Kysymys: mites sienien kokeileminen, jos on taipumusta ahdistuneisuuteen ja pelkotiloihin?
Kuulisin mielelläni, jos teillä on asiasta jotain ajatuksia tai kokemuksia. En tiedä onko täällä jo ihan joku keskustelu aiheesta, mutta ei ainakaan osunut silmään.
Mulla ei siis ole ongelmia todellisuudentajun kanssa, mutta tosi helposti pintaan nousee epärealistisia pelkoja. Yleensä ne koskee sitä, että luulen kuolevani syistä x y ja z. Teen tosi helposti johtopäätöksiä, että erinäiset asiat on mulle akuutisti hengenvaarallisia, silloin kun ei ole mitään todennäköisyyttä että ne olisi. Tiedostan miten hölmö pelkoni on, mutta silti se tuntuu itsepintaisen todelliselta kunnes tilanne on ohi. Yhtälailla riesana saattaa olla fyysisiä ahdistuksen oireita ja oon melko herkkä kaikille mun kehossa tuntuville epätavallisille tuntemuksille. Psykedeeleissä vähän jännittää juuri kontrollista luopuminen ja se, miten siedän uusia tuntemuksia. Mulle kai kun tuo kuoleman, sairauksien ja loukkaantumisten pelko liittyy juuri siihen, ettei mulla ole silloin enää mahdollisuutta hallita tilannetta ja suojella itseäni.
Mulla on aikaisemmit ollut myös jonkinlainen fobia oksentamista (ja sitä kautta yleistä pahoinvoivaa oloa) kohtaan. Nykyisin se on helpottanut huomattavasti, mutta oon kerran seurannut läheiseni trippiä ja mieleen jäi, kuinka tyyppi valitti aluksi huonoa oloa ja koki sen hyvin epämukavana, kun ei sienipäissään osannut paikantaa sitä. Mietin miten mahtaisin itse reagoida jotenkin normaalista poikkeavassa tajunnantilassa.
Mietin myös, että millaisetkohan oireet voisi kieliä jostain kohonneesta psykoosialttiudesta tms? En koe olevani mitenkään vainoharhainen, mutta välillä nuo huolet ja epäilykset kyllä kohdistuu myös ympäröivään maailmaan.
Hirveästi kuitenkin kiinnostaisi kokeilla. Paljolti juuri siksi, että toivon sienistä jotain uutta lähestymiskulmaa näihin ongelmiin. Tiedän että pääsisin olemaan turvallisessa ympäristössä ja sellaisen henkilön seurassa, johon luotan kovasti ja joka on aikaisemmin pystynyt olemaan suuri turva mun säpsyilyn ja ahdistuksen keskellä. Tiedän siis ettei mikään voi lähteä ihan lapasesta. Tiedän toki myös että kannattaa aloittaa pienellä annoksella. Oon pitkään lukenut ja koittanut perehtyä aiheeseen, joten haluaisin kuvitella että pystyn pysymään rauhallisena kun kyse ei ole mistään selittämättömästä oudosta olosta vaan tiedän mistä kaikki johtuu. Tavallaan siis ajattelen olevani ihan valmis ja olen enemmän innoissani kuin peloissani, mutta en ihan uskalla luottaa omaan mutuilijan arviointikykyyni.
