea jo pari vuotta ja olen TODELLA ok itseni ja ympäröivän maailman kanssa (esim. Jos katson puuta, alan miettimään, ettei yksikään puu ole samanlainen, ja ooh..ompa tuo oksa kaunis! Ihmeellistä, että se osaa kasvattaa lehtiä.. Kuinka ihmeellistä, että sekin on joskus ollut vain yksi vitun pieni siemen! Kuinka upea puu hän onkaan! Luonto on kyllä kaunis ja uskomaton!). Eihän "parantumiseni" tietenkään pelkästään ihmettelystä johdu, mutta se antoi mielenkiintoa todella moniin asioihin, ja ihmettelyä hyödyntämällä koen olevani joka päivä hieman onnellisempi. Aloin myös tekemään juttuja mistä todella pidän: taiteet. Maalaan, veistän, muotoilen, soitan ja jopa tanssin. Hetkiä ei pidä pahentaa entisestään vain murhetimalla, niistä pitää tehdä elämisen arvoisia. Ensimmäinen askel on varmaankin kadulla kävellessä irroittaa katse raastamasta asfalttia ja katsella taivaalle ja puiden latvoihin, ehkäpä ihmisiin.. "Pieni hymy kiitos?" Ainakin minun mielestäni katseen kohottaminen on jopa mielenkiintoista. Jatkuvan tarkastelun kohteena ei siis ole enää "minä ja minun mieleni", vaan "kaikki mitä minun ulkopuolellani on". Tottakai sitä tulee uitua välillä syvissä keloissa, mutta se on välillä ihan tervettä.

Minä uskon vahvasti siihen, että mielialat ovat kiinni ajattelutavoista. Todella vakavat psyykkiset sairaudet sitten erikseen (mm. skitsofrnia, alzheimer). Mieli voi ottaa sinusta vallan, jakautua useisiin eri sinuihin, repiä psyykeesi riekaleiksi ja levitellä sen kapisiksi eläimiksi ja kuiviksi risuiksi naamioituna synkkään metsään, mutta muistakaamme, että mitä luultavimmin huomennakin olemme tällä samalla pallolla, eikä täällä ole mukavaa, jos tästä paikasta ei TEE kaunista. Mene ja TEE!

Kliseistä, mutta niin totta.

[fibbu]

Kiitos vastauksista 

Sinun iästäsi riippuen, tuo voi olla varsin luonnollista

Ikää minulla on 25v ja harrastan aktiivisesti punttisalilla käyntiä joka onkin henkireikä itselle nykyisin. Tiedän kyllä ja olen havainnut jo aikaisemmin tuota tunteiden vähenemistä iän myötä, mutta jos normaaliin ikääntymiseen kuuluu jatkuva epätoivo ja itsetuhoiset ajatukset niin eipä iäkkäämmillä ole kovin mukava elämä   

Havahtuessani tripiltä takaisin tähän maailmaan, olin todella onnellinen siitä, että olen elossa, ja että minulla on ystäviä ja perhe!

Tuo on täydellinen tunne, kun palaat takaisin tähän maailmaan ja osaat arvostaa kaikkea sitä pientäkin joka sinulla on 

Minä uskon vahvasti siihen, että mielialat ovat kiinni ajattelutavoista.

Minäkin uskon tuohon, mutta olen jotenkin menettämässä toivoni tuon ajatuksen kanssa, koska en ole tunnetasolla oivaltanut tuota kovinkaan voimakkaasti vaikka siihen täysillä uskonkin.

Minulla on tapahtunut muitakin psyykkisiä muutoksia tuon kokemuksen jälkeen mm. katson valkoista kattoa hetken aikaa niin se muuttuu vihreän purppuraksi ja rappauksen harjanteet nousevat katosta näkyvämmäksi ja muodostavat kauniita kuvioita aivan, kuin tripillä. Myös muistini on rapistunut aivan olemattomaksi esim. joku sanoi minulle 5min sitten jotain niin en osaa enää sanoa oliko se tänään, eilen vai viime viikolla. Tämän selittäisin sillä, että tunnetasot ovat niin lukkiutuneet etten muista tunteiden perusteella tilanteen ajankohtaa. Samaa esintyy tripillä, kun ajantaju alkaa horjua.

Oma asenteeni ärsyttää, kun olen omaksunut ajatuksen siitä, että kyseessä on aivovamma eikä sitä voi korjata ajatuksen voimalla. Olen kuitenkin varma, että jos saisin tarpeeksi voimakkaita hyviä kokemuksia voisin muuttaa ajatusteni suunnan. En kuitenkaan uskalla lähteä kokeilemaan psykedeelejä sillä pelkään liikaa mahdollisuutta, että asiat menevät vielä huonompaan suuntaan tai jopa pidempiaikaista psykoosia. Varmaankin hyvä psykoterapeutti olisi oikea ratkaisu. Ärsyttää myös psykoterapeuttien tapa lähteä purkamaan asiaa päihdeongelman kautta vaikka itse tiedät ettet käytä nykyään mitään. Ei kenelläkään sattuisi olemaan kokemusta tai tietoa hyvästä terapeutista pääkaupunkiseudulla?