Silmät auki en juurikaan näe, mutta suljettuina kyllä. Erittäin puhtaita värejä ja kuvioita. Kasvoja, sarjakuvahahmoja, eläimiä, taruolentoja, abstraktia taidetta. Ensimmäisellä tripillä muun muassa loputtomiin jatkuva "halli", jonka moniväriset pylväät kieppuivat, taipuivat ja muuttivat alati muotoaan ja kuviointiaan. Silmät auki visuaalit sulautuvat muuhun maisemaan ja ovat vaimeampia. Oma peilikuva on joskus ollut mielenkiintoinen tarkasteltava petomaisine piirteineen.
Niin ja musiikki voi todella viedä mukanaan. Kerran havahduin siihen, että en ollutkaan musiikki, vaan että se tuli ulkopuoleltani.
