Psilosybiini.info

Paluu itsensä äärelle

Poissa avartavuus

  • Tulokas
    • Viestejä: 2
    • Karma: 1
    • Profiili
Moi.

Ajatus sienten nauttimisesta on itäny päässäni jo useamman vuoden, oon tänne foorumille joskus aikoinaan tehny käyttäjän ja täältä sillon etsin informaatiota ja vähä kyselin aiheesta. Silloin päässä iti ajatus päihdeongelman hoitamisesta sienitripillä, mut se jäi sillon ajatuksen tasolle, aika ja oma tilanne ei silloin kohdannut. Takana on siis rankka toipumisprosessi vakavasta päihdeongelmasta. Tällä hetkellä on pitkä pätkä täysin raitista elämää. Oon kerran aikasemmin syönyt sieniä, mutta olin silloin ottanut happoa ja laskuissa syötiin sieniä, toisekseen oma elämäntilanne ei ollut kovin hyvä muutenkaan. Nyt elämä on ollut pitemmän aikaa suhtkoht ok. Mutta ajatus sienistä iti yhä..

Nyt sitte tarjoutu mahdollisuus syödä, sain n 20kpl silokkeja haltuuni.
Jonku aikaa pohdein että uskaltaako ottaa ja laukaseeko se sitte taas päihdeputken. Tunsin kuitenki olevani sen verran varma asiasta, ja tarkoituksena ei ollu päihtyä vaan saada se kokemus sienistä. Nimen omaan selvään päähän. Aamupäivän paastosin olin aikasemmin pyytänyt ystäväni seurakseni ja kun hän saapui asunnolleni keitin sienistä teen ja nautein sen.

Alku meni vähän tunnustellessa, jossain vaiheessa menin ystäväni mukana terassille hänen nauttiessa savuke tuotteita. Aluksi tuli hyvin rauhallinen olo, huomasin että jonkun verran olotila muuttu, sitten huomasin että värit vahvistu ja hieman eli. Hakiessani vetta sisältä tuntu vähä hassulta kävellä etäisyyksien hahmottaninen oli vähä vaikeempaa. Menin takas terassille tuijottelin jonkun tovin siinä taivasta sen eläessä, tässä kohtaa synty pientä pohdintaa, huomasin kuitenki että mieli haki ajatusta että vieläkö tää nousee, jäikö vajaaksi. Koitin olla niihin tarttumatta ja vaan tunnustella miten se toimii. Mietin että auttaskohan savu, en tässä vaiheessa ollu varma että halusinko vaan päästä enemmän "sekasi" niin annoin sen ajatuksen olla.

Jäi vähä olo että jäi vajaaksi, päätin sitte ottaa vähä savua. Poltin sitte ihan hyvät kukka hitit ja TUFF
Ihanat ahinat päälle, mutta ymmärsin että täällä nyt ollaan näiden ajatusten ja tunteiden äärillä ja kerroin itselleni että tää kyllä menee ohi kuhan näitä purkaa.
Puhuin ystäväni kanssa ja sen jälkeen soitin kitaraa vähän kirjotin ajatusta ulos. Hengailin niiden tunteiden äärellä.
Söin tähän väliin ja kävin suihkussa.
Suihkussa veden kohina pysäytti ja tajusin että oli aika paljon odotuksia sienistä ja siks se tuntu ehkä jäävän vähä vajaaksi. Enkä saanut niiltä sitä mitä ehkä lähti hakemaan vai sai sen mitä tarvitsi.
Kohtaaminen omien pelkojen ja ahdistavien tunteiden kanssa tuli hyvään saumaan. Ja huomasin että olin niitä koittanut juosta karkuun ja jättää huimiotta.
En saanut kovaa sukellusta tietoisuuteni syövereihin sen sijaan maanläheisen muistuksen että on hyvä muistaa kuunnella itseänsä sen sijaan että juoksee karkuun eikä kohta asioita.
Kummiskin ymmärsin olevani oikealla polulla ja voin ilokseni todeta että tää ei laukassu itsessä sellasta käyttämisen himoa, vaan halu jatkaa päihteettä vain vahvistui.
Loppujaan todella positiivinen kokemus. Tulin näkyväksi itselleni, en löytänyt ratkaisua mutta sain aihealueita minkä kanssa työskennellä.
Mukavaa ja lämmintä kesää kaikille.

-A
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 08, 2020, 20:59 kirjoittanut avartavuus »
Some People Feel the Rain. Others Just Get Wet


Poissa hemulaattori

  • Luotettava tunnistaja
    • Viestejä: 109
    • Karma: 24
  • Konetontut koputtelee
    • Profiili
Hyviä mietteitä sinulla. Välillä sitä unohtaa pysähtyä ja kohdata niitä omia ajatuksia kaikessa arjen vilskeessä. En minäkään ole sienistä saanut mitään maailmaa mullistavaa oivallusta vaan rauhallisen hetken itsetutkiskeluun, jonka jälkeen aina on paljon keveämpi olo ja jaksaa taas palata arkeen hyvin ja levollisin mielin.
Mukava myös kuulla että olet päihittänyt päihdekierteesi, jatka samaan malliin! :D