Psilosybiini.info

Psilosybiinilla eroon masennuksesta?

Poissa kalle-shamaani

  • Tulokas
    • Viestejä: 2
    • Karma: 0
    • Profiili
Hei!

Olen kärsinyt suurimman osan aikuiselämästäni masennuksesta. Viime vuodet masennus on onneksi ollut sellainen, että olen työkykyinen. Mutta ajoittain on jatkuvaa raskaudentunnetta. Olen lukenut masennuksen tutkimuksesta ja nämä tutkimustulokset psilosybiinista ovat olleet todella mielenkiintoisia. Olisi mielenkiintoista kuulla, onko joku täällä parantunut kokonaan masennuksesta psilosybiinin avulla? Tai edes niin, että joutuu tekemään psilosybiinihoidon kerran vuodessa tms?

Yritin viime syksynä etsiä suippumadonlakkeja puhtaasti valokuvausharrastuksen näkökulmasta, mutta en sieniä löytänyt. Jos joku kertoo täällä parantuneensa masennuksesta sienten avulla, niin yritän ensi syksynä kahta kovemmin löytää sieniä.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 15, 2021, 21:46 kirjoittanut kalle-shamaani »


Poissa tattinen

    • Viestejä: 101
    • Karma: 4
    • Profiili
Kyllä jotkut kertoo yleisen masentuneisuuden vähentyneen, mutta entä masentuneena matkailu?
Sienet kuitenki tuppaa heittelemään tunteita vähän ääripäästä toiseen samankin matkan aikana ihan terveilläkin henkilöillä. Mutta entä masentuneilla vielä? Jos kuvittelee olevansa yhdessä hetkessä äärimmäisen onnellinen, ja hetken päästä äärimmäisen surullinen.


Poissa ainosan

    • Viestejä: 6
    • Karma: 1
    • Profiili
Mulla on kokemus, että trippailu tai mikroannostelu auttaa kyllä. Ajan mittaan vaikutus kuitenkin pitkälti hiipuu, joten kannattaa järjestää muitakin keinoja auttaa itseään.
Mulla oli toive, että isolla annoksella tehdyn tripin myötä masennukseni loppuisi kokonaan - no ei se ihan niin mennyt. Uskoisin, että itselleni muutama kunnon trippi vuodessa olisi hyvä, tilanteen mukaan ehkä enemmänkin.

Tripillä tulee koettua erilaisia tunteita, mutta ei masennusta (joka ainakin mulle on sellaista puuromaista ahdistusta ja kireyttä), vaan puhdasta surua. Sitä tulee itkettyäkin pois ja siihen saa uusia näkökulmia kuin terapiassa ikään, mutta tää menee suoraan sisimpään kun psykoterapia on ainakin oman kokemukseni mukaan aika pinnallista vaikutuksiltaan ja muutenkin.
Trippi ei tukahduta tunteita tai luo pilvimäistä onnen höttöhattaraa, vaan auttaa kohtaamaan tunteita ja kokemuksia ja sitä kautta työstämään niitä.

Toisaalta osa tripillä saaduista oivalluksista voi jäädä kannattelemaan, vaikka se varsinainen masennusta poistava vaikutus hiipuukin.

Suosittelen lämpimästi psilosybiinejä erityisesti heille, joilla on psyykkistä kuormaa tai oireilua.


Poissa Eni

  • Luotettava tunnistaja
    • Viestejä: 499
    • Karma: 114
    • Profiili
Muuten oikein järkevää juttua ainosanilla, mutta viimeinen pätkä
Lainaus
Suosittelen lämpimästi psilosybiinejä erityisesti heille, joilla on psyykkistä kuormaa tai oireilua.
on kyllä aikamoista settiä.
Ensinnäkään mielestäni ei todellakaan ole asiallista lähteä suosittelemaan yhtään mitään päihdettä/psykedeeliä mielenterveysongelmista kärsivälle ihmiselle, jolla ei ole ilmeisesti mitään kokemusta ko. aiheesta. Pelkät sienet eivät ole mikään ihmelääke, joka yksinään vetäisi ihmisen masennuksen suosta, vaan esimerkiksi psykedeeliterapiaan liittyy aina myös se terapia.
Toisekseen ei ole olemassa psilosybiinejä, niitä on tasan yksi, psilosybiini.
"aha"
-PsyKhoZ


Poissa ainosan

    • Viestejä: 6
    • Karma: 1
    • Profiili
Eni,

Olet oikeassa, vedin vähän mutkia suoriksi. Kenenkään ei pidä lähteä pystymetsästä ilman aiheeseen tutustumista käyttämään sieniä tai muita psilosybiinin lähteitä. Totta kai niistä pitää lukea ensin ja pohtia vielä omalla kohdalla, mikä on järkevää.

Et ehkä huomannut vastaukseni kohtaa "kannattaa järjestää muitakin keinoja auttaa itseään". Eli oon samaa mieltä siitä, että esimerkiksi terapia tai muu masennuksen hoitoon itselle sopiva tapa on hyvä olla psilosybiinin rinnalla. Aina parempi, jos niitä on useampi. Yhden kortin varaan ei kannata jättää tätä hommaa.

Joo ja my bad, kirjoitin psilosybiineista kun tarkoitin psilosybiinin lähteitä. __/\__


Poissa tattinen

    • Viestejä: 101
    • Karma: 4
    • Profiili
Mulla on kokemus, että trippailu tai mikroannostelu auttaa kyllä. Ajan mittaan vaikutus kuitenkin pitkälti hiipuu, joten kannattaa järjestää muitakin keinoja auttaa itseään.
Mulla oli toive, että isolla annoksella tehdyn tripin myötä masennukseni loppuisi kokonaan - no ei se ihan niin mennyt. Uskoisin, että itselleni muutama kunnon trippi vuodessa olisi hyvä, tilanteen mukaan ehkä enemmänkin.

Tripillä tulee koettua erilaisia tunteita, mutta ei masennusta (joka ainakin mulle on sellaista puuromaista ahdistusta ja kireyttä), vaan puhdasta surua. Sitä tulee itkettyäkin pois ja siihen saa uusia näkökulmia kuin terapiassa ikään, mutta tää menee suoraan sisimpään kun psykoterapia on ainakin oman kokemukseni mukaan aika pinnallista vaikutuksiltaan ja muutenkin.
Trippi ei tukahduta tunteita tai luo pilvimäistä onnen höttöhattaraa, vaan auttaa kohtaamaan tunteita ja kokemuksia ja sitä kautta työstämään niitä.

Toisaalta osa tripillä saaduista oivalluksista voi jäädä kannattelemaan, vaikka se varsinainen masennusta poistava vaikutus hiipuukin.

Suosittelen lämpimästi psilosybiinejä erityisesti heille, joilla on psyykkistä kuormaa tai oireilua.
Kuinka pitkän kuurin mikroannostelit? Ja siinä ei mielestäni niin iso hyöty ole, kuin varsinaisilla vaikuttavilla annoksilla. Tapauskohtaista ilmeisesti.... Ja tietysti riippuu siitä, et miten vakava se masennus tai muu oire sulla on, noin niinku ylipäätään?

Ja tuo on totta, että tavallinen psykoterapia on aika pinnallista, ja voi viedä vuosia, ennenkuin toivottuja tuloksia tulee. Lääkkeet (ssri, yms .) taas kuulemma latistavat tunne-elämää, ja vierottaituminen on oma lukunsa. Joku jolla ois kokemusta, vois avata enemmän.

Ja ikävä kyllä Suomessa ei vielä ole saatavilla psykedeeliterapiaa.. voisi tulla oikealla tavalla toteutettuna paljon nopeammin toivottuja tuloksia.
Ja niinku aikasemmin todettu, niin nimenomaan psykedeeliterapiaa , eikä mitään 5g soolotrippiä sienillä suoraan pystymetsästä aivan lainkaan tutustumatta aiheeseen.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 26, 2021, 14:27 kirjoittanut tattinen »


Poissa jkt666

    • Viestejä: 26
    • Karma: 5
    • Profiili
Pitäisikö ihmisen olla yltiöpositiivinen? Ihmiset juoksee päin seinää jatkuvasti. Syväkin masennus on herätys! Miten hauskaa onkin katsoa tätä muurahaispesää. Psykedeelit auttaa katsomaan asioita eri näkökulmasta ei niinkään lääkkeenä. Mitä tulee näihin SSRI-lääkkeisiin niin kahdenkymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa että sellaista myrkkyä en syöttäisi edes vittumaisimmalle menestyjälle.


Poissa ainosan

    • Viestejä: 6
    • Karma: 1
    • Profiili
Tattinen,
Mä mikroannostelin 1,5-2 kuukautta. Sitten totesin, ettei vaikutus enää tunnu samalta kuin aluksi, ja vedin loput sienet naamariin.
 Silloin aluksi tuntui varmaan muutaman viikon ajan hyvältä, ihan kuin joku olisi laittanut valot päälle mun pään sisäiseen maailmaan. En enää jatkuvasti pyöritellyt asioita, joille en voi mitään ja joiden kelailu vain tuottaa ahdistusta ja stressiä. Ja jos tuli haastavia tilanteita vastaan, en kilahtanut tai romahtanut niin herkästi ja voimakkaasti. Ihan kuin siis jokin tunnemaailman tulehdustila olisi hellittänyt; enää en ollut niin yleiskireä, ahdistukseen taipuva ja räjähdysaltis. Aloin puhua lapsilleni enemmän ja lempeämmin, eli taisin alkaa myös olla enemmän läsnä.

Diagnoosi mulla on keskivaikea masennus ja toistuva masennus. Alkujaan olin 15-vuotiaana kotiolosuhteiden sairastuttamana psyk.osastolla, kun mulle iskettiin mielialalääkkeet, psykoosinestolääkitys ja rauhoittavat käteen - ja likka kotiin, koska mun vanhemmat halusivat mut pois osastolta.
Söin yhteensä noin kymmenen vuotta ssri-ryhmän lääkkeitä, efexoria, neuroleptejä, rauhoittavia. Kaiken muun sain lopetettua paitsi ssri-lääkkeet, jotka tuntuivat pistäneen mun aivot ihan sekaisin näin lyhyesti kuvaillen. Viekkarit eivät menneet ohi kuukausienkaan kärvistelyllä, minkä olisin itse voinut vielä kestää, mutta musta tuli niin hirveä äiti, että aloitin lapsen vuoksi aina uudelleen jossain vaiheessa.
Lopulta pääsin kaikista lääkkeistä irti, mutta sen jälkeenkin on usein yhä hankalaa mielialojen kanssa. Mulla piisaa kohtaamattomia tunteita, käsittelemättömiä traumoja jne. Onnekseni oon löytänyt itselleni sopivia keinoja niiden käsittelyyn, eli näkyy jo valoa ja paljon on päästy eteenpäinkin jo. Toi psykedeeliterapia olis tosi mielenkiintoista kyllä.

Sori överipitkä sepustus.


Poissa tattinen

    • Viestejä: 101
    • Karma: 4
    • Profiili
Tattinen,
Mä mikroannostelin 1,5-2 kuukautta. Sitten totesin, ettei vaikutus enää tunnu samalta kuin aluksi, ja vedin loput sienet naamariin.
 Silloin aluksi tuntui varmaan muutaman viikon ajan hyvältä, ihan kuin joku olisi laittanut valot päälle mun pään sisäiseen maailmaan. En enää jatkuvasti pyöritellyt asioita, joille en voi mitään ja joiden kelailu vain tuottaa ahdistusta ja stressiä. Ja jos tuli haastavia tilanteita vastaan, en kilahtanut tai romahtanut niin herkästi ja voimakkaasti. Ihan kuin siis jokin tunnemaailman tulehdustila olisi hellittänyt; enää en ollut niin yleiskireä, ahdistukseen taipuva ja räjähdysaltis. Aloin puhua lapsilleni enemmän ja lempeämmin, eli taisin alkaa myös olla enemmän läsnä.
Ok. Paljonko otit sieniä? Ja mulla on sellanen käsitys, että ei välttämättä tarvitse käydä edes kovin syvällä matkalla, niin voi silti saada hyväksi aikaa positiivisia viboja, ja matka on helpommin hallittavissa.
Tottakai isoilla annoksilla tulee sit kelailtua juttuja enemmän.


Poissa libertine

    • Viestejä: 9
    • Karma: 0
  • Dum spiro spero
    • Profiili
Ja mulla on sellanen käsitys, että ei välttämättä tarvitse käydä edes kovin syvällä matkalla, niin voi silti saada hyväksi aikaa positiivisia viboja, ja matka on helpommin hallittavissa. Tottakai isoilla annoksilla tulee sit kelailtua juttuja enemmän.
Tämä on ainakin ollut oma kokemukseni. Minä en ole koskaan microannostellut, vaan olen ottanut 2-3,5 gramman annoksia kahden tai kolmen viikon välein ja saanut siitä aina riittävästi tukea arkeen. Ajatukset pysyy paremmin valon puolella eikä tee mieli luovuttaa. Epäilen, että tämä on pidemmän päälle myös parempi vaihtoehto kuin microannostelu. Tietysti täytyy kestää jonkin verran epämukavuutta muutaman viikon välein, mutta se tuntuu lopulta aika pieneltä hinnalta kun ottaa huomioon vaatimattomankin macroannoksen mahdolliset hyödyt negatiiviselle ja jumittuneelle ihmiselle. Itsestä tuntuu tällä hetkellä ainakin siltä, että se 2 grammaa muutaman viikon välein voi hyvinkin riittää minulle. Ei ole todellakaan pakko vetää niin isoa annosta, että lähtee täysin lapasesta.


Poissa kalle-shamaani

  • Tulokas
    • Viestejä: 2
    • Karma: 0
    • Profiili
Kiitos kaikille vastauksista! Itsellä ssri-lääkkeet onneksi toimivat varsin hyvin. Nykyään enimmäkseen syksyllä valon vähetessä olevaa kaamosmasennusta, joka hellittää noin 2-4 viikossa ssri-lääkkeen noston jälkeen. Keväällä vähennän annosta, kun valo lisääntyy.

Mutta voisin mielelläni kokeilla psilosybiinihoitoa, jos sellaista olisi saatavilla. En tajua, miten ihmiset löytävät suippumadonlakkeja, itse en niitä mistään viime syksynä löytänyt. En odota, että masennus kokonaan lähtee, mutta olisi mielenkiintoista syksyllä kokeilla, voisiko ssri-lääkkeen noston sijaan saada saman vaikutuksen psilosybiinillä.


Poissa tattinen

    • Viestejä: 101
    • Karma: 4
    • Profiili
Tämä on ainakin ollut oma kokemukseni. Minä en ole koskaan microannostellut, vaan olen ottanut 2-3,5 gramman annoksia kahden tai kolmen viikon välein ja saanut siitä aina riittävästi tukea arkeen. Ajatukset pysyy paremmin valon puolella eikä tee mieli luovuttaa. Epäilen, että tämä on pidemmän päälle myös parempi vaihtoehto kuin microannostelu. Tietysti täytyy kestää jonkin verran epämukavuutta muutaman viikon välein, mutta se tuntuu lopulta aika pieneltä hinnalta kun ottaa huomioon vaatimattomankin macroannoksen mahdolliset hyödyt negatiiviselle ja jumittuneelle ihmiselle. Itsestä tuntuu tällä hetkellä ainakin siltä, että se 2 grammaa muutaman viikon välein voi hyvinkin riittää minulle. Ei ole todellakaan pakko vetää niin isoa annosta, että lähtee täysin lapasesta.
Siitä on aikaa kun on tullut itse matkailtua, mutta eikös 2g ole yleensä monen tyypin kohdalla vielä suht helposti hallittavissa oleva annos?


Poissa libertine

    • Viestejä: 9
    • Karma: 0
  • Dum spiro spero
    • Profiili
Siitä on aikaa kun on tullut itse matkailtua, mutta eikös 2g ole yleensä monen tyypin kohdalla vielä suht helposti hallittavissa oleva annos?
Se on suht hallittavissa oleva annos, mutta ainakin kun itse vedän sen yhdellä kulauksella kurkkuun ja perään melatoniinin niin psykedelia iskee myös aika kovaa ja visuaalisesti.


Poissa ainosan

    • Viestejä: 6
    • Karma: 1
    • Profiili
Tämä on ainakin ollut oma kokemukseni. Minä en ole koskaan microannostellut, vaan olen ottanut 2-3,5 gramman annoksia kahden tai kolmen viikon välein ja saanut siitä aina riittävästi tukea arkeen. Ajatukset pysyy paremmin valon puolella eikä tee mieli luovuttaa. Epäilen, että tämä on pidemmän päälle myös parempi vaihtoehto kuin microannostelu. Tietysti täytyy kestää jonkin verran epämukavuutta muutaman viikon välein, mutta se tuntuu lopulta aika pieneltä hinnalta kun ottaa huomioon vaatimattomankin macroannoksen mahdolliset hyödyt negatiiviselle ja jumittuneelle ihmiselle. Itsestä tuntuu tällä hetkellä ainakin siltä, että se 2 grammaa muutaman viikon välein voi hyvinkin riittää minulle. Ei ole todellakaan pakko vetää niin isoa annosta, että lähtee täysin lapasesta.
Siitä on aikaa kun on tullut itse matkailtua, mutta eikös 2g ole yleensä monen tyypin kohdalla vielä suht helposti hallittavissa oleva annos?

Mustakin 2 g kuulostaa järkevältä.
Mikroannostelin 0,6-0,9 grammalla joka toinen-kolmas päivä. Tripillä noin kuusi grammaa. Nämä siis tuoretta tavaraa, ei kuivattua. Toki on varmaan lajikekohtaistakin, minkä verran mitäkin on paras ottaa.


Poissa tattinen

    • Viestejä: 101
    • Karma: 4
    • Profiili
Siitä on aikaa kun on tullut itse matkailtua, mutta eikös 2g ole yleensä monen tyypin kohdalla vielä suht helposti hallittavissa oleva annos?
Se on suht hallittavissa oleva annos, mutta ainakin kun itse vedän sen yhdellä kulauksella kurkkuun ja perään melatoniinin niin psykedelia iskee myös aika kovaa ja visuaalisesti.
Niin, siis otat sienet vielä teenä? Siitä ei ole kokemusta, mutta eikös sama annos teenä ole jonkunverran voimakkaampi, ja alkaa nopeammin vaikuttamaan? Niin, ja kestää jonkunverran lyhyemmän aikaa.
Sit vielä syötkö ne sienenmujut sieltä teen seasta?
Tietty kaiken psilosybiininhän pitäisi muuntua psilosiiniksi, ja liueta siihen nesteeseen teen hautuessa.