Kirjoittaja Aihe: peilin vankina (p. semilanceata)  (Luettu 1584 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Reincarnating Krishna

  • Vieras
peilin vankina (p. semilanceata)
« : Syyskuu 26, 2010, 13:32 »
Seuraavassa on kuvaus hengellisestä, itse-reflektiivisestä, sisäänpäinkääntyneestä ja hyvin teraupettisesta, puhdistavasta tripistä, jonka koin eilen. (samalla ensimmäinen postaus tänne)

set&setting.
muutamia edellisiä päiviä olin keskittynyt, alkanut prosessoida elämäntilannetta, välttänyt suuria mielenliikutuksia ja kerännyt positiivista energiaa. Aamulla meditoin Zazenia merenrannalla ja kävelin luonnossa. Euforia, tarve syleillä maailmankaikkeutta valtasi jo ennen trippiä. Fyysisesti matkan alkaessa olen tutussa huoneessa sisällä muutamien muiden ihmisten kanssa.

nousu:
P. Semilanceatan nauttiminen (dose: 1,3 g) alkoi hyvin pian korostaa aistivaikutelmia. Aisteista ennen kaikkea kuulo ja tunto herkistyivät, mursivat rajojaan, imivät vaikutteita. Ryöpynomaiset visuaalit alkoivat ajallaan. Olo oli äärimmäisen vapautunut, herkistynyt, vastaanottavainen, avoin, odottunut, kiihtynyt.

Seuraava vaihe on rankkojen visuaalien hallitsema, punertava todellisuus. Vaikutus alkaa kääntyä myös sisäänpäin, kohdistua psyykeeseen: sitä voisi kutsua huomattavasti dissosiaalisemmaksi ja eksistentiaalisemmaksi. Aistimaailma ja sosiaaliset suhteet alkavat rakoilla merkityksiltään. Tiedostan intuitiivisesti kysymyksiä olemassaolon luonteesta, itsestäni, mutta ne pakenevat, kieli kangertuu, käsitteellistäminenkin on mahdotonta. Otan peilin ja vetäydyn enemmän itseeni.

huippu:
Käperryn peiliin ja todella intensiivinen, äärimmäisen vaikuttava todellisuus puhkeaa. En kykene enää puhumaan. Oma olemassaoloni muodostuu täysin kirkkaaksi, koen kaikinpuolisen tiedostamisen riemua. On myös tapahtunut selkeä muutos: enää ei tietoisuudelle ”näytetä” mitään, se puhkeaa täysin omien lakiensa hallitsemiin todellisuuksiin. Mieli assosioi yhteyksiä tietoisuuden eri tasoille, huoneen todelliset elementit hämärtyvät.

Katselen peilistä itseäni: näen itseään tarkastelevan egon, joka on palannut hämmennyksestä kirkkauteen. Välillä kasvoni ovat kuin vauvan tai vanhuksen, ihmisen ruumiillisuus nousee esiin. Hallitsee myös tuntemus materian katoavaisuudesta.

Tietoisuuden virrassa hallitsee kokemus: tämä on ehdottomasti suurempi, merkittävämpi, vaikuttavampi kuin mikään mitä olen kokenut! NIrvana on hyvä metafora: kaikki tulee kristalliseksi, koen löytäneeni itseni, luonnon, maailman. Siihen liittyy kuitenkin ongelma: vaikka kaiken tiedostaa kirkkaasti, ei tapahtunut liiku verbaalisella tai käsitteellis-analyyttisellä tasolla. Yritän käsitteellistää keskeisiä mielentiloja, mutta olen täysin kyvytön. Myöskään en kykene puhumaan.

Kokemuksen luonteesta: se ei tapahdu tilassa eikä ajassa. Tietoisuuden tasojen välinen surffaaminen on ei-avaruudellista: sen voi tiedostaa, muttei niinkään visualisoida. Tuo tiedostaminen on kuitenkin kaikkea hallitseva kokemus.

Kaikkein hämmentävintä on kuitenkin aika. Olen henkisesti täysin uupunut: koen halua vapautua tiedostamisesta. Subjektiivisesti tuntuu, että olen ollut matkalla vähintään 10-12 tuntia, todellisuudessa aikaa on kulunut vasta 3.

paluu ja lasku:

Hetken kuluttua havahdun peilistä, alan puhua ihmisten kanssa. Välillä koen ”palanneeni”, mutta toisaalta intensiteetti puhkeaa usein uudelleen.

Lasku ei ole erityisen kiinnostava, en koe mitään uutta. Alan ahdistua siitä, ettei trippi lopu vaikka sen keskeisimmät osat ovat jo takana. Pimeä näyttääytyy vaanivana, hetken pelkään hulluutta.

Lopulta nukahdan. En koe aamueuforiaa ja on vaikea muistaa matkan kohokohtia: vähitellen niistä kuitenkin palautuu elementtejä ja kirjoitan. Kokonaisuudessa äärimmäisen kiinnostava matka.

Poissa 999

  • Viestejä: 33
    • Profiili
Vs: peilin vankina (p. semilanceata)
« Vastaus #1 : Syyskuu 26, 2010, 14:18 »
Viileä tarina. Vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta, pitää alkaa taas lukemaan lisää näitä. Mielenkiinnolla odota omaa ensitrippiäni.