Kirjoittaja Aihe: Viranomaisten suhtautuminen alaikäisen sientenkäyttöön  (Luettu 2978 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Merlin

  • Vieras
Itselläni tuli sieniharrastus vahingossa ilmi kun söin lukion ekan vuoden syksyllä kärppäreitä ja jäin siitä kiinni. Se oli järkytys perheelle mutta olivathan he "vaarallisen hUUmekiinnostukseni" huomanneet jo aiemmin... En ihan pitänyt päätäni kiinni siitä, selitin äidille miksi mielestäni sienet ja kannabis tulisi laillistaa yms. Suoraan en sanonut mitään omasta lehmästäni ojassa silloin, mutta kyllähän mun avoin kiinnostus ja esimerkiksi aihetta sivuavat vitsit kiinnittivät huomion. Kerroin sitten vapaaehtoisesti myöhemmistä psilosybiinitripeistänikin.

Nehän sitten tekivät lastensuojeluilmoituksen siitä että "...*nimi* oli syönyt myrkkysieniä hallusinogeenisten vaikutusten vuoksi..."  ;D ::) Olin aika samalla kannalla kuin esim. Ilmiselvä ainakin, että jos olen avoin he voivat tajuta mitä ulottuvuuksia sienissä onkaan ja he näkevät niiden konkreettisen vaikutuksen elämässäni (minulla oli paljon ongelmia tuohon aikaan ja psykedeelit ovat näytelleet Oscarin arvoisen osan niistä vapautumisessa)

Ihan oikeasti, sossutädit, psykologit, lääkärit ja päihdeklinikan työntekijät on helvetin aivopestyä sakkia. Ei kannata vaivautua puhumaan millekään virallisille tahoille omasta psykedeelien tai minkään muunkaan (8)) käytöstä.

Psykologilla ym kävin muutenkin, mutta "vaaralliset piirteet suhtautumisessani päihteisiin" (lue: avoimuus psykedeelisistä kokemuksistani ja suostumattomuus sanomaan "anteeksi, tein virheen, kadun sitä, ei ikinä enää, se oli hirveää") johti sitten siihen että sain siinä 16,5-vuotiaana lähetteen päihdeklinikalle. Keikasta teki totaalisen loistavan se, että menimme sinne täysi-ikäisen poikaystäväni kanssa, jolla on kasvanut syksyisiä satoja kaapissaan kerran jos toisenkin ;D Jutustelimme ystävällisesti tätien kanssa psykoosiriskisyytöksistä. Toimme esille esim. näkemyksen siitä, että ns. psykoosi saattaa usein johtua siitä, että ihmisen maailmankuva menee niin ankaraan muutokseen ettei tällä huonon varautumisen, asiaatuntemattomien piirien tai liian epäkypsän psyyken takia ole mahdollisuuksia käsitellä kokemustaan ja oppia siitä. Toinen täti totesi "no me ei tietenkään voida tietää kun me ei olla kokeiltu, mutta kyllä me lähtökohtaisesti oletetaan että kaikki niiden käyttäjät päätyy tänne joskus"  :o

Ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa mutta http://fox.naurunappula.com/nn/0/406/477/o_487587.jpg  ;) ;D

Poissa Matias

  • Viestejä: 1 286
    • Profiili
Vs: Viranomaisten suhtautuminen alaikäisen sientenkäyttöön
« Vastaus #1 : Heinäkuu 25, 2010, 19:48 »
Ihan oikeasti, sossutädit, psykologit, lääkärit ja päihdeklinikan työntekijät on helvetin aivopestyä sakkia.

[smg id=77]
(klikkaa kuva suuremmaksi)

Pyysin kyseisiä "asiantuntijoita" ilmoittamaan minulle tutkimuksista, joiden mukaan huumesieniä voidaan tehokkaasti käyttää haistelemalla. Odotan edelleen yhteydenottoa.

Ei kannata vaivautua puhumaan millekään virallisille tahoille omasta psykedeelien tai minkään muunkaan (8)) käytöstä.

Virallisten tahojen näkemys muuttuu sitä hitaammin, mitä useampi pitää näistä asioista mölyt mahassaan niiden ilmaisemisen sijasta. Alaikäisille en kyllä voi omaa huumeidenkäyttöään koskevaa avoimuutta juurikaan suositella viranomaisrumban vuoksi (vaikka itse olen siitäkin saanut paljon irti), mutta täysi-ikäisyyden saavuttaneiden, tuhansien suomalaisten huumeiden satunnaiskäyttäjien toivoisin tuovan oman toimintansa ilmi yhä useammassa yhteydessä.

Virallinen kuva pysyy vääristyneenä niin kauan, kuin ns. "kunnon kansalaiset" ja muut salakäyttäjät eivät uskalla olla rehellisiä aiheesta potkujen, syrjinnän tai muun sosiaalisen väkivallan edessä.

Valehteluun perustuvaa järjestelmää ei saada muutettua vain valehtemalla.

Poissa Matias

  • Viestejä: 1 286
    • Profiili
Vs: Viranomaisten suhtautuminen alaikäisen sientenkäyttöön
« Vastaus #2 : Heinäkuu 25, 2010, 23:12 »
Tässä vielä lisäaineistoa Hyvin Vakavasta ja Virallisesta Asiakirjasta:
[smg id=78]
(varustettu oikein kauniilla ja osuvalla luonnekuvauksellakin!)

Itsehän kerroin siis alaikäisenä avoimesti huumeidenkäytöstäni psykiatrille, joka lainopillisesta velvoitteesta ilmoitti asiasta lastensuojeluviranomaisille. Riittävällä huumorilla suhtauduttaessa pakolliset tapaamiset olivat kokeakseni ihan mielenkiintoista yhteiskuntatutkimusta, eivätkä lapsia "suojelevat" viranomaiset saaneet aikaiseksi kannaltani ikäviä seuraamuksia, kun en myöntänyt heille mitään (kts. ylläoleva kuva).