James Kentillä on erinomainen essee, jossa hän käy läpi DMT:n käyttämiseen liittyviä myyttejä, ja päätyy toteamaan, että DMT-päissään näkee ihan juuri sitä, mitä odottaakin näkevänsä; The Case Against DMT Elves.
On ollut kertoja, kun olen tripannut esim. luettuani muutamia päiviä frescomaalauksia käsitteleviä kirjoja ja sitten kaikki on näyttänyt frescoilta. Pointtina se, että ihminen voi kaiketikin ehdollistaa itsensä näkemään ihan mitä tahansa – ja tällöin vain mielikuvitus on rajana.
Tekee mieli vähän palata ajassa taaksepäin ja jakaa omia kokemuksiani DMT:stä. Sienitripit ovat ihan oma maailmansa, ne eivät ole tavallaan "yllättäneet" minua sillä tavoin koskaan, ettenkö olisi pystynyt periaatteessa kuvittelemaan samat tai lähes samat asiat selvinkin päin. Sienissä toki koen nämä tuntemukset, näyt ja ajatukset suoraan sen sijaan että niistä tulisi vain kalvakka kuvitelma. Ja kun sientenkin annosta nostaa tarpeeksi, kyllä ne pirstovat minullakin universumin ja olemassaolon totaalisesti siten, että siihen ei kykene millään mielikuvituksella enää.
Mutta siis DMT. Kun ensimmäistä kertaa näin jossain myytävänä changaa, joka on siis poltettava yrttisekoitus maustettuna DMT:llä, ostin koko myyjän stokin kerralla (aavistin hyvää). Jos tulee vastaan Suomen ulkopuolella jossain, jossa aine on laillista, suosittelen tekemään saman, koska DMT on... se on ihan täysin käsittämätöntä. Ensimmäisellä kerralla olin siitä huolimatta skeptinen koko ainetta kohtaan, epäilin mahtaako toimia ollenkaan, koska mistäs minä tiesin, mitä tuli ostettua.
Voi pojat, että sain elämäni yllätyksen.
Koska tiesin, että vaikutus alkaa (jos on alkaakseen) muutamassa sekunnissa sisäänhengityksen jälkeen (kannattaa yrittää vetää kaikki kerralla, niin pitkään kuin vain pystyy), olin valmiina saunan lauteilla (ilmanvaihto, ei haittaa vaikka savu haisee) menemään makuulle ja laskemaan bongin alas. Onneksi olin, sillä saman tien kun aloin hengittää sisään, maailma pamahti psykedeeliseksi tykitykseksi. Sain joten kuten asetuttua makuulle vielä järjissäni ollessa ja sitten mentiin.
Olin aina kuvitellut, että toiset maailmat, autonomiset elävät olennot sun muut ovat vain älytöntä liioittelua ns. perus-psykedeelisestä kokemuksesta. Eivät ne ole. Tuo ensimmäinen DMT-matka heitti minut johonkin jumalalliseen ulottuvuuteen, jossa minun lisäkseni kolme muuta... muukalaista (lue: avaruudellista olentoa) istui ikään kuin pöydän ääressä - aivan kuin olisi jokin kokous. Ensin tuli pieni pelon pistos, koska kokemus oli niin yllättävä, mutta se haihtui pian ja tilalle tuli syvä, rauhallinen olo. En muista ihan tarkalleen mitä näin tai "kuulin", mutta kaikki oli rakentunut geometriasta ja väreistä, kolmiulotteisena. Yksi näistä olennoista vaikutti kuin intialaiselta rikkauden jumalalta, Ganeshalta. Juuri tämä hahmo myös rauhoitteli minua, että kaikki on jollain syvällä tavalla kunnossa.
En tiedä/muista kauanko tätä kesti tai mitä muuta näin (harmi!), mutta tullessani takaisin tajuihini, olin täysin ällikällä lyöty, koko sauna suli edelleen ympärilläni ja oli ihanan kaunista. Nauroin, hymyilin niin turkasesti ja olin onnellisempi kuin, en tiedä, ikinä elämässäni. Tajusin, että olin juuri kokenut sen, mitä olin aina jotenkin odottanut psykedeeleiltä. Tämä siis lähtökohdasta "ei hitto mihin mää oon rahani polttanut, ei tää varmaan ees toimi, otetaan nyt tuo vähän isompi annos niin jos ees jotain tuntuis".
Jälkeenpäin, varsinkin nyt kun luin tuon Arvaliksen kirjoituksen, on tullut mieleen, että nollaoletukset = vähiten ikään kuin itse rakentamia rajoituksia sille, mitä voi kokea. Tai ehkä uskottelin tuota vain mielessäni itselleni, että ylipäänsä uskaltaisin kokeilla koko ainetta. Kyllä mun odotukset DMT:stä on tuolla tasolla olleet ennen kokeilemistakin.
Myöhemmillä kerroilla olen nähnyt myös näitä "konehaltijoita" (psykedeelisistä geometria-hammasrattaista muodostuneita olentoja, ei tosin toisessa ulottuvuudessa (harmi taas!)), juuri lukemieni kirjojen juonia jne. Näille tripeille on mielestäni sieniä enemmän integroitunut nimenomaan juuri ennen trippiä kokemiani asioita. Ehkä DMT-trippieni ehdollistuminen on jotenkin vahvempaa, en tiedä.
Ainoa kaikkia DMT-kokemuksiani yhdistävä tunne on maailman syvin onnellisuus. Ei ole kertaa, jolloin en tulisi takaisin tripiltä suu korvasta korvaan. Ehkä joku universaali hyvyys tai rakkaus jotenkin tulee sieltä läpi, uskoo kuka uskoo.
Anteeksi pitkä teksti, pieni sekavuus, välihuomautukset ja sisäiset ristiriidat. Olen niistä tietoinen, mutta en osannut muotoilla tätä nyt muuten. Olen myös saattanut kirjoittaa näistä kokemuksista forumille aiemminkin, en ole varma. Viimeisenä huomiona vielä turvallisuusasia: älä käytä DMT:tä yksin, ainakaan poltettuna/vaporisoituna. Päädyt vielä polttamaan kämppäsi kun bongi kaatuu lattialle tms.
Liian pitkä, en lukenut: jos sinulla on mahdollisuus kokeilla DMT:tä laillisesti, tee se (trip sitterin kanssa). Älä kuitenkaan Suomessa. Se saattaa olla mullistavin yksittäinen kokemuksesi koskaan. DMT näyttää
ehkä sinulle outoja asioita, jotka kuitenkin rakentuvat viimeisimmistä kokemuksistasi. Omat kokemukseni ovat pelkästään vain ja ainoastaan positiivisia, your mileage may vary.
