Itse toivon, että ihmiset kertoisivat enemmän tarinoitaan tripeistään, niimpä näytän tässä esimerkkiä samalla jakaen kokemukseni teidän kanssanne.
Tervetuloa mukaan matkalle!
Tämän syksyn silokit tuli poimittua. Löysin yksin pellolla tallustellessa vaivaiset 16 kpl, koko vaihteli minimaalisesta suureen. Poimin sienet eri paikkakunnalta kuin missä itse asustelen. Palatessani takaisin kotipaikkakunnalle, menin heti välittömästi esittelemään löytöäni ystävilleni. Painoa en missään vaiheessa punninnut. Olisi tuntunut väärältä.
Yhdellä kaverista oli vapaata, niin kuin minullakin, joten hän päätti ottaa n. 2g Cubensista ja minä Semit. Niimpä join silokkiteet ja söin silokit aina sitä mukaa kun sain mukia tyhjäksi. Siirryimme nopeasti autolla vielä paikasta A paikkaan B ennen kuin sienet ehtisivät alkaa vaikuttaa. Kyydin aikana kaverini sai omat sienensä alas kokiksella. Kävimme pukemassa hieman vaatetta päälle. Tunsin nousut. Tee nostaa sienet aina suht nopeasti. Pidän siitä nykyään. Nyt sitä sitten taas mentäisiin! Jes!
Lähdettiin kävelemään pitkin hämärää kaupunginlaitaa. Kello oli jo kymmenen ja ilma sopivan syksyinen. Oli tyyntä ja sopivan lämpöistä. Ideaalinen ilma trippailla kaupungin laitamilla harvijen katuvalojen katveessa. Rakastan syksyä vuodenajoista eniten, vaikka tämä onkin todella melankolista aikaa. Tietynlainen mystinen masistunnelma kolahtaa itselleni vain jotenkin tosi kovasti. Sienet alkoivat todella potkia. Ensimmäisiä vaikutuksia tuntui olevan äänien korostuminen. Kuulin joka hemmetin amisauton jumputuksen ja pörinän, niin kuin myös kaikki mopoilijat ja tehtaiden äänet. Kuulin kaikki yhtä aikaa, mutta erikseen. Ikään kuin pääni olisi sytynyt keskittymään joka ääneen erikseen, skitsofreenisen siistiä. Jännitys ja hermostuneisuus, mitä normaalisti sieninousuissa on, oli tällä kertaa aika voimakasta. Mutta olen oppinut jollaintapaa nauttimaan sienten kuumottavista vaikutuksista. Se tekee sienistä jänniä käyttää etenkin urbaaneissa maisemissa.
Lähdimme kävelemään tutun lammen ympärille. Istahdimme hetkeksi penkille polttamaan rauhassa tupakat, sillä nousut olivat molemmilla aika vellovat ja pakottivat istumaan hetkeksi. Jumalauta miten minä pidän sienten tuomasta HDR-näöstä. Ihastelimme lampea noususekavina ja ehdotin, josko kaverini haluaisi kuunnella erään biisin, jonka löysin ja ajattelin, että hän pitäisi siitä. Annoin luurini kaverilleni ja ihastelin itse lampea äänien yhä jyllätessä jatkuvalla syötöllä taustalla. Äänien korostuminen oli jotain uskomatonta ja erittäin häiritsevää. Otin silti kaiken sairaan ilon siitä irti. Pelotti tavallaan, mutta pidin siitä. Kokeilin näkisinkö silmät kiinni jotain ja kyllähän siellä alkoi liikkua! Samoja atsteekkikuvia kuin aina, mutta tällä kertaa kuvioiden välissä oli sinisiä tähtiä.. Biisi loppui, nousut olivat nousseet, joten päätimme lähteä eteenpäin.
