Kirjoittaja Aihe: Amsterdamin taiteellinen huipentuma  (Luettu 273 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa teekello

  • Viestejä: 8
    • Profiili
Amsterdamin taiteellinen huipentuma
« : Tammikuu 20, 2018, 20:01 »
Tuli äskettäin käytyä Amsterdamissa: ensimmäinen kerta ja olipa matka täytyy sanoa ;D Tässä psilotarinani, ja toisen päihdekombon kokemukset taidan jakaa vapaaseen aiheeseen

Eli olin itsekseni työreissulla ja yksin oli tylsää. Psykekokemuksia on jo jokunen, mutta en ollut koskaan ollut itsekseni psykedeeleillä. Suurin määrä cubensista on ollut tähän mennessä 3 g. Päädyin lopulta hankkimaan 15 g keskivahvuista Dolphins delight tryffeliä. Nautin ne airbnb majapaikassani mikä tuotti kyllä kuumotuksia sillä hostin sivuillahan ilmaistiin "NO DRUGS" *kröh*

No, drugs, tuumasin ja vedin tryffelit paljaaltaan. Koostumus oli positiivinen yllätys, pähkinäinen. Tuoksu oli vieno ja maku vain lievän häiritsevä. Jälkimaku tosin tuntui muuttavan lievästi makuaistia(!) Olin pitkään haaveillut musiikin kuuntelusta omassa psykerauhassa joten kävin peiton alle hämärässä huoneessa ja aloin kuunnella Shponglen nothing lasts but nothing is lostia.

Huone oli kylmä ja tämä tuntui tuntuvan jopa sisäänhengitys ilmassa. Läppärin näytön sinertävä valon kajo vielä korosti tätä. Sitten iski horkka ja lievät kouristukset joita vastaan sai taistella varmaan vartin tai jopa puoli tuntia. Pelkäsin pahaa oloa kun kaveri oli tryffeleistä laatannut aivan älyttömästi mutta olo oli aika perus vatsassa kiertää

Olo oli sopivasti "when shall I be free? when I shall cease to be?" joten menin kokonaan peiton alle ja aloin vaihdella asentoa mikä lämmitti kehon ja mielen. Horkka hävisi ja aloin yltää euforiaan. Visuaalit olivat mietoja, mutta musiikki oikein nautittavaa: erityisesti albumin invocation biisi vei minut leijumaan metsän keskelle lammelle joka oli täynnä lootuksia samalla kun Gaia tai jonkinlainen pyhä äiteys rauhotteli minua. Sitten tunsin kehoni erikois jännästi: katselin kehoani peiton alla ja vaikutelma oli että jalkani ovat jossakin kaukana, pienellä viiveellä erotettuina. Peiton alus oli onkalo, jossa onneliset ja leikkisät hapsiaiset kirmailivat ja kiusoittelivat musiikin tahtiin

Päässä pyörivät ajatukset olivat häirinneet minua mutta aloin olla niiden kanssa sinut vaiko minut :D Keskeiseksi ajatukseksi nousi uhmakkuus, fuck joka muovautui mieleni graffitiksi... nyt tarvitsin kynät ja paperia!

Aloitin sienestä ja tuntui kuin näkemäni ja kokemani asiat olisivat soljuneet paperille luontevasti ilman liiallista kriittistä pohdiskelua. Paperissa oli syvyyttä ja ja mustavalkoisessa väriä. Käytin sekä lyijykynää että paria mustaa tussia välillä ihan uusilla tavoilla. Taideteos alkoi hahmottua ja puhutella minua. Yhdeksi keskeiseksi elementiksi muodostui rakennus jonka olin nähnyt aiemmin toisen kertomukseni reveistä palatessa. Piirtämäni slmä oli kuin isoveli: alkuvaiheessa se käskytti, kertoi mitä tehdä, huomautti varovaisuuteen ja kehotti huolellisuuteen. Suhtautumiseni siihen oli jokseenkin alistuvainen mutta piirtämisessäni oli silti ilkikurisuutta ja mielihyvää ja ennen kaikkea vapautumista. nauroin ääneen lol

Olin pitkän aikaa peiton alla ja tajusin hikoilleeni ihan tuhottomasti kun piirtäminen hetkeksi irtautui minusta. Otin vähän välipalaa ja viestittelin kavereille. Lepäsin ja laskuissa työstin vielä piirrosta. Suhteessa alun ikävään oloon, olin tyytyväinen että kaiken kaikkiaan tästä tuli hyvä ja täyttymyksellinen kokemus