Kirjoittaja Aihe: Kärsimyksestä  (Luettu 935 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Tapahtumahorisontti

  • Viestejä: 18
    • Profiili
Kärsimyksestä
« : Lokakuu 29, 2016, 21:41 »
Arvon ihmiset,

Olen kuullut, että jokaisen ihmisen täytyy käydä tietty määrä kärsimystä elämänsä aikana läpi. Hetkinä, jolloin kärsimys ottaa yliotteen, ihmisen henkinen ja fyysinen tasapaino järkkyy. Sama toimii myös toisinpäin: Fyysiset ja henkiset oireet aiheuttavat mielen niitä hyväksymättä auttamatta kärsimystä.

Olen henkiökohtaisesti  kuluneen vuoden aikana joutunut kokemaan paljon fyysistä kipua ja inhimillistä kärsimystä, joka johtuu epämääräisestä koko kehoni tulehduttavasti ihosairaudesta. Tämän sanon siksi, koska olen käynyt lääkereiden ja parantajien pakeilla vailla selvää syytä oireisiini. Samalla kokeilen tällä hetkellä myös perinteistä kiinalaista lääkintää, akupunktuuria. Tuntuu, kuin sairastaminen olisi vienyt pohjan lukuisille aikaisemmin itselle tärkeistä asioista, joiden keskiössä voidaan katsoa kehollisuuden olevan. Saunominen, avanto, tanssi ja urheilu ovat jääneet vähemmälle. Tässä vaiheessa olen yrittänyt olla itselleni armollinen ja rakentaa hyväksyntää itseäni että tilannetta kohtaan. Olen tällä hetkellä niin väsynyt ja uupunut, etten edes jaksa kirjoittaa pidempää tekstiä. Katsotaan, herättääkö aihe keskustelua.

Miten suhtaudutte kipuun, tuskaan ja kärsimykseen? Mitä sairaus teille tarkoittaa? Kuinka pystytte käsittelemään edellä mainuttuja?
Olen tällä hetkellä niin väsynyt ja uupunut, etten edes jaksa kirjoittaa pidempää tekstiä. Katsotaan, herättääkö aihe keskustelua.

-T

Poissa Diogenes

  • Viestejä: 52
    • Profiili
Vs: Kärsimyksestä
« Vastaus #1 : Joulukuu 30, 2016, 21:02 »
Arvon ihmiset,

Olen kuullut, että jokaisen ihmisen täytyy käydä tietty määrä kärsimystä elämänsä aikana läpi. Hetkinä, jolloin kärsimys ottaa yliotteen, ihmisen henkinen ja fyysinen tasapaino järkkyy. Sama toimii myös toisinpäin: Fyysiset ja henkiset oireet aiheuttavat mielen niitä hyväksymättä auttamatta kärsimystä.

Olen henkiökohtaisesti  kuluneen vuoden aikana joutunut kokemaan paljon fyysistä kipua ja inhimillistä kärsimystä, joka johtuu epämääräisestä koko kehoni tulehduttavasti ihosairaudesta. Tämän sanon siksi, koska olen käynyt lääkereiden ja parantajien pakeilla vailla selvää syytä oireisiini. Samalla kokeilen tällä hetkellä myös perinteistä kiinalaista lääkintää, akupunktuuria. Tuntuu, kuin sairastaminen olisi vienyt pohjan lukuisille aikaisemmin itselle tärkeistä asioista, joiden keskiössä voidaan katsoa kehollisuuden olevan. Saunominen, avanto, tanssi ja urheilu ovat jääneet vähemmälle. Tässä vaiheessa olen yrittänyt olla itselleni armollinen ja rakentaa hyväksyntää itseäni että tilannetta kohtaan. Olen tällä hetkellä niin väsynyt ja uupunut, etten edes jaksa kirjoittaa pidempää tekstiä. Katsotaan, herättääkö aihe keskustelua.

Miten suhtaudutte kipuun, tuskaan ja kärsimykseen? Mitä sairaus teille tarkoittaa? Kuinka