Musta on aika selvää, ettei viihdekäytöstä jää hirveästi historiallisia todisteita. Jos ihmiskunta äkkiseltään delaa, niin viihdekäytöstä jää mainostamaan pääasiassa nettitekstit, koska useimmat kirjat kuvaavat juuri suurta ajatuksellista kehitystä ja henkisyyttä. Viihdettä harvemmin mainitaan "vakavasti otettavammassa" psykedeeliaineistossa. Ja jotenkin musta tuntuu, että kaikki outo tupataan antropologian ja arkeologian piirissä tunkemaan jonkinlaiseen uskonnollis/traditionaaliseen riittimuottiin. Ehkä ymmärtämättä, että viihdekin voi olla traditionaalista.
"Mitään en oo ottanu", mutten kyllä ole mihinkään suuntaan hirveämmin muuttunut. Paitsi, että käytän ihan vastuuttoman ajan hereilläoloajastani tän foorumin selailemiseen. Spekulatiivinen päihteidenkäyttöni tuntuu vaikuttaneen elämääni yhtäpaljon kuin se, kun aloitin viimeksi uuden harrastuksen. Eli huomattavasti, muttei suhteellisesti paljoa. Kokemukseni on, että näiden vuosien aikana huomattavimmat muutosten aiheuttajat ovat aivan jossain muualla kuin siellä, mistä tällä foorumilla pääasiassa keskustellaan. Esimerkiksi koko elämäntapaani ja ajattelumaailmaani on muuttanut enemmän ihmissuhteideni muutokset.
Tietenkin voi olla, etten ole kokenut tarpeeksi, tai tarpeeksi kovaa. Toisaalta minulle on sanottu, ettei näin ole. Mutta miten luottaa.
Voisiko olla, että jos mielensä tuntisi tarpeeksi hyvin, ei psykedelia enää avaa mitään uutta. Itse en ainakaan ole kyllä itsestäni niin selvillä, joka päivä tajuan, miten tyhmä olen eilen ollut :).