Kirjoittaja Aihe: Oppitunti agnostisismista  (Luettu 911 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa siäni

  • Viestejä: 2
    • Profiili
Oppitunti agnostisismista
« : Toukokuu 30, 2011, 11:12 »
Oppitunti agnostisismista

Ihmisen kokemukseen sisältyvät kokemukset, joihin rationaalisella, järkeilevällä mielellä ei ole välttämättä tarjota selitystä juuri kokemuksen hetkellä. Kun ihmismieli kohtaa jotakin sellaista, jota se ei kykene selittämään kokemushetkellä saatavilla olevan uskomusjärjestelmän valossa, niin mielellä on kaksi vaihtoehtoa:
 1) Suhtautua kokemukseen agnostisesti, eli todeta että kokemukselle ei ole tällä hetkellä saatavilla mitään selitystä, millä sen voisi ottaa haltuun

 2)Keksiä kokemukselle selitys

Seuraavaksi haluan jakaa pienen tarinan uskomisen voimasta. Aivan varmuuden vuoksi haluan myös korostaa, että postaus ei ole missään muodossa hyökkäys uskomista (missään muodossa) vastaan, vaan mielestäni mielenkiintoinen käytännön anekdootti mielen toiminnasta. Toivottavasti teksti on selkeää ja luettavaa  :)

Kuvittele, että huomaat ettei kännykkäsi ole mukana kun olet lähtenyt kotoasi. Ensimmäisenä järkesi (luultavasti) päättelee loogisimmaksi mahdollisuudeksi sen jääneen kotiisi. Lähdet katsomaan kännykkääsi kotoasi, etkä löydä sitä. Seuraavaksi lähdet haravoimaan kävelyreittiäsi ja katsot kaikki tasot, joille joku kännykän olisi voinut nostaa, eikä puhelinta löydy.

Nyt mielesi on käyttänyt mahdolliset loogiset selitysmallinsa tapahtuneelle, joko puhelimesi olisi jäänyt kotiin tai pudonnut. Kumpaakaan ei näytä tapahtuneen, joten nyt tarvitaan SELITYS, jotta tapahtunutta voidaan käsitellä.

Kotoa lähtiessäsi olit vielä varma että puhelin alunperin oli sinulla kotona... entä jos ei ollutkaan? Onko se hukkunut jo aiemmin?... Ei, kyllä se oli minulla vielä aamulla -muistan varmasti! Puhelimen on täytynyt tippua ja joku on löytänyt sen, mutta ehdin kävellä kotoa vain 100 metriä, jos se olisi tippunut, niin on todella epätodennäköistä, että kukaan olisi ehtinyt löytää sitä ja ottaa talteen. MUTTA HETKINEN! Takintaskuni, jossa puhelin yleensä on on avoin ja puhelin näkyy sieltä ohikulkijalle ja tosiaan tuossa kadulla ohitseni kulki epäilyttävän näköinen porukka.. ja yksi niistä taisi katsoa taskuani ohikulkiessa

Entä jos.. Olisiko se tyyppi voinut varastaa sen? ... Olen kyllä kuullut taitavista taskuvarkaista.. ja se häiskä kyllä taisi muistuttaakin sellaista hieman haslaa tyyppiä.. Menet kotiisi ja kaivat laatikosta vanhan kännykän, lyöt vanhan prepaid-liittymän siihen ja koitat soittaa kännykkääsi - se on pois päältä! Varastettu varmasti! Varkaathan tietenkin sulkevat puhelimen, ettei siihen voi soittaa!


Tässä vaiheessa voit joko todeta puhelimen kadonneen ja tyytyä asiaintilaan 1) TAI 2) vakuuttua jostakin mielesi tarjoamasta selityksestä, joka tarjoaa tapahtumalle syyn ("varastettu-selitys)

Mikäli vakuutut 2) "joo, se tyyppi taisi varastaa kännykkäni", niin olet onnistunut kokkaamaan itsellesi todellisuutta. Alunperin mielensisäisistä mahdollisuuksista on tullut konkreettista historiaa. Kaikista puhelimen katoamiseen liittyvistä selityksistä PÄÄTTELEMÄLLÄ ja YHDISTELEMÄLLÄ loit itsellesi kokemuksen "Puhelimeni varastettiin". Tietenkin heti kun todella uskot päätelmääsi, niin se ei ole enää luomus, vaan tosi, ainoa oikea selitys kokemuksillesi: näin todella tapahtui.

Puolen tunnin päästä siskosi tuo puhelimesi kotiisi ja kertoo henkilön X löytäneen sen kadulta talosi edestä ja X:n soittaneen hänelle numerolistasi perusteella saattaakseen puhelimen oikealle omistajalleen. Siskosi ja X olivat tavanneet talosi kulmalla ja X oli antanut siskollesi puhelimesi. Henkilö X oli heti siskollesi soitettuaan sulkenut puhelimesi.

Päässäsi humahtaa. "Mutta, mutta mutta..." Entä selkeä muisto siitä tyypistä? Muistan tunteneeni jotakin taskussani kun se käveli ohitseni.. Ei voi olla... ehdin kävelemään niin vähän aikaa, ettei kukaan voinut ehtiä löytää puhelinta ja toimittaa sitä siskolleni näin lyhyessä ajassa.. Mutta kai sen on näin oltava, kuinka epätodennäköistä!

