No kerrottakoon oma tarinani, niin ehkä näkökantani selvenee.
Tutustuin joskus yläasteikäisenä suomalaiseen muinaisuskoon, hurahdin siihen ja aloin välittömästi kutsumaan itseäni pakanaksi. Niinkuin sitä nuorena ja höpsönä helposti tekee, että luule ymmärtävänsä jotain asiasta, johon on vasta tutustunut. Suoritin joitain yksinkertaisia rituaaleja metsässä, joista osalla tuntui olevan jotain suurempaa annettavaa ja osa tuntui lähinnä vaan joltain oudolta teatterilta, jota jostain syystä kuitenkin jatkoin.
Jatkoin pyörimistäni asian parissa, kävin suomenuskoisilla juhlilla, osallistuin joukkorituaaleihin ja sain vähän suuremman kosketuksen pyhästä. Jolloin aloin tajuta sitä, että en oikeasti tajua kovin paljoa asiasta.
Jossain vaiheessa lakkasin pyörimästä suomenuskopiireissä, kun osa niistä muista ihmisistä alkoi tuntua luotaantyöntäviltä, pelkäsin Taivaannaulan puheenjohtajaa ja aloin etääntyä yhdestä läheisestä ystävästäni, joka liikkui samoissa kuvioissa. Aloin hahmottaa, että mun on kuljettava omaa tietäni ja etsittävä itse se reitti, jota kuljen. Ei kukaan voi syöttää mulle valmiina mitään uskomusmaailmaa. Ei kristinuskoa, ei pakanuutta, vaan mun on vaan mentävä ja koettava itse.
Vasta nyt alan hahmottaa näitä kaikkia juttuja vähän paremmin. Maailmankuvani on muotoutunut jokseenkin "shamanistiseksi", vaikka en oikein tykkää käyttää sitä sanaa, koska varsinkin tällaiselle huumefoorumille asiasta kirjoittaessa tulee mieleen vaan ne kerrostaloshamaanit, jotka eivät ole ikinä metsää tai luontoa nähneetkään. Kunhan nappailevat tajuntaamuuntavia aineita siellä neljän seinän sisällä ja kutsuvat sitä shamanismiksi. Tuntuu, että se sana on kokenut näissä piireissä jonkinsortin inflaatiota.
En harjoita juurikaan "shamanistisia harjoitteita", mutta elämääni vaikuttaa se, että maailmankuvani on muotoutunut sellaiseksi, että se käsittää tämän maailman (=keskinen), vainajien maailman (=alinen / Tuonela) ja korkeampien voimien / jumalten maailman (= ylinen). Ylinen tosin tuntuu olevan minulle vielä hyvin epäselvää aluetta. Jumalat tuntuvat omituiselta joukolta suunnattomia voimia, joita tällaisen tavallisen tallustelijan on turha edes yrittää ymmärtää. Ainoa, mitä voin antaa, on kunnioitus niitä kohtaan ja pyrkimys elää niiden kanssa tasapainossa.
Kiitän Ukkoa hyvistä säistä, pyydän "häneltä" vettä kastelemaan viljelymaitani. Tervehdin Tapiota astuessani metsään ja toisinaan vien "hänelle" (/Metsälle) pieniä uhrilahjoja merkiksi siitä, että kuljen siellä sopuisin aikein. Jos kerään metsästä jotain, jätän aina jotain kiitokseksi. Saatan tehdä pienen kukkakimpun kiven päälle ja jättää esimerkiksi osan marjasaaliista sen viereen. Jos satun kantaaan mukanani olutta, itsetehtyä mehua tai muuta vastaavaa, kaadan siitä kivelle tilkkasen.
Erityisen tärkeässä asemassa on sukutilallani, pellonlaidalla oleva suuri pihlaja (suomalaisten pyhä puu) jonka juurella makaa suuri sammaloitunut kivi. Se paikka on huokunut minulle jotain erityislaatuista jo siitä asti, kun olin lapsi.
Nykyisin kannan kivelle pienimuotoisia uhriaterioita tärkeinä päivinä ja vien osan pellon sadosta (mielellään ensimmäiset palat) kivelle ja kiitän taivaan ja maan väkeä siitä, että pelto on tuottanut meille ruokaa.
Kivi tuntuu symboloivan minulle myös menneitä sukupolvia, jotka ovat samoja peltoja viljelleet. Kiitän usein kiven luona myös heitä.
Suvun merkityksestä voisin jaaritella vielä lisää, mutta tuntuu, että ehkä tässä alkaa olla nyt riittävästi tältä erää.
Tätä elämäntapaani en oikein tykkää kutsua uskonnoksi tai edes uskoksi. Shamanismi tuntuu sanana tosi vieraalta ja jotenkin meidän aikaamme kuulumattomalta. Tai siis, että musta tuntuu, että shamanismi on mennyt hautaan niiden kaikkien shamaanien mukana, joskin voin ihan hyvin olla väärässä, sillä nämä kaikki jutut on kuitenkin aikalailla sellaisia kokemuspohjaisia juttuja.
Olen yksinkertainen ihminen, enkä oikein osaa määritellä tällaisia hengen juttuja tai antaa niille nimiä.
Minä olen mitä olen ja näen maailman miten näen. Olen kai vaan vähän allerginen määritelmille ja joillekin valmiille poluille, joita kulkea.
