Morot kaikille,
Trippasin eilen ensimmäisen kerran onnistuneesti sienillä. Kokemus yllätti positiivisuudellaan.
Kerronpa nyt hiukan taustojani alkuun. Ihan juniori-ikäinen en ole eli ikää on 40 + . Viime vuonna aloin kiinnostumaan psykedeeleistä. Sitä ennen en ollut koskaan kovinkaan vakavasti harkinnut psykedeelejä. Joitakin kokeiluita matkoillani vuosia aiemmin olin tehnyt psykoaktiivisilla aineilla, mutta ne olivat melko vähäisiä. Tuttavani puhui deeleistä ja sitä kautta kiinnostus heräsi. Luin. Katsoin dokumenttejä jne. Tarpeeksi tutkittuani asiaa päätin koittaa lysergidiä. Näin teinkin ja kokemus oli hyvin vaikuttava. Tutkin erilaisten pienten annoskokojen ja hiukan isompienkin vaikutusta itseeni ja aloin vakuuttumaan psykedeelien hyödyistä. Pienilläkin annoksilla sain todella kivoja kokemuksia. Samalla aloin lukemaan myös psiloybiinistä. Arvelin,että tämäkin pitää koittaa. Sain sieniä, mutta ne jäivät purkkiin moneksi kuukaudeksi.
Eräänä kevätpäivänä punnitsin pussistani 0,8 grammaa kuivia, hyvin kuivia, pikku funguksia. Tiesin vain että noin grammakin näitä pitäisi olla ihan riittävä annos. Merkiltään otukset olivat tiemmä "thaikkutatteja". Lueskelin sen verran, että päätin olla keulimatta ja päätin pysyä ekalla kertaa alle grammassa. Keitin mustaherukkamehua ja humpsautin sienet sekaan. Annoin keitoksen olla noin kymmenen minuuttia. Join nesteen ja pureskelin ja nielin tatit. Maku ei ollut mitenkään herkullinen, mutta aivan syötävä. Pidän sienistä muutenkin, joten syöminen ei ollut lainkaan hankalaa.
Lähdin kävelylle metsään lempikalliolleni. Matkaa paikkaan on noin 15-20 minuuttia kävellen. Ylämäessä aloin tuntea raskasta oloa. Oloni kävi yhä raskaammaksi. Olin koko ajan yhteydessä kaveriini chätin välityksellä. Viimeiset 200-300 metriä olivat hitaat kävellä. Tunsin vaikutuksen. Olo oli sellainen pahoinvoiva ja päihtynyt ja RASKAS. Istahdin kalliolle aurinkoon. Raskas olo raskautui. Menin syvemmälle pääni sisään. Tila oli meditatiivinen ja raskas. Näin hiukan visuaaleja. Visuaalit tuntuivat lisäävän pahoinvointiani. Onnistuin olemaan uppoutumatta visuihin. Noin 40 minuutin kohdalla olo vapautui, tunsin euforiaa. Paha olo helpotti. Euforia pyyhki olon pois. Olin päässyt johonkin toiseen tilaan, jossa viihdyin hyvin. Visuaalini olivat mietoja oikeastaan vain värimaailma kirkastui ja muuttui 2-ulotteiseksi maalaukseksi ajoittain. Istuin paikallani noin 20-30 minuttia. Olo alkoi helpottua ja jatkoin retkeäni miedosti päihtyneenä ja iloisena. Raskaus oli poissa ja olin ihan reipas. Kävelin lopulliseen kohteeseeni, joka otti noin tunnin metsässä. Istuin keskellä kaunista maisemaa. Oli kulunut noin 2 h. Pääni oli jo hyvin selvä. Join vettä, söin eväsleipäni ja join yhden pienen oluen. Olin hikoillut ryteikössä melkoisesti. Nyt ruoka, olut ja varmaan jokin jäljellä oleva sienitaika pudotti minut aivan mahtavaan selväpäiseen rauhan tilaan. Olin hyvin rauhallinen ja onnellinen. Maisema oli kaunis. Palasin kotiin istuttuani noin tunnin määränpäässä. Kotona olin täysin selvä. Mieleni oli reipas ja iloinen koko loppupäivän. Ensimmäinen trippini ei ollut siis kovin vahva.
