Olen sitä mieltä että psykedeelisen kokemuksen arvo on mittaamaton. On tullut luettua ja kuunneltua viimeaikoina runsaasti Terence Mckennaa ja pakko sanoa että miehen aivoitukset ovat todella nerokkaita ja käyvät todellakin järkeen.
Juttuhan on niin että me ei edes oltaisi tässä keskustelemassa jos psykedeelejä ei olisi (siis vaikka kyseessä ei olisikaan psykedeeli foorumi) Ehkä jahdattaisiin vielä aurochsseja afrikan savanneilla kuka tietää?
Mielestäni psykedeelit ovat jotain korvaamatonta ja äärimmäisen luonnollista ihmiselle. Itse ainakin koin valtavan aukon sielussani täytetyksi kun ensimmäisen kerran pääsin trippaamaan. Ja myös tunnen aukon kasvavan sisälläni jos en pääse trippaamaan pitkään aikaan. En häpeä tätä 'riippuvaisuussuhdetta' yhtään. Koen sen yhtä luonnolliseksi kuin riippuvaisuussuhteeni ruokaan tai seksiin.
Uskon että ihmisen kaipaus päästä päihtymään on erittäin luonnollinen asia eikä sitä pitäisi yrittää vieroksua vaan kohdata oma luontonsa ja löytää oikeat päihteet.
Se on tietynlaista nöyryyttä. Myöntää että minä ihminen en kykene tähän elämään yksin. Tarvitsen luontoa. Ihminenhän ei voi elää tyhjiössä, se on selvä. Ironista tai ei ehkä niin ironista mutta juurikin tämän sienet meille myös kertovat
Me olemme osa jotain suurempaa.
Monet ihmiset ajattelevat virheellisesti että kyseessä on 'vain' kasvis tai vain kemikaali. "Etkö voisi valaistua luonnollisia keinoja käyttäen?" tai "Nuo kemikaalit eivät esiinny luonnollisesti ihmisessä, siksi siis niitä ei tarvita". Miten epävalaistunutta ja miten onkaan suureksi päässyt rotko ihmisen ja luonnon välille kasvamaan...
Kasvithan ovat luonnollisin asia tässä maailmassa ja sinäkään et ole mitään muuta kuin kemikaaleja! Kyseessä on ainutlaatuinen vuorovaikutussuhde kasvismaailman ja ihmisten välillä. Sieni on ikäänkuin agentti kahden maailman välillä. Sieni yhdistää ihmiset tähän planeettaan saamalla meidät ymmärtämään että olemme itseasiassa yhtä sen kanssa emmekä vain yksittäisiä egoja etsimässä omaa etuamme täällä vieraassa ja vihamielisessä maailmassa. Sanoisin että juuri psykedeelien väheksyminen on syynä tähän nykypäivän rappioon, materialistiseen, egoistiseen, omaa varjoaan pelkäävään, vihamieliseen, pinnalliseen yhteiskuntaan.
On myös todettu että suuri osa psykedeelejä käyttävistä ihmisistä ei ole sen valaistuneempia tai fiksumpia kuin valtaväestökään. Tähänhän voi olla monia syitä. En lähde niitä kaikkia tässä syvemmin ruotimaan koska teksti vain venyy ja venyy mutta sanon sen verran että monet näistä ihmisistä eivät vain yksinkertaisesti ymmärrä minkä kanssa he ovat tekemisissä. En tarkoita että minäkään tai kukaan muukaan kovin hyvin sitä käsittäisi mutta ymmärrän ainakin sen verran että kyseessä on jotain ainutlaatuista. Psykedeelejä voi toki käyttää pieninä annoksina ihan nautintoaineena ja se on okei. Mutta jos niitä aina käyttää tässä mielessä niin niitten koko potentiaali ei koskaan kyseiselle henkilölle selviä.
Myöskin, tyhmälle ihmiselle psykedeelit eivät ehkä avaudu koskaan, saattaa kuulostaa tuomitsevalta mutta niin se vain on. Tyhmä ihminen saattaa kuvailla psykedeelikokemustaan "näin paljon kirkkaita valoja ja eri värejä ja pää meni sekaisin siinä pyörityksessä myös". Eikö muuta? Entä ikuisuuteen jatkuvat maailmankaikkeutta ja minän olemusta käsittelevät pohdinnat ja oivallukset? Entä egon katoaminen ja ikuisen rakkauden ymmärtäminen. Syvälliset pohdinnat oman toiminnan oikeamielisyyden suhteen? Jos ihminen ei ole taipuvainen ajattelemaan yleensäkään hän ei myöskään luultavasti ajattele kovin paljon psykedeelien vaikutuksen alaisena. Surullista mutta totta.
