Psilosybiini.info

Ensimmäinen matkani

Poissa Agnetha

  • Tulokas
    • Viestejä: 2
    • Karma: 3
    • Profiili
Ensin hieman taustaa itsestäni. Olen pitkään taistellut masennuksen kanssa, ensimmäistä kertaa hoidatin masennustani 25-vuotiaana jo ollessani 8-9 vuotta masentunut. Toivuin mutta nyt reilu 10 vuotta myöhemmin masennus hiipi takaisin ja viimeiset kolme vuotta ovat olleet alamäkeä. Olen yrittänyt työstää ongelmiani eri tavoin. Koskaan en ole masennuslääkkeitä syönyt - se ei ole vain tuntunut oikealta. Olen aina elänyt hyvin terveesti ja ollut hyvin huumevastainen ja luokitellut jopa ruohon "pahaksi asiaksi". Kuitenkin ensimmäistä kertaa päähäni pälkähti psykeedelit/huumeet myönteisessä mielessä noin vuosi sitten, kun muistelin erään kaverini kertoneen kokemuksestaan LSD:n parissa. Mietin, että saisinkohan itsekin jotain perspektiiviä asioihin ja voisinko saada ahdistukseen apua trippailusta.

Ajatus jäi hautumaan, kunnes noin puoli vuotta sitten eräs kaverini otti puheeksi sienet. Tämä oli itselleni jonkinlainen "merkki" että nyt on tämän aika, koska mikään ei ollut auttanut omaan pahaan oloon tähän mennessä. Elämästä on puuttunut voimakkaat hyvänolon tunteet jo vuosikausia. Kaikki on ollut tasaista kaurapuuroa. Tuon kaverini kanssa juttelun jälkeen aloin tutkimaan taikasieniin liittyvää materiaalia netistä niin Youtubesta kuin tältä sivustolta. Suorastaan ahmin tietoa. Olin todella vaikuttunut, ja mitä enemmän luin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä että tämä on se mun juttu ja näitä on ainakin kokeiltava.

------

Viikko sitten sain hieman yllättäenkin mahdollisuuden päästä tripille. Lajikkeena oli 5g mexican cubensista ja trippipaikkana toimi matkoilla olevan tuttavan kämppä. Kello oli yli kuuden illalla kun pääsimme valmistelemaan settingiä. Kävin suihkussa ja vaihdoin mukavaa päälle. Paloittelin valmiiksi vesimelonia, appelsiinia, näkkileipää ja puristin sitruunamehua. Olimme myös hakeneet aasialaista ruokaa.

Ruokien kokeilu oli itselleni yksi asioista mitä halusin kokea tripin aikana. Toinen oli musiikki, ja olinkin koonnut musiikkilistan sisältäen lempimusiikkiani laidasta laitaan  sekä meditaatio- ja "sienikappaleita". Intentio/toive tripille oli saada jotain, mitä tahansa, uutta perspektiiviä asioihin. Olin myös pohdiskellut henkimaailman olemassaolon puolesta tai vastaan, koska itsellä on ollut monesti tunne että sieltä haluttaisiin kommunikoida kauttani mutta se maailma on aina pelottanut minua. Myös työasioihin toivoin jotain selvennystä, koska suunta hukassa. Tiesin kyllä, että et aina saa sitä trippiä mitä pyydät, vaan sen mitä tarvitset.

Meitä oli tässä kaksi, minä ja kokeneempi ystäväni. Hänen oli tarkoitus ottaa pieni annos jotta voi samalla vahtia minua. Se sopi minulle hyvin.

------

klo 19:00

Olimme annostelleet kummallekin 1 gramman lasiin jossa oli sitruunamehua, ja antaneet seoksen seistä noin vartin. Nautimme sienet, ja meni alas todella hyvin. Olin pelännyt etten pysty niitä syömään koska en ole koskaan pitänyt mistään sienistä. Laitoimme myös hieman alle gramman annoksen itselleni varmuuden vuoksi toiseen lasiin keittiöön, jos tulee tarve ottaa lisää ja annos olisi tällöin turvallinen.


klo 19:20

Ensimmäiset merkit vaikutuksesta. Kuin olisin lievässä nousuhumalassa. Rento olo ja samalla pirteä.


klo 19:35
Olo on laineikas. Vähän kuin olisi liikkuvassa laivassa.


klo 19:50
Haukotuttaa ja ensimmäiset pienet visuaalit. En tiennyt mitä odottaa, ja olin pettynyt kun visuaalit ovat ohuita ja heikkoja.


klo 19:55
Seinällä oleva mustavalkoisen suuren valokuvateoksen värit alkavat näyttämään todella vahvoilta. Epäilemme että taulu on tehty pimeässä hohtavaksi.

