Kärpässienten käyttäminen

[Avalon]

Aiemmalla foorumilla toitoteltiin parikymmentä sivua sitä, kuinka punakärpässienten kuivaus tai muu vastaava työstäminen on kultaakin arvokkaampaa, jos haluaa pitää terveydestään huolta. Pienet määrät harvoin on tietenkin oma juttunsa, mutta itse kyllä ihan eri päihteiden ja lääkkeiden yhteisvaikutusten vuoksi olen yrittänyt eilaisia toksisia aineita näistä poistaa. Omaksuin tekniikaksi ilmakuivauksen noin vuoden ajan ja uunissa kymmenisen minuuttia 80 celsiusasteen lämmössä. Vielä ovat lakit kyllä maistamatta, mutta eiköhän tässä ehdi. Onko jollakin foorumilaisella muita näkemyksiä siitä, kuinka punakärpässieniä kannattaisi käsitellä, jos niitä haluaa ilman esimerkiksi maksaan ja munuaisiin kohdistuvia myrkytyksiä käyttää.

Ja kaikkihan tämä tapahtui ennen lääkelain päivitystä, jossa kärpässienistä tuli lääkeaineita. Eli tulkinnoista riippuen voi nykyään kerääjää uhata syyte lääkeainerikoksesta.

[Undrln]

Eating fresh fly agaric will not kill you, unless you eat several dozen.... and really, a dozen is much more than you need. Depending on size, 3-4 is usually good for visionary stupefacient effects, while 1-2 are good for GABA-ergic inebriation.

Fresh ones are not poisonous.  While everyone always says that the drying process is necessary to convert the ibotenic acid to muscimol, I believe this point is over-emphasized superstitiously.  Nowhere near all of the ibotenic acid is converted to muscimol by drying (if it were, then your urine wouldn't be psychoactive after eating them; psychoactivity of the urine is due to ibotenic acid cleared from the bloodstream by the kidneys).  Undoubtedly some ibotenic acid is converted, so you might require a slightly larger dose of fresh mushrooms to achieve the same effects as dry ones. (Ibotenic acid is less potent than muscimol, and its activity seems to be due exclusively to the fraction of it that your body decarboxylates to form the primary active, muscimol)

There are even people who claim that the unpleasant physical side-effects are greater with the dried mushrooms than the fresh ones, and my experience tends to support this notion.  The fear of eating them fresh doesn't seem to be borne out by the literature as far as I can tell.

If you plan on eating fly agarics with any regularity, it's not a bad idea to take a milk thistle supplement (very very tiny amounts of the liver-damaging amatoxins that make the deathcap so poisonous have been detected in fly agarics), and to eat plenty of garlic. (Ibotenic acid is neurotoxic; if it passes the blood-brain barrier, it can cause lesions in the brain. It seems quite unlikely that it passes the blood-brain barrier in any significant quantity, if it passes at all. But just in case it does, garlic contains a compound called S-allyl-l-cysteine which protects against ibotenic acid neurotoxicity)

And enjoy them tasty mushrooms! What part of the world are you from that they're showing their heads already?

Also, be sure you've properly ID'd them! Contrary to popular belief, there are some lookalike species that can be mistaken for the fly agaric unless you closely examine the base of the stipe (see the Fly Agaric Hunting Guide in my sig... Amanita frostiana and Amanita parcivolvata can be particularly convincing look-alikes)

Mitä oon googlee pläränny, nii en oo vielä ainakaan löytäny mtn kumoovaa. Myös muutamalla foorumilla oli tätä tukeevaa toimintaa paljon. Myös omat kokemukset tätä tukevat. Ehkä herkkämahasemmat oksentaa helpommin tuoreista, jos oksentavat kuivistakin.

[Avalon]

Ok, kiitosta. Noita elimiäni vaan huolehdin, kun tosiaan ei oo ainoa mahdollisesti haitallinen aine, joka kehon saattaisi läpäistä (etanolista lähtien tulee kuitenkin damaa), sen vuoksi tätä tutkin. No, eipä tosta hapettamisesta ainakaan mitään terveydellisiä haittoja liene olevan, joten jatketaan samalla linjalla  .