Toiseen matkaani valmistauduin hiukan huolellisemmin. Ensimmäisen kokemuksen perusteella odotin syvää omissa oloissa tapahtuvaa rauhallista oloa. Koska tiedän, että sienet sulavat mahassa huonosti, noh ainakin jotkin sienet sulavat, järkeilin mekaanisen pilkkomisen olevan tärkeää, jotta materiaalissa oleva arvokas psilosybiini tai sen rakennusaine pääsisi masulista onnellisesti aivoihin, minne se kuuluukin. Lisäksi oli ymmärtänyt ehkä virheellisesti, että sieni kannattaa liottaa sitruunamehussa, joka "simuloisi" vatsahappoa. Näin ollen nautittu annos olisi jo esiprosessoitua. Söin kevyen smoothien ja kävin lenkillä. Lenkin jälkeen valmistin teen. Sienet, jotka murskasin mortelissa, liotin sitruunasta puristetussa täysmehussa ja hedelmälihassa n. 20 minuttia. Keitin inkivääriteetä eri astiassa. Sekoitin teen sitruunasienisurvokseen ja annoin hautua 10 minuuttia. Sekaan ripsautin hiukan hienoa sokeria ja sitten vain juomaan. Hitto, melkeinpä hyvänmakuista! Join kupin pohjaan asti. Muutama vähän isompi pala oli seassa, jotka jauhoin suussa pieniksi ja nielaisin.
5 minuutin kohdalla tunsin jo jotain pientä päihtymystä. Hitsi, trippisitterini oli vasta matkalla paikalle. Onneksi hän saapuikin jo noin 10-15 minuuttia dropistani paikalle. Oloni oli päihtynyt, mutta olin melko normaali mielestäni. Noin 20-25 minuutin kohdilla oloni muuttui raskaaksi, hyvin hyvin raskaaksi, visuaaliitkin alkoivat. Nyt visuaaleja oli mahdoton paeta mihinkään. Samantapaista kuin LSD:llä, mutta jotenkin massiivisempaa ja erilaista. Oloni oli jo melko haastava. Valuin yksinäisyyteen hyvin raskaana miehenä. Samanlaista kuin ensimmäisellä kerralla, mutta raskaampaa. Niinkuin ekallakin kertaa 40 minuutin kohdilla ja aika tarkasti silloin oloni helpottuu. Visut olivat käynnissä, mutta eivät vielä huipussaan. Raskaus poistuu. Euforia valtaa alaa. Seuraavat 1,5 tuntia olivat aivan mahtavat ja intensiiviset. Vaelsin fraktaaleissa aivan euforian valtaamana ja olin energinen. Halusin kuunnella psytrance, ja tuijottaa sienikyläkuvaa Universe X:stä televisioissa. Halusin tanssia. Huonekasvit vieressä olivat samassa kommunikaatioaallossa. Aika hyvä kasveja meillä! Mikään ei ole pelottavaa. Yhtäkkiä tajuan jotenkin olevani aivot pääni sisässä. Ruumiini on minussa kiinni, mutta jotenkin vähän irti ja hujanhajan. Euforiaa ja onneani on aivan mahdoton kuvata. Olen kokenut MDMA:lla tätä, mutta yhäkin tämä on samaa ja muuta. Voi miten pehmeää ja ihanaa. 2,5 h kohdilla muistan, että tripsitterini on vähän eri tasolla. Sanon, että pärjään ihan hyvin, jos hän haluaa mennä johonkin. Minulla ei ole mitään hätää. Alan jo tulla alas hitaasti, mutta kaikki on tosi hyvin. Mitään pahaa ei enää voi tapahtua. Oloni oli hyvin itsevarma ja stabiili vaikka olin tripillä. Uskomatonta oli kokea siinä fraktaalimaailmassa sellaista rauhaa. Tasan kolmen tunnin kohdalla tuli kova nälkä. Olo on väsynyt ruuan jälkeen. Syön reilusti ja juon yhden oluen. Noin kolmen tunnin 40 minuutin krouvissa olin lähes täysin selvä. 4 h 4 minuttia. Olen täysin pirteä, selvä, kirkasmielinen ja elämäniloinen. Haluan ulos. Siistiydyn. Ajan pois suurimman osan koronapartaani. Sepäs olikin jo epäsiisti. Olen tuossa kohdin hyvin reippaalla päällä ja energinen. Hypättyäni polkupyörän selkään, jonka ajamiseen koordinaatio riitti ihan normaaliin tapaan, ajan terassille tapaamaan tuttuja. Rupattelemme pitkään, Ei tehnyt pahemmin alkoholia mieli, mutta yhden cocktailin otin ja se kyllä maistuikin hyvälle. Ajoin puoli kymmenen kotiin. Kävelin vielä hetken. Syön pitsan ja kuuntelen musaa. Nukkumatti tulikin nopeasti ennen puoltayötä.
Aamulla herään onnellisena ja kirjoitan tämän.
Elämä on mahtava juttu. Nauttikaa siitä!
