Amanita muscaria

[wool82]

Moi!
Onko kukaan mahdollisesti keksinyt keinoa muuntaa Punakärpässienissä olevaa Iboteenihappoa suoraan muskimoliksi?
Muskimolin hajoamispistehän on 175 C joten se kestää aikalailla kuumentamista ja Iboteenihapolla lienee n.150 C.
Joten kuumentaako sienet n. 150 C joten jäljelle jäisi pelkkää Muskimolia?
Sekin on tietysti koitettava, mutta mielenkiinnosta kysyn jos joku olisi sattuisi tietämään jonkin saletin ratkaisun.

Toinen mitä olen miettinyt ja aion koittaa tänään on laittaa kuivatetut lastut, jotka jauhan tomuksi Sicilia sitruunatäysmehun sekaan liukenemaan kuten olen tehnyt silokkien kanssa aina saaden tripistä paremman.
Tosin en enää välitä Silokeista koska ne ovat liian intensiivisiä ja tripin jälkeen en saa unta, hermoston jäädessä erityisen aktiiviseksi.
Muskimolin vaikutuksen ollessa täysin päinvastainen itselläni, hitaasti hiipivä uninen raskaus josta seuraa syvä 8 tunnin uni ja seuraavana päivänä olo on rauhallinen ilman sivuvaikutuksia.
Ja harrastan liikuntaa erityisen paljon, erityisesti painon-nostoa ja huomasin tänään jopa salilla harjoitusten kulkevan paremmin kuin koskaan ennen, tähän lienee yksinkertainen selitys on hyvien unien ansiosta levännyt ja palautunut hermosto.

Mutta ongelma on vanha kunnon toleranssin kehittyminen, ja mitä enemmän nautit kärpässientä, sitä enemmän sivuvaikutuksena tulee lievää pahoinvointia, lähinnä oksetuksen tunne.

Joka tapauksessa olen kerännyt todella paljon kärpässienien lakkeja ja kuivatellut niistä veisteltyjä lastuja, joten tulen kyllä kokeilemaan erilaisia keinoja.

[wool82]

Lähinnä olen miettinyt tässä Iboteenihapon suurempaa dekarboksyloitumis määrää elimistössä Muskimoliksi sitruunatäysmehussa liuoittelulla.
No se selviää tänä iltana, mutta mielelläni kuulisin kommentteja asiasta jos jollain on faktaa kuinka Iboteenihappo muunnetaan Muskimoliksi.

[wool82]

Imeyttämällä kuivattu sienirouhe sitruunatäysimehuun saa pahan maun pois ja lievennyttyä osittain oksennuksen tunnetta, mutta tieto Iboteenihapon muuttamisesta Muskimoliksi jää edelleen salaperäisyyden huntuun.
Ehkä joku päivä vihdoin joku kemisti kertoo meille tämän tai joku keksii kuinka saada elimistö enemmän dekarboksyloimaan Iboteenihappoa Muskimolikisi. Kenties nauttimalla jotain amonihoppoa yhtäaikaa?

Viikon kun on tässä nyt vedellyt joka ilta ittensä horrokseen uskallan väittää että kyseeessä ei kovinkaan myrkyllinen sieni.
Ei mitään sivuvaikutuksia, verrokkina esim Ketamiini, josta tuli jo kahden päivän käytön jälkeen dramaattisia elimistön rappeutumusoireita.
Ja vaikutuksista sen verran että itsellä ei mitään trippejä, ehkä jos vertaisin johonkin niin lähimpänä voisi olla Alpratsolaamin vaikutus.
Ja toleranssi kehittyy erityisen nopeasti, eilen jo 2dl täysin kuivaa rouhetta poskeen sitruunamehuttivisteen kautta, ja 9 tuntia nukuin kuin tukki.

[wool82]

Niin paljon kiehtoo tämä Muskimoli ja sen erinomaiset lääkinnälliset ominaisuudet, että vielä tänään teen yhden kokeen vaikka oli tarkoitus pitää taukoa toleranssin laskemiseksi.

Eli wikipediahan ilmoittaa sulamispisteen Iboteenihapolle monohydraattina 145 °C ja puhtaana 151-152 °C.
Kun taas Muskimolille 175 °C.
Eli kuumennan uunin reiluun 150 °C ja toivon iboteenihapon hajonneen ja jäljelle jääneen vain Muskimolia.

Ja teen tämän kuumennuksen ilmakuivatuilla luonnollisesti, raakana näiden sienten kuivaaminenhan ei ole järkevää, koska nesteet valuvat vain pitkin leivinpaperia ja mukana luonnollisesti vaikuttavat aineet siinä mukana.

Tosin wikipedia tietää myös kirjoittaa "Muskimolia, sen hermomyrkyllistä iboteenihappo-esiastetta muskatsonia esiintyy muun muassa Punakärpässienessä.

Eli jos Iboteenihappo on muskatsonina punakärpässinessä jolla sulamispiste on
190 °C kun taas muskimolilla on 175 °C, niin eipä tästä kuumentamisestakaan ole mitään hyötyä.


Ei auta vaikka kuinka kääntelee ja vääntelee aina nousee seinä vastaan. Pitänee nauttia sellaisenaan siloin tällöin..

Mutta ihan mielenkiintoista olisi kuulla onko kukaan saanut koskaan tästä sienestä trippejä?
Itse en ole, ja muistan nuorena erään tyypin joka alkoi aina nukkumaan otettuaan silokkeja, kun taas toinen frendi käytti silokkeja extaasin korvikkeena baarissa, joten yksilölliset erot saattavat olla näinkin voimakkaita.