"Pareidolia" naamoja

[Lara_H]

Ensiksi selitys: http://en.wikipedia.org/wiki/Pareidolia

"Pareidolia is a psychological phenomenon involving a vague and random stimulus (often an image or sound) being perceived as significant. Common examples include seeing images of animals or faces in clouds, the man in the moon or the Moon rabbit.." jne.

Eli minkänlaisia ukkeleita on tullut nähtyä trippailessa?

Itelläni tämä on aika kehittynyttä, ja trippailessa tämä korostuu moneen kertaan. Näen esim. vanhoja intiaaneja kallioissa, peikkoja kivissä, naamoja puissa. Mutta sisätiloissa en yleensä näe naamoja. Sisätiloissa korostuu enemmän vain pintojen liikkuvuus ja kiemurtelu.

[Klonkku]

http://www.taikasieni.net/smf/index.php?topic=662.msg7104#msg7104

Joo, naamoja näkyy mm. vessanpöntössä piru muutaman kerran (miksiköhän aina juuri piru/paholainen?), pilvissä vaikka mitä kummallista, puun kuoressa naamoja (mitä karmeampia ja huvittavimpia olentoja!), hämärässä ja epäselvillä pinnoilla näkyy vaikka mitä pelottavaa ja mielenkiintoista. Kaikista hauskin on se, että kerran metsäpolulla ajattelin, että havupuut, etenkin männyt, näyttävät keskisormea. Pian huomasin, että keskareita on KAIKKIALLA YMPÄRILLÄNI! Ja ajattelen välillä selvinkinpäinkin asiaa hymähtäen mielikuvituksellen voimalle.

[architec]

Itsellä viime syksyn tripillä kun menin nukkumaan vielä tattejen vaikutuksen-alaisena ja pimeässähuoneessa tutkailin julisteitani joilla on vuorattu 1 seinistäni ilmestyi jokapuolelle manaaja leffan tytön kasvoja. 

[Malchievous]

On tullut nähtyä kyllä vaikka mitä naamoja pilvissä, seinissä ja peileissä. Yksi hauskimmista oli valtava Einstein taivaalla näyttämässä kieltä.

[Lara_H]

http://www.taikasieni.net/smf/index.php?topic=662.msg7104#msg7104

Joo, naamoja näkyy mm. vessanpöntössä piru muutaman kerran (miksiköhän aina juuri piru/paholainen?), pilvissä vaikka mitä kummallista, puun kuoressa naamoja (mitä karmeampia ja huvittavimpia olentoja!), hämärässä ja epäselvillä pinnoilla näkyy vaikka mitä pelottavaa ja mielenkiintoista. Kaikista hauskin on se, että kerran metsäpolulla ajattelin, että havupuut, etenkin männyt, näyttävät keskisormea. Pian huomasin, että keskareita on KAIKKIALLA YMPÄRILLÄNI! Ja ajattelen välillä selvinkinpäinkin asiaa hymähtäen mielikuvituksellen voimalle.

haha, oon mutten ite joskus pannut merkille havupuiden vituttelut ihan selvinpäin, niiden oksat joskus taipuu just sillein.

[Arvalis]

Ensin ympäröivä todellisuus alkaa rakeilemaan kuin häiriösignaalia vastaanottavassa televisioruudussa. Sitten maton, seinän ja ympäröivien esineiden tekstuurit pikselöityvät ja niitä koostavat pikselit muuttuvat erikokoisiksi tesserakti-rubiikinkuutioksi, joita ratkotaan näkymättömin käsin äärimmäisellä nopeudella.

Lopulta ne kietoutuvat itsensä sisään, paljastaen todellisen luonteensa, kätketyn äidillisen hymynsä, enkä ole enää istumassa olohuoneessani. Kaikki on täynnä loputtomiin animoituvia pyhyyttä huokuvia kasvoja, jotka toivottavat minut tervetulleeksi maailmankaikkeuden ytimeen. Veikeys ja viekkaus piirtyvät esiin lempeydestä.

Minä olen vasten Hänen moninaisia kasvojaan. Tunnen iättömän lopullisuuden suutelevan minua singulaarisella pehmeydellään. Minä itken ja nauran täyden hysterian vallassa, kun minua hoivataan niin, jotta tulisin olemaan ikuisesti läsnä.

[apatin]

--
Lopulta ne kietoutuvat itsensä sisään, paljastaen todellisen luonteensa, kätketyn äidillisen hymynsä, enkä ole enää istumassa olohuoneessani. Kaikki on täynnä loputtomiin animoituvia pyhyyttä huokuvia kasvoja, jotka toivottavat minut tervetulleeksi maailmankaikkeuden ytimeen. Veikeys ja viekkaus piirtyvät esiin lempeydestä.
--

Kuulostaa ihanan tutulta.

"Nousujen" väistyessä ja euforian vallatessa alaa puissa/kivissä/matossa/lakanoissa maailmankaikkeus hymyilee tätä lempeää ja hyväksyvää kokoversumin hymyä.
Silmät puoliksi kiinni ja puoliksi auki.