Ajattelin aloittaa tämän topicin sen vuoksi, koska kasvatusoppaassa melkeimpä KAIKKI on tehty mielestäni liian vaikeaksi:
1) ITIÖRUISKUJEN VALMISTUSTA EI TARVITA, VAIN PRINTTI RIITTÄÄ. --> Maissinjyvät voi keittää kattilassa, laittaa lasipurkkeihin, joihin metallikannet, joissa muutama reikä, jotka on peitetty micropore teipillä. Nuo purkit painekeittimeen kasvatusoppaan ohjeitten mukaan, jonka jälkeen jyvien jäähdytys.
Tämän jälkeen purkin kannen voi avata lyhyeksi aikaa ja raaputtaa itiötä steriilillä veitsellä (veitsen sterilointiohjeet kasvatusoppaassa) purkkiin ja laittaa purkin kannen kiinni ja ravistaa. Ei siis tarvitse säätää neulojen ja itiöruiskujen kanssa, turhaa ajanhukkaa mielestäni!! <-- Tämän tekniikan onnistuminen vaatii luonnollisesti kuitenkin perushyvää siisteystasoa, hyvin pestyjä käsiä, muovihanskat ja perusjärjen, mutta jos maissijyvät on steriloitu painekeittimellä ohjeiden mukaan,
kannen lyhytaikainen avaaminen ei aiheuta siistissä ympäristössä liian suurta kontaminaatio riskiä!
Huom. tämäkin on mahdollista tehdä Matyaksen ohjeistuksen (ks. topic "HELPPOA: Maissin keittäminen kasvatuskäyttöön") mukaan, jolloin kontaminaatioriski on kylläkin vähän isompi, mutta työtä entistä vähemmän. Tässä mainitulla tekniikalla kuitenkin kontaminaatioriski on jo huomattavasti pienempi kun mukana on painekeitin.
2) Ghetto pästorointi toissijaiselle kasvatusalustalle ja kasvatuslaatikko. <-- Näissä ei ole yhtään mitään uutta, vaan nämä löytyvät
Hullusta mykologista sivuilta 48-49. Haluan kuitenkin tuoda nämä esille erikseen, koska Hullussa mykologissa nämä kuuluvat osioon "edistyneemmät tekniikat", joka on mielestäni hyvin ongelmallista. Tämä oppaan otsikko antaa jollain tavalla kuvan siitä, että "aloittelijan tulisi aloittaa aina perustekniikoilla eli PF-tekillä ja Shotgun-laatikolla, jossa on pohjalla perliittiä." Shotgun-laatikon tekeminen perliittipohjalla, jonne laitetaan PF-kakkuja on mielestäni erittäin työlästä ja laatikon hoitaminen vaatii paljon työtä, puhumattakaan kakkujen valmistuksesta suhteessa saatavaan satoon.
Ghetto pastoröinti perus vermikuliitti-kookosuitu-kahvinpuru- kasvualustalle on TODELLA helppoa ja kasvatuslaatikko, johon tuo laitetaan, on PALJON helppohoitoisempi kuin shotgun-laatikko ja sato on KOVA. Kasvatusoppaassakin lukee seuraavalla tavalla laatikosta: "Sienilaatikko on suhteellisen hoitovapaa, mutta joskus voi olla tarpeen sumutella sitä." --> Laatikko, jossa on muutamia suht hyvän kokoisia reikiä, ylläpitää ilmankosteutta erinomaisesti siltikin niin, että hapensaanti laatikossa ei jää liian vähäisesti (VS. Laatikkoa ei siis tarvitse reijittää täyteen ja laittaa perliittiä pohjalle ylläpitämään ilmankosteutta, samalla kun laatikkoa tuulettelee ja suihkuttelee monta kertaa päivässä). Kumma, että näin helppohoitoisen laatikon sijaan jotkut alkavat jopa väsäämään täysin automatisoituja laatikoita hirveällä työllä
Kehoitan siis aloittelijoitakin lukemaan ilman pelkoa noista hurjista "edistyneemmistä tekniikoista" oppaan sivuilta 48-49, koska
kyseessä ei mielestäni ole edistyneempi tekniikka, vaan pikemminkin yksi perustekniikka, johon aloittelijan kannattaisi tutustua. 3) AURINKO PILVISENÄKIN PÄIVÄNÄ ON PAREMPI KUIN PÄIVÄNVALOLAMPPU!!
Kasvatusoppaassa ei korosteta tarpeeksi luonnonvalon, eli auringonvalon erinomaisuutta kasvatusvalona. Sen sijaan oppaassa sanotaan "Parhaat tulokset saadaan kun käytetään ns. päivänvalolamppua tai energiansäästölamppua, jonka värilämpötila on 6500K." <-- Tämä väite ei kokemukseni tai tieteen mukaan pidä kuitenkaan paikkaansa, koska
pilvisenäkin päivänä auringonvalon värilämpötila on moninkertainen verrattuna päivänvalolamppuun. Valon ja pimeän syklin pieni ja isompikin heilahtelu (esim. kesä vs. syksy) ei myöskään mainittavasti mielestäni vaikuta satoon. Talvisin pimeimpinä aikoina auringonvalon lisäksi on hyvä käyttää jonkin verran tukena päivänvalolamppua, mutta se siitä. Laatikkoa voi siis toisin sanoen pitää lähellä ikkunaa yötä päivää ja sato on erinomainen ja myös orgaanisempi, kun valaistuksena ei ole keinotekoista valaistusta. Tämä vaihtoehto ei tietysti kaikilla ole mahdollinen, mutta jos on niin voin kertoa, että
ei tarvitse käyttää aikaansa korkean värilämpötilalampun etsimiseen ja ajastimen hankkimiseen, mihin itse käytin aikoinani aivan turhan määrän energiaa...
Toivottavasti tästä viestistä on joillekkin hyötyä proseduuriensa yksinkertaistamisessa. Henkilökohtainen toiveeni on myös, että Hullun mykologin seuraavassa painoksessa tässä viestissä tuomani näkökulmat tulisivat hieman selkeämmin esiin, koska itse voin myöntää, että olen nuoruudessa käyttänyt todella paljon turhaa energiaa huonojen satojen parissa.. Eri mieltäkin saa toki olla näistä esittämistäni huomioista ja täydentääkkin saa.