Ystäväni alkaa olemaan todella tripeissä, mutta itse en juurikaan tunne vielä tässä vaiheessa mitään. Olo on suht rentoutunut mutta mietin vielä kovasti miten olla "järkevästi" kaverini seurassa.


Klo 20:10
Ystäväni antaa luvan ottaa toisen annoksen.


klo 20:30
Syötiin aasialaisaterioitamme, ja tässä vaiheessa huomaan että jotain alkaa tapahtumaan, koska nauramme ruualle ja teemme vitsejä eri tavalla kootuista annoksistamme.


Kaverini on todella tripeissä, ja itse olen lähinnä rentoutunut. Halusin päästä kuitenkin oikealle matkalle, ja olen turhautunut koska olen edelleenkin liian tietoinen/järkevä toiminnassani. Mitään mullistavaa ei ole tapahtunut.


Klo 21-22
Menen taas sienirasialle, kun kaverini antoi luvan ja sekoittelin lisää sieniä sitruunamehuun ja nautin ne saman tien. Pohjalle jää vielä jotain murua. Tähän jääkin aikataulujen kirjaaminen, sillä pian alkoikin tapahtua.

Palasin sohvalle istumaan ja tuijoteltiin taas sitä samaa valokuvaa seinällä. Kuva alkoi muuttumaan, siinä oli välillä nukkekotimaisia hahmoja, välillä kuparinen möntti joka oli kuin valtavalla ipadilla ja teos sukelsi seinän sisään muuttuen kolmiulotteiseksi. Valokuvan tekstuurit alkoivat muuttumaan, se oli välillä kangas, välillä vettä, välillä muovisen näköinen. Ihailin tätä muuttuvaa maisemaa.

Ensimmäisen kerran tajusin että nyt ne jysähti kun olin siirtynyt nauttimaan vesimelonia keittiön pöydän ääreen. Meloni oli parasta ruokaa mitä olin koskaan maistanut - meloni suusssa vesi suupielistä valuen ja silmät kiinni. Visuaaleja alkoi iskeutymään vauhdilla tajuntaani ja kehoni rajat katosivat. Tajusin että pystyn olemaan täysin läsnä syömisessäni, tunsin tuolin allani, kuulin ystäväni puheen ja ylipäätään aistin aivan valtavasti asioita. Olin moniulotteisessa maailmassa. Se oli jotain aivan tajuttoman kiehtovaa. Yhtäkkiä huomasin että silmistä tulee kyyneleitä. En enää edes muista mille itkin, mutta tästä alkoi se tunteiden vuoristorata.

Luulen, että nauroin illan aikana enemmän kuin olen nauranut koko elämäni aikana. Kaikki oli valtavan huvittavaa. Nauru oli syvempää kuin mikään nauru koskaan. Samalla tavalla itku tuli jostain pohjattomista syvyyksistä, välillä itkin äänettömästi, mutta kun itkin ääneen se oli samanlaista huutoitkua mitä näkee esim elokuvissa kun jollakulla kuolee läheinen traagisesti.

Menin aina välillä pitkin iltaa imemään leikkaamiamme sitruunanpuolikkaita keittiöön, sillä se oli niin valtavan hyvää! Huutoitkin äitiäni ja sitä ettei hän ollut koskaan ollut onnellinen elämässään. Ystäväni osasi toimia aivan mahtavasti näissä kaikissa tilanteissa, puhui minulle "järkeä" mutta toisaalta käytti myös huumoria. Ystäväni olikin jo kello 23 aikaan tulossa alas tripiltään, vaiheessa jossa itse olin vasta saavuttamassa huippua.