[Mädi]

Hieman tuosta toksisuudesta (http://www.erowid.org/plants/amanitas/amanitas_info7.shtml):

Myth Debunking
Amanita muscaria & Liver Damage
by Fire Erowid
Erowid Extracts - Oct 2002
Original reference:   Erowid, Fire. "Myth Debunking: Amanita muscaria & Liver Damage". Erowid Extracts. Oct 2002; 3:3.
There has been a great deal of confusing, contradictory and incorrect information published about the toxicity of Amanita muscaria and A. pantherina. This information has appeared in everything from well-respected encyclopedias and mushroom field guides to medical textbooks and poison control center handbooks.

Most of these sources, including mycology references, list both A. muscaria and A. pantherina as "toxic", "poisonous", or even "deadly poisonous".1,2 At the same time, A. muscaria has been used for centuries as a shamanic inebrient and continues to have a small but consistent following as an entheogen.

At least some of the confusion comes from varying definitions and uses of the terms "toxic" and "poisonous". The traditional definition of a "poison" or "toxin" is usually something along the lines of "a substance that causes injury or death". But the terms "poisonous" and "toxic" are frequently used to describe any substance that causes physical illness, even temporary. There is no doubt that some people react to A. muscaria with nausea and physical distress. Even effects which are sought by some--loss of equilibrium, changes in perception, or sedation--would be considered undesirable by others, especially if they occurred unexpectedly.

This, in combination with the desire of most authors to limit liability when providing information about plants that are used recreationally, leads most field guides to use the term "poisonous" unequivocally for all plants which contain a psychoactive chemical. It doesn't take a genius to see the problems with this approach, as readers begin to associate the term "poisonous" with "recreational potential".

Because A. muscaria and A. pantherina belong to the genus Amanita, the same genus that contains two deadly, liver-toxic mushrooms (Amanita phalloides and Amanita virosa), many people believe that the fly agaric mushrooms also contain liver toxins. But the amatoxins and phallotoxins that are responsible for the deadly nature of A. phalloides, A. virosa, and several species of Galerina and Lepiota, and that cause a few deaths each year, are not present in A. muscaria or A. pantherina. At least some of the confusion around this issue stems from the name "amatoxin", which certainly suggests its presence in all Amanita species.

The primary active chemicals in both A. muscaria and A. pantherina are muscimol, ibotenic acid, and traces of muscarine.3,4,5 None of these chemicals are toxic to the liver at the doses present in these two mushrooms.6 And while it's not uncommon for a careless mushroom hunter to ingest A. muscaria and spend the night in the hospital--as they unexpectedly experience drowsiness, hallucinations and twitching--fatalities are few and far between. Children in particular seem prone to ingesting the beautiful red and white fungi, but as stated in a case report of eight children who had ingested A. muscaria, "recovery was rapid and complete in all patients."7

There have been only a few reported deaths related to A. muscaria, and these are generally cases of misidentification, where large quantities were ingested as food.8,9 Jonathan Ott reports in Pharmacotheon that he has only been able to verify two deaths, one related to A. muscaria and one to A. pantherina, and both were in elderly and infirm individuals. One unconfirmed report describes a man who was reported to have died after the ingestion of more than two dozen A. muscaria which he mistakenly thought were A. caesarea (an edible Amanita species).10

While it is probably good advice for the novice mycologist to avoid Amanita muscaria and Amanita pantherina because of the possibility of misidentification, this recommendation for caution should not be misread as evidence of the presence of liver toxins or a poisonous nature.

References

   1. Lincoff G. National Audubon Society Field Guide to North American Mushrooms. 1994; p539-540.
   2. Phillips R. Mushrooms of North America. 1991;p 14-15.
   3. Takemoto T, et al. "Structure of ibotenic acid". Yakugaku Zasshi. 1964; 84(12):1230-1232.
   4. Bowden K, Drysdale AD. "A novel constituent of Amanita muscaria". Tetrahedron Letters. 1965; 727-728.
   5. Ott J. Pharmacotheon. 1993; 326-328.
   6. Buck RW. "Toxicity of Amanita muscaria". J Am Med Assoc. 1963; 185(8):663-664.
   7. Benjamin DR. "Mushroom poisoning in infants and children: the Amanita pantherina/muscaria group". J Toxicol Clin Toxicol. 1992; 30(1):13-22.
   8. Hotson JW. "Mushroom poisoning at Seattle". Mycologia. 1934; 26:194-195.
   9. "Briefs on Fungi and Fungophiles". The Newsletter of the Wisconsin Mycological Society. Dec 1992; 9(4).
  10. "Mushroom Poisons and Poisonous Mushrooms". The Puffball: Newsletter of the Willamette Valley Mush Soc. July 1993; 16(3).