Mutta entä nämä muistot.. mistä ne tulivat?


Tässä tapauksessa mieli vältti illuminatin, yksisarviset ja vuoden 2012 reptiliaanivallankumouksen, mutta onnistui arkisen selitystä vailla olevan kokemuksen kohdalla kokkaamaan konkreettista todellisuutta irrallisista havainnoista. Jos mielellä on kyky luoda todellisuutta jo näin "maallisen" kokemuksen kohdalla, niin ei sinänsä ole ihme että psykedeelinen kokemus voi aiheuttaa rankan uudelleentulkinnan todellisuudesta. huom! Tässä ei ole kannanottoa arvottavasti suuntaan tai toiseen - esitys on puhtaasti mielen mekanismien näkövinkkelistä

Poissa Shiron

  • Viestejä: 774
    • Profiili
Vs: Oppitunti agnostisismista
« Vastaus #1 : Toukokuu 30, 2011, 15:54 »
Oli ihan pakko ottaa oma luuri tuohon viereen talteen ettei se vaan yhtäkkiä katoa tätä lukiessa  :D

Vaikka tämä esimerkki onkin aika kevyt lähestymistapa tähän, niin pitää se kuitenkin sisällään hyvin sen mistä on kyse. Kännykän omistajalla ei ollut mahdollisuutta saada tietoa kännykän kohtalosta ennen siskon ilmaantumista kehiin. On ehkä hieman ignoranttia ryhtyä oman elämänsä todellisuutensa master chefiksi tuosta vaan. Jostakin kumpuaa pakkomielle saada selitys ja varma tieto asioille. Mikä estää jättämästä kysymyksiä avoimiksi ja pelata mielummin vaikka todennäköisyyksillä?

Ilmiselvä (vai mikähän se nicki tällä hetkellä mahtaa olla  ;)) on kirjoittanut tuosta varmuuden pakkomielteestä hyvän tekstin. Kantsii lukaista http://olentolupa.blogspot.com/2008/12/pakkomielle-varmuudesta.html

Agnostisismin käsitteenä olen tottunut mieltämään erityisesti diipimmän tason asioiden ajattelua. Metafysiikka, "yliluonnollinen", jumaluudet sun muut sisällä pitäen. Näistä ei mielestäni voida saada minkäänlaista konkreettista tietoa edes henkilökohtaisen kokemuksen muodossa, koska sitä ei voida tuoda mihinkään puntariin, jotta asiasta saataisiin konsensus aikaseksi. Monet ihmiset uskovat tulleensa avaruusolentojen sieppaamiksi ja ovat täysin vakuuttuneita kokemuksensa todenperäisyydestä. Tästä pääsemme kätevästi aasinsillalla skeptismiin, jossa varman tiedon saamisen mahdottomuus laajennetaan käsittämään melkein kaikkea (omasta olemassaolostamme voimme kuitenkin olla melko turvallisin mielin varmoja).

"Extraordinary Claims Require Extraordinary Evidence"
-Carl Sagan

(SGU 5X5) Skepticism 101 - Extraordinary Claims Require Extraordinary Evidence

edit: selvennetty ilmausta
Life should not be a journey to the grave with the intention of arriving safely in a pretty and well preserved body, but rather to skid in broadside in a cloud of smoke, thoroughly used up, totally worn out, and loudly proclaiming "Wow! What a Ride!"

Poissa Samuli

  • Viestejä: 115
    • Profiili
Vs: Oppitunti agnostisismista
« Vastaus #2 : Toukokuu 30, 2011, 16:03 »
90-luvulla velloi keskustelu valemuistoista, joita taitamattomat terapeutit istuttivat potilaisiinsa saaden potilaansa uskomaan, että heidän (yleensä) isänsä oli käyttänyt heitä lapsuudessa seksuaalisesti hyväksi.
Terapeutit eivät tahallaan tehneet näin vaan olivat erikoistuneet lapsuuden traumojen analysoimiseen, mutta taitamattomuudessaan he istuttivat epäilyn siemeniä potilaisiin ja potilaiden muistaessa jotain epämääräistä nämä johdattelivat potilaansa uusiin muistoihin.

Tästä valemuisto-jupakasta seurasi perheiden hajoamisia, tuskallisia oikeudenkäyntejä, tolkuttomia korvausvaatimuksia ja tämä tietenkin pääasiassa tapahtui Jenkeissä.

Toinen asia: mm. eritavalla esitetty väittämä muuttaa muiston luonnetta. Esim. eräässä kokeessa koehenkilöt näkivät onnettomuuden videolta ja lopuksi kysyttiin kuinka kovaa onnettomuuden aiheuttaneen auton arveltiin ajaneen. Kysymyksiä aseteltiin hieman tähän tapaan (tää on ulkomuistista, joten sanasta sanaan en muista); "Kuinka kovaa arvelette auton ajaneen sen rysäyttäessä toiseen autoon" ja "kuinka kovaa arvelette auton ajaneen kolhaistessaan toista autoa".
Rysähdys-sanan kuulleet arvioivat auton nopeuden suuremmaksi, kuin kolhaisu-sanan kuulleet.