Kävimme katsomassa upeita bommauksia pikaisesti. Kaverini sai bommauksen irtoamaan, kun minulla taas koko rakennus, jossa bommaus oli, lainehti kun siihen hetken aikaa keskittyi. Hetken päästä pääsimme pimeään puistoon, jossa oli taas penkki, jolle jäimme hetkeksi aikaa keromaan vaikutuksistamme ja ihastelemaan lampea, mutta pian lähdimme taas eteenpäin. Lampi alkoi kaventua puroksi. Yläpuolella suurten mäntyjen oksat tekivät katon puutunnelille, jossa kävelimme. Ehdotin, josko polttaisimme pienet savut, kun minulla kerran oli mukana. Päätimme tehdä sen. Istuimme puutunnelin varrelle, paksun männyn juureen, maahan, katselemaan öistä lampea ja vastarantaa, joka oli n. 50m päässä. Latasin siis piipun. Tosin tein sen pussin sisällä näppituntumalla pimeässä, mikä oli vaikeaa.. Kertakaikkisen vaikeaa. Lopulta sain piipun ladattua ja otimme parit isot sauhut hyvää trimmilehti-kukka-blendiä. Paukku kolahti.
Olimme hetken aikaa ihan hiljaa ja katsoimme maisemaa. Sain vastarannan irtoamaan kaikesta. Vastaranta muuttui sellaiseksi hobittien kyläksi, jossa oli yksi pikkuruinen hirsikämppä, mitä siellä ei tietystikään oikeasti ollut. Välillä sain vastarannan liehumaan ikään kuin lipun tuulessa. Se oli uskomatonta. Tunsin kuinka luonnonvoimat jylläsivät päässäni! Upea, hallittu kaaos. (By the way, suosittelen Joniveljen Hallittu kaaos-albumia kuunneltavaksi, loistavaa matskua!) Olo ja maisema velloi. Suu oli pakottamatta auki, leuka maassa. Kaikki oli niin psykedeelisen kaunista aina olosta näkymiin. Sana ”vellova”, kuvastaa itseasiassa trippiä kokonaisuudessaan aika hyvin. Mietimme asioita, joita ei tule tehtyä tai ajateltua normaalisti. Yksi asioista oli se, että jos olemme käymässä vanhempiemme luona, ja vaikkapa äiti lähtee käymään kävelyllä, miksi emme koskaan pyydä lähteä mukaan? Miksi mieluummin istumme koneella tekemässä jotain turhanpäiväistä? Miksi emme mieluummin viettäisi sitä aikaa lenkkipolulla tai luonnossa vanhempien kanssa? MIKSI!? Jossain vaiheessa kuulimme askeleita jostain polulta (kai?) ja päätimme lähteä liikenteeseen. Nyt ei ollut aika muille ihmisille.
Menimme polkua takaisin edelliselle penkille. Asetuin makuulle maahan ja aloin katsoa taivasta. Pyysin kaveriltani lupaa, josko saisin kuunnella yhden biisin, ja lopulta hän päätti että saisin. Tuntui kuin olisin ollut jossain tuomioistuimessa ja sain ajettua juttuni läpi.
Niimpä siirsin kuulokkeet korvilleni ja katsoin pilvetöntä tähtien peittämää taivasta ja kuuntelin biisin:
DS#12: Melo - Synchronize Taivaalle alkoi muodostua läpinäkyviä lonkeroita, joiden päät olivat kohti taivaan keskipistettä. Tunsin äärettömyyden. Tuolla matkat ovat äärettömiä. Mietin myös kuinka ääretön ihmisen mieli on. Psykedeelit auttaa käsittelemään näitä käsitteitä älyttömän hyvin. Tunsin, kuinka tavallaan nousin uudelle tasolle omassa psykedelian tuntemuksessani. Olin totaalisen sienissä, mutta tiesin, että pystyisin hallitsemaan isompiakin annoksia ja vaikutuksia. Matkasin ensimmäistä kertaa elämässäni silmät auki puhtaassa, kirkaassa, äärettömässä psykedeliassa taivaankannella ja hallusinoin. Unohdin aivan kokonaan kaiken muun ja keskityin pelkästään psykedeliaan. Ratkaisin paljon solmuja päässäni. Pitkästä aikaa kaikki oli hetken selvää ja ainoa asia mikä pelotti, oli tulevaisuus. Biisin päätyttyä lähdimme jatkamaan matkaamme minun selittäessäni ja samalla käsitellessäni juuri kokemaani.
Pajari nostatti matkan aivan uusiin sfääreihin. Puhuimme ystävyydestä ja olimme onnellisia, että meillä oli toisemme ystävinä. Yhtäkkiä kaverini otti minua olkapäästä kiinni ja halasi. Se oli hauskaa ja jollaintapaa hyvin onnellista. Menimme yhdelle laiturille pohdiskelemaan maailman menoa ja kuvittelemaan maisemissa hahmoja ja muuta mukavaa. Kuvittelimme muunmuassa elämää, jos sienet olisivat laillinen päihde. Pohdimme myös sitä, että kuinka erilainen maailma olisi, jos ihminen osaisi lentää. Hyvin suuri osa teollisuudesta olisi tarpeetonta. Ja elämä olisi helpompaa kaikinpuolin. Siksipä olenkin päättänyt käydä liitovarjokurssin heti kun vain voin. Kastelimme molemman harhojen vuoksi jalkamme vedessä. Valot olivat upeita veden heijastusten tuplatessa kaiken näkyvän peilikuvaksi veteen. Olo oli mitä parhain! Yksi asia tästä kuitenkin puuttui: suklaa, keksit ja mehu! Onneksi asuntoni ei ollut kaukana.
Lähdimme lönkyttelemään kohti kämppääni ja saapuessamme asunnolleni laitoimme tietokoneen päälle, näytön näkymään 42" HD televisiosta, hyvää psykemusaa soimaan, winampista visualisationin näkymään kokoruudulla ja kunnon mässyt pöytään! Olo oli mitä upein kun pääsi istumaan pehmeälle sohvalle, sai suklaata suuhunsa visualizerin pyöriessä silmien edessä. Suklaa täytti jälleen kerran suun euforian vallatessa kehon ja mielen. Pian makeiden mässyjen jälkeen alkoi tulla oikea nälkä. Kävin tekoisemassa suuren lautasellisen ranskalaisia ja nakkeja reilusti maustettuna dippien kera. Mietimme vielä teknologian monimuotoisuutta ja sitä, kuinka pieneksi tekniikka alkaa mennä. Sienet alkoivat laskea musiikkia kuunnellessa, ja kun musiikki vaihtui indie rokkiin alkoi väsy vallata kehoa. Naureskellen Kari Tykkyläiselle ja muun muassa hänen videolleen
"Ai vittu pojat vittu", painuimme pehkuihin.
Upea ja kertakaikkisen opettava trippi kokonaisuudessaan! Urbaani, underground-jännä, monipuolinen, psykedeelinen ja juuri sopivan vahva! Tosi paljon ajatuksia ja muuta jäi kertomatta, mutta pääpiirteissään trippi oli jotain tuollaista. Tästä kokemuksesta menee hetki palautuessa. Sain tarvitsemani taas. Sienet toimii mahtavana mielialalääkkeenä ja asenteenmuuttajana. Pidän itse silokkeja hieman erilaisina kuin cubensista. Rakkauteni sieniin kasvoi entisestään. Olen onnellinen kun olen tällainen lain mukaan rikollinen, omasta mielestäni hippi. Muistakaa tehdä asioita ihmisten kanssa, joista välitätte. Pitäkää yhteyttä ystäviinne ja läheisiinne. Rakkaus on universaalia, mutta jos sitä ei tunnusta, ei siitä ole varsinaisesti hyötyä. Peace and love!