Palasin ruoan ääreen, ja puhuin ruualle että älä huoli, kyllä teidät syödään, aloitetaan. Huomio kuitenkin herpaantui jatkuvasti, koska pystyin todellakin keskittymään vain yhteen ajatukseen tai tekemiseen kerrallaan. Aasialainen ruoka lopulta päätyi kokeiluun, mutta se ei tuottanut oikeastaan mitään makunautintoja verrattuna vesimeloniin ja sitruunaan. Saattoi johtua myös siitä että se oli jo kylmää. Aloin availemaan siemennäkkileipäpakettia, ja eihän siitä mitään tullut. Lopulta repäisin paketin ronskisti auki ja tästäkin saatiin kunnon naurut aikaan. Pohdimme, miksi sitä aina yrittääkin käyttäytyä sievästi ja järkevästi. Pakettiin "tunkeutuminen" tuntui todella hyvältä. Otin näkkileivän käteeni ja tästä alkoi jälleen pala taivasta. Olin siirtynyt jollain tavalla suuni sisään ja katsoin ikään kuin hampaiden näkökulmasta syömistäni. Kaikki oli niin valtavan tietoista, narskunta minkä leivän syöminen aiheutti ja tuntoaistillinen mielihyvä. Leipä rouskui taivaallisesti suussani. Söin silmät kiinni, koska visuaalit olivat ihan älyttömän kiinnostavia ja ylipäätään se moniulotteinen maailma, missä leijuin joka paikassa, oli niin paljon kiinnostavampi. Tästä tulikin visuaaleja jossa olin jossain arabimaassa ja näin palatsien kattoja ja paljon värejä. Selitin kaverilleni, että tiedätkös, näkkileipä se on kuninkaallisten ruokaa. Nauroimme katketaksemme ja jatkoin vielä että niin, onhan tämä todella huvittavaa kun sulttaanit joutuvat tilaamaan suomesta näkkileipää.

Ystäväni sitten mietti että josko hänen pitäisi ottaa hieman lisäannosta, koska on jo hyvinkin selvä. Kannustin ottamaan. Sienirasiaa ei ensin meinannut löytyä mistään, mutta lopulta se tuli jostain esiin. Hän repesi aivan totaalisesti kun näki murut rasian pohjalla. Minua nauratti niin paljon, että en ehtinyt vessaan asti vaan kusin osittain housuuni. Vessassa jatkoin huutonaurua ties kuinka kauan. Ystäväni päätti olla ottamatta loppuja sienistä, jotta voisin myöhemmin ottaa microdosea.

Tässä välissä eräs tuttava laittaa Facebook-viestiä, että voisiko soittaa. Onneksi en vastannut mitään vaan laitoin netin pois päältä.

Siirryin lattialle. Karvamatto suorastaan kutsui luokseen, karvat vain heiluivat kuin ihanin meri ja niinpä otin kuulokkeet mukaan ja menin halailemaan mattoa. Löysin musiikkilistan jonka olin luonut nimenomaan trippailua varten. Musiikki vei minut sitten taas ihan uudelle tasolle. Enkö koskaan ollut kuunnellut musiikkia aiemmin!?! Jokainen sointu ja kappale soi ennennäkemättömällä tavalla. Musiikissa oli suunnattomasti ulottuvuuksia ja kuuntelin aivan järjettömän ällistyksen vallassa musiikkia. Olin moniulotteisessa maailmassa..... en osaa tätä selittää mutta ymmärrätte varmaan ;).
Visuaaleja oli todella paljon joka kerta kun suljin silmät. Myöskin unenkaltaisia kuvia, ja siinä nauraessa ja välillä itkiessä nyyhkin kaverille ettei tässä ole mitään järkeä miten voi olla näin! Mozartin kappaleessa tuli selkeitä koiravaljakkoja ja selitin kaverilleni tätä, että miten niin etkö sä näe niitä, kun tämä on niin selkeää! Jäin myös tuijottamaan erään kappaleen kohdalla olevaa rantakuvaketta, joka heräsi eloon. Nautin katsellen kuinka kuvan palmupuut huojuivat ja aallot löivät veteen.

Olotilani oli aivan uskomattoman euforinen. Olin ekstaasissa, tai ainakin tuo oli minulle niin järjettömän nautinnollinen olotila mitä lähelläkään en ole koskaan ollut, ja  ajattelin etten halua koskaan siitä pois, "tämä on niin paljon parempaa kuin unimaailma, ja tämä on totta! En halua täältä koskaan pois!" Kelluin maailmassa, jossa oli uskomaton määrä syvyyttä ja ulottuvuuksia ja en tuntenut kehoni rajoja. Tiesin että minulla on raajat, mutta ne tuntuivat kaikki olevan eri kulmissa huonetta ja suukin jossain pään sivulla  :D.

Jossain vaiheessa tuolla lattialla maatessa katsoin keittiön pöydän suuntaan. Edesmennyt rakas sukulaiseni tuli käymään. En nähnyt mitään, mutta tiesin että hän oli siinä pöydän vieressä. Hän sanoi minulle telepaattisesti että henkimaailma on olemassa, mutta eri tavalla kuin mitä ajattelen normaalissa "päivätajunnassani".

Huutonauroin ajatukselle myös siitä, miten paljon sitä pyrkiikään kontrolloimaan kaikkea elämässä. Että olin trippi-illankin suunnitellut kauhean järkevästi tyyliin "syön sienet ja sitten menen yksin toiseen huoneeseen sekoilemaan". Ja että miten se sitten menikään; röhnöttelin missä asennossa sattui kiinnostamaan, kuolasin ja kusin housuuni ja puhuin rivoja seksijuttuja ja huutoitkin ja nauroin. Missään vaiheessa ei pelottanut mikään.

Ajan käsite oli todella absurdi, jollain tavalla tajusin että on yö ja on myöhä, mutta aika kului ihan uskomattoman hitaasti. Nautin siitä, koska ajattelin että voin kokea enemmän. Mietiskelin paljon läheisiä ihmisiä ja tajusin että he todella rakastavat minua, ja erityisesti perheenjäsenten pitäisi antaa tulla lähelle ja ottaa heiltä rakkaus vastaan. Oma ego ei ollut sitä aiemmin sallinut. Työasioissa minua lähinnä muistuteltiin siitä, että "kaikki ovat töissä vähän pönttöjä, turhaan luulet että sinä vain mokailet koko ajan ja olet nolo"  :D. Oli todella vapauttava tuon oivaltaminen uudelle tavalla. Ylipäätään koko tämän systeemin pyöriminen tuntui aivan absurdin naurettavalta ja kaikenlainen statuspelleily ja jopa meikkaaminen tuntui ihan turhalta ajatukselta. Elämä tällaisena suorituskeskeisenä tuntui todella naurettavalta ja kuin suurelta peliltä. Että se ei ole elämässä tärkeää, vaan muiden rakastaminen ja elämästä nauttiminen. Ylipäätään nostin monta kertaa ystävälleni esiin sen, kuinka "eläimillä on helpompaa" ja siksi kun meillä ihmisillä on enemmän velvollisuuksia niin meidän tulisi nauttia enemmän aisteista, koska eläimillä ne ovat vain primitiivisiä, esimerkiksi seksi vain lisääntymistarkoituksessa. Kehittelimmekin hieman tässä aisteihin liittyvää liikeideaa :D. Omat murheet tuntuivat tripin aikana jotenkin kovin pieniltä.

Tripin aikana normaalit tarpeet ovat toissijaisia. Vessaan meno oli aina todella vaivalloista, ja luulen että join liian vähän vettä ja söinkin liian vähän. En kuitenkaan pystynyt syömään paljoa koska syöminen oli niin tietoista ettei vain jaksanut/pystynyt. Sohvalla maatessa loppuillasta mietin että pitäisi syödä, sillä koko tripin aikana, kehon keveyden tunteesta huolimatta tunsin lievää yläselän jumien aiheuttamaa päänsärkyö jotka vaivaavat minua jonkin verran minua aina ja voimistuvat yleensä nälkäisenä. Huomasin sohvapöydällä olevan suklaakonvehtirasian, ja tein sen kimppuun samanlaisen hyökkäyksen kuin aiempaan näkkileipäpakettiin ja laitoin suklaan suuhuni. Mikä järjetön makeuspommitus! Tunsin suklaassa olevan rasvan levittäytynän suuni limakalvoille ja makeus oli aivan ylitsepääsemätöntä. Mietin, että miten tällaisen syöminen on luonnonvastaista eikä ollenkaan soveliasta.