[muuan]

Eilen keräilin muutaman punaisen kärpässienen kuivumaan. Kotona oli hieman pilveä ja suunnitelmissa oli polttaa ne. Paloittelin sienistä oikeat kohdat kuivumaan ja samassa mieleeni juolahti ajatus ottaa puolikas lakki pilven kanssa raakana. Huuhtasin lakkia ja söin. Punakärpässienihän olisi/on ihan hyvä ruokasieni! Sit hengittelin savua.

Jossain vaiheessa alkoi pilvi saada uusia vivahteita. Päässä alkoi viliseen erilaisia ajatuksia ja muisti lähti omille teilleen. Välillä ajoin ajatuksiani takaa, yritin ottaa niitä kiinni kun en muistanut niitä. Eräs lamppukin aaltoili kivasti, mut se oli ujo. Monia muitakin hassuja ja kiehtovia asioita koin ja mietin. Jossain vaiheessa oli tosi tunteellinen olo, teki mieli itkeä.

Tämä "vain" puolikas lakki yllätti minut täysin. En ollut odottanut mitään ja sit ollaanki jo jossain aivan muualla. Minkäänlaista paahaa oloa ei tullut, nyt hieman pierettää vain.

[Muchawano]

Nyt tarviais neuvoja, tän kärpässienen käytössä kun olen kolmena päivänä koettanut nauttia näitä mutta tee oli minun makuhermoilleni liikaa, niin ettei kerennyt nielaista kun oli jo puklaamassa. Kuivatettuna syöntikin tuottaa ongelmia kun nämä minun makunystyrät eivät tunnu pitävän ko.mausta. Polttona menee mutta ei tunnu vaikuttavan kuitenkaan, enkä tiedä oikein niitä määriä kuinka paljon tätä lajia pitää nauttia kuivatettuna?
Voiko sekoittaa vaikkapa pirtelön sekaan ja juoda pureksimatta alas?
Näihin nyt toivoisin vastauksia ja myös jos todellakin olisi jotain hyviä reseptejä niin ottaisin mielelläni vastaan.

[Säkki]

Erowidissä sanotaan että 1- 3 g on aloittelijalle soppeli annos, mieluummin aloittaa kevyesti kuin rankasti. Itse en ole vielä kyseistä sientä kokeillut mutta vuoden ne ovat tuolla kauniisti kuivaneet. Saa nähdä millon uskalutuu raottamaan pussia. Eiköhän ne jossakin soijajugurttissa mansikkahillonkanssa mene alas. Kuivana vaa sinne sekaan ja thats it 

[Klonkku]

Kärässienet kuivaa kivasti kasvikuivurissa. Heltoilla kun ei tehdä mitään niin rapsuttelee ne vaan vege ja länttää kuivuriin, muutaman tunnin päästä lakit ovatkin jo syömä/polttokelpoisia "sipsejä". Onko kukaan saanut vaikutuksia polttaessa?

[Undrln]

Vapoon heittelen näitä. Vaikutukset tulevat nopeammin ja kestävät lyhyemmän ajan. En osaa vahvuutta kommentoida, koska ei tonne pesään mahdu kuin joku 1/10 sientä kerralla. Toimii köyhän miehen korvikkeena pilvelle jotenkin.

Kärpässienten syömisessä vaikeinta on se, että ne oikeesti maistuu aika tajuttoman paskalle, kun niitä tarpeeks syö. Asiaa ei auta se, että varsinkin ilman pilveä ne tosiaan tekee vähän huonon olon varsinkin nousuissa. Vaikka laatta ei lennäkkään, niin ei kuiteskaan viitsi latoa sitä mullalta ja märältä koiralta maistuvaa sientä alas. Jos sais jostain niitä isoja täytettäviä kapseleita ja täyttäis ne silputulla kärpässienellä ois aika jees.

[Tofu]

Kärpässienten syömisessä vaikeinta on se, että ne oikeesti maistuu aika tajuttoman paskalle, kun niitä tarpeeks syö. Asiaa ei auta se, että varsinkin ilman pilveä ne tosiaan tekee vähän huonon olon varsinkin nousuissa. Vaikka laatta ei lennäkkään, niin ei kuiteskaan viitsi latoa sitä mullalta ja märältä koiralta maistuvaa sientä alas.

Tämä on muuten todettu moneen otteeseen ja makua on koitettu peittää milloin milläkin. Kuitenkin kärpässieni + ainesosa x maistuu usein PALJON karmeammalta kun itse kärpässieni. Teen keittelystä olen luopunut kokonaan kun se on hirveintä (maun kannalta) mitä kärpässienestä omasta mielestäni saa aikaan.

Millä tämän maun saa parhaiten peitettyä?

[Undrln]

Ei sitä kannata yrittää edes peittää. Se sienen paska maku levii vaan siihen toiseenkin aineeseen ja sit sulla on vaan enemmän syötävää. Paras tapa on vaan jauhaa muruksi, heittää naamariin ja huuhtoa alas jollain.

[Klonkku]

Pöksäytin polttaa tuossa viikonloppuna trippivahtina ollessani hamppupäissäni pari kärpässienisätkää omaa oloanikin tripauttavammaksi saadakseni. Eihän ne palaneet edes niin hirveän hyvin eikä tullut ilmeisestikään placeboa kummempaa vaikutusta. Pienen pieni pelko käväisi hetken ja keskittyminen herpaantui, mutta sekin hiipui sitten pois. Kärpässienihän on suht pitkä vaikutusajaltaan nimenomaan syötynä, ja taas poltettuna vaikutukset pysyvät päällä lyhyemmän aikaa, sen vuoksi olisi kiva saada siitä irti enemmän poltettaessa. Onko olemassa mitään syömisestä eroavia määriä polttamiseen vai onko sitä tosiaan poltettava MONTA pesällistä/sätkää (n.2-3 lakkia)?

[Joonas]

Pöksäytin polttaa tuossa viikonloppuna trippivahtina ollessani hamppupäissäni pari kärpässienisätkää omaa oloanikin tripauttavammaksi saadakseni. Eihän ne palaneet edes niin hirveän hyvin eikä tullut ilmeisestikään placeboa kummempaa vaikutusta. Pienen pieni pelko käväisi hetken ja keskittyminen herpaantui, mutta sekin hiipui sitten pois. Kärpässienihän on suht pitkä vaikutusajaltaan nimenomaan syötynä, ja taas poltettuna vaikutukset pysyvät päällä lyhyemmän aikaa, sen vuoksi olisi kiva saada siitä irti enemmän poltettaessa. Onko olemassa mitään syömisestä eroavia määriä polttamiseen vai onko sitä tosiaan poltettava MONTA pesällistä/sätkää (n.2-3 lakkia)?

Kyllä mää olen kokenut sen vaikutuksen jotenki rauhalliseksi poltettuna, mutta ei se kyllä mikään hirmuisen voimakas tila ole, ellei jopa täysin placeboa. Jos uskot tarpeeksi että siitä tulee sulle rauhallinen olo, niin mikseipä tulisi. Joku tieteellinen tutkimus ois kyllä jees nähä tai sitte tosiaan polttais jonku 2-3 lakkia. Ehkä viimeistään tässä kannattaa hyödyntää sitä, että vaikuttavia aineita on ilmeisesti eniten siinä lakin punaisessa nahassa ja sen alla olevassa punertavassa osassa. Eli siis periaatteessa kuivaa ja polttaa punaiset osat kärpässienestä ?

[Hypnagogic]

Ehkä viimeistään tässä kannattaa hyödyntää sitä, että vaikuttavia aineita on ilmeisesti eniten siinä lakin punaisessa nahassa ja sen alla olevassa punertavassa osassa. Eli siis periaatteessa kuivaa ja polttaa punaiset osat kärpässienestä ?

Saisiko tähän varmistuksen asiantuntevilta? Itselleni amanitat ovat uusi tuttava, ja tästä en ole vieläkään löytänyt selkeää ohjetta. Mitkä osat punakärpässienestä kuivatan, säilön ja syön?
Entäs, kun annostuksessa puhutaan lakkien lukumäärästä: lasketaanko tähän vain tuo punainen osa lakista?
Toivottavasti en ole nyt sokeasti ohittanut jotain jo selkeää keskustelua aiheesta. Kiitos selvennyksistä.

[Mädi]

Kuivaa ja käytä vain lakit ilman helttoja ja jalkoja.