On löytynyt kuvattavaa. Tosin heikonlaisesti, mutta kameraa on päässyt räpsytteleen.
Olen käynyt kuvaamassa useammilla spoteilla, joista osasta on löytynyt aiempina syksyinä runsaasti kuvattavaa. Vähenevissä määrin tosin. Myöskin tullut koluttua uusia pontentiaalisen näköisiä paikkoja, jotka ovat tarjonneet ns. makupaloja. Eli vain kourallisen verran kerrallaan. Ja tämä pätee näihin uusiin ja vanhoihin spotteihin siis. Tästä syystä pienimuotoinen huoli on muodostunut. Vuosi vuodelta vähemmän havaintoja. Ei hauskaa ollenkaan. Onko muut havannoinut samoin?
Ja mainittakoon, että noilla vanhoilla tutuilla anteliailla spoteilla en ole havainnut mitään silmiinpistävää ulkoista muutosta (yhtä spottia lukuun ottamatta), paitsi että horsmat ja muut heinälajikkeet ovat alkaneet dominoimaan hieman enemmän.
Viime valokuvausreissulla (eilen) saldoksi jäi neljä yksilöä. Samalta alueelta n. kuukausi aiemmin on tehty runsaampaa havainnointia. Ja tämä kyseinen alue on todella suuri nurmilauhatuppoja täynnä oleva useampisarainen pelto. Eli itiöemien löytymättömyyttä tuskin selittää sekään, että muut kuvausintoiset ovat ehtineet ensin. Niin suurelta alueelta tuskin jokaista yksilöä saadaan taltioitua filmille.
Olemme kuvauskaverini kanssa miettineet päämme puhki, että mikä voisi olla syynä tälle suippumadonlakkien kadolle. Kokeneita kuvaajia molemmat kuitenkin. Vähän vitsailtiin, että jospa vekkulit tattiset vain testaavat kärsivällisyyttämme tarjoten vain pieniä maistiaisia, jotta kuvausintomme kuitenkin säilyy. Tai sit suoranaista vittuilua
Juttuja lukenut ja kuullut, että havaintoja on kuitenkin tehty paljon ympäri Suomen.
Nämä kokemukset kerääntynyt Suomessa Pohjois-Pohjanmaalla.