Noin kello neljältä aamulla aloin tulla tripiltä alas. Makailin sohvalla ja tunsin oloni todella väsyneeksi. Olinhan ollut jo 9 tuntia vaikutuksen alaisena. Tässä kohtaa en olisi halunnut kuulla enää kaikkia ääniä niin selkeästi ja kovina, sillä olin selvästi saanut niin valtavan aistipommituksen ettei keho enää olisi jaksanut. Siirryimme sänkyyn, ja vaikka oli heikkoja visuaaleja vielä tuossa vaiheessa niin lopulta nukahdin jonkin ajan kuluttua.

--------

Seuraavan päivän ja koko viikon olo on ollut mielettömän euforinen. Olen saanut aivan uudenlaista potkua nyt elämään ja olen huomattavasti rauhallisempi ja vähemmän ahdistuneempi. Toki tiedosta, ettei trippaaminen ole ongelmien poishoitamista vaan siellä ne asiat edelleen on. Näitä työstänkin terapiassa, mutta kyllä tuon tripin jälkeen oli sellainen olo että olisin ollut kunnon terapiassa ja saanut seksiä ja kaikki aistit ja tarpeet tyydytetyiksi ennemmän kuin koskaan aiemmin  ;D.

Lopulliseksi määräksi tuli 3-3,5 grammaa minkä tiedostan olevan paljon ensikertalaiselle. Koin oloni turvalliseksi ja jollain tavalla oli ihmeellinen luotto että tripistä tulee hyvä. Ehkä naiiviutta jonkun mielestä, mutta nyt ei ainakaan yhtään harmita tuo määrä  :D. Sain todellakin valtavasti perspektiiviä ja koen olevani rakastavampi ihminen. Minusta tuli nyt sienien ystävä ja tulen varmasti tekemään vielä uusia trippejä. Olen ihan äärettömän kiitollinen että olen löytänyt näiden pariin.



Poissa Pehmo

  • Luotettava tunnistaja
    • Viestejä: 196
    • Karma: 7
    • Profiili
Hyvin kerrottu. Mukavaa luettavaa :)
The world is a battleground of good and evil. Be aware. Be good.


Poissa Eni

  • Luotettava tunnistaja
    • Viestejä: 499
    • Karma: 114
    • Profiili
Mukavaa, että ensimatkasi oli hyvä :)

Yksi gramma P. cubensista ei ole kyllä normaaliherkälle ihmiselle kovin suuri määrä. Usein 2-2,5 g tuottaa ns. täyden, mutta kuitenkin hallittavan kokemuksen. Toki herkemmälle henkilölle kakspuolikkaan matka voi olla jo melkoista höykytystä, eli monasti on parempi aloitella hieman varovaisemmin kuin katua. Lisäksi myöhemmin otettava maltillinen lisäanos ei välttämättä vie paljoakaan syvemmälle, mutta mukavassa olotilassa voi hyvinkin pidentää tasaisen vaiheen kestoa. Grammasta 3,5 g lisäannostelu kyllä epäilemättä jo vaikuttaa :D

Tervetuloa yhteisöön ja kiitos jakamisesta :)
"aha"
-PsyKhoZ


Poissa Agnetha

  • Tulokas
    • Viestejä: 2
    • Karma: 3
    • Profiili
Kiitoksia vastauksista :). On mukava saada jakaa näin elämää mullistava kokemus.

Eni; en väittänytkään että yksi gramma olisi suuri määrä. Kuitenkin oli järkevää aloittaa pienellä määrällä, sillä en ollut koskaan ollut tripillä ja en ollut varma pelkäisinkö hallusinaatioita. Minulla kun oli jo pelko "haamujen" näkemistä kohtaan (lapsuudessa iskostettu). Siksi halusin ottaa rauhallisesti jotta ymmärtäisin mitä se sienissä oleminen tarkoittaa, sitä kun ei voi ymmärtää vaikka olisi lukenut ummet ja lammet, jos ei ole itse kokenut. Mutta koska olo oli hyvä ja luottavainen niin popsin lisää ja se oli juurikin oikea päätös :).

Henkisesti koukuttavaa tuo matkailu kyllä voi olla. Itse suunnittelen seuraavaa vastaavan vahvuista matkaa maaliskuulle, välissä otan sen 0,5g pois pölyttymästä kaapista. On muuten uskomattoman ihana tunne olla ahdistuksen tunteista vapaa, vaikka edes väliaikaisesti.