Haluanpa minäkin jakaa kokemukseni. Kuten Bullet ja varmaan moni muu.. lukemattomia peltoja jne. Viime syksynä löysin sitten minäkin ensimmäisen spottini. Olin jo aiemmin kaverini kanssa yrittänyt löytää ko sientä, tuloksetta. Meni noin 20 vuotta ja kiinnostuin asiasta uudelleen ja kiitos näiden tarinoiden ja kuvausten, ohjeiden ... "vain tarkaavaisuus palkitaan", onnistuin! Se että olin tullut jo täysi-ikäiseksi, se merkinnyt mitään. 50 vuotta sinne tänne.
MUTTA! Spottini on klassinen tapaus, metsien välissäoleva kesantopelto. Länsi-Uuttamaata. Hevosia kesäkuukaudet. Viime syksynä löysin ensin noin 50, sitten vähemmän ja vähemmän. Ja siellä täällä vain, ja kohdissa jossa kasvaa hyvin vähän heinää. Eli olen kerännyt yksittäisiä sieniä, muutaman per kerta saanut saaliiksi, tai siis lahjaksi. Alue on iso, mutta ei vaan tahdo enempää löytyä. Tupaksista en juurikaan ole löytänyt mitään. Tänä syksynä sama juttu. Olen käynyt about kolmen päivän välein, ja varovasti minä siellä liikun, mutta kaiken kaikkiaan ehkä reilu sata. Huomasin että muutkin ovat ihmetelleet sienten elämää, miten niitä sitten nousee vain vähän, olosuhteet olleet hyvät. Ja siellä täällä, about yksittäin, ei niissä ruohotupaksissa.
Ja sitä toista paikkaa kun on etsitty. Lähes joka päivä. Niin paljon minä pidin kokemastani)) Ja huomasin, kuinka eheyttävä voi syksyinen shamaani-sessio olla.
Googlea apunaan käyttänyt olen lompsinut street-view-moodissa ja katsonut näyttääkö pelto kynnetyltä vai ei, onko heinää. Googlehan kuvasi keväällä joten se maisema kertoo kyllä paljon. Näin olen kolunnut paikkoja ja eikun autolla perään. Ja sus siunatkoon niitä voimalinjoja. Unohtakaa ne! Yleensä vesakkoa ja sen sellaista. Googlen kartassa ku alkaa zoomata, niin huomaa missä ne linjat menee, ja tienkohdalla vaan street-view ja vilkaisu, miltä maasto näyttää. Ei vaan ole onnistanut.
Kuten Bullet kivasti kertoi, niin minäkin olen alkanut nauttia pelloilla ja niityillä kuljeksimisesta, vaikka välillä kuumottanut, turhauttanut, mutta lopulta asiat ovat päässä asettuneet. Niin upeita paikkoja, maisemia kuin yli sata vuotta sitten, Seitsemässä Veljeksessä. Hevosia, niistä olen alkanut pitää, ja hyppään vielä itse ratsun selkään. Mutta myös vaikea joskus asutuksen takia, ja kerrankin yks nainen tuli sanomaan. että kohta hänen miehensä tulee kotiin isolla kuorma-autolla. Katsoin häneen hölmonä ja sanoin, että ole mikään murhamies.
Rauhaa!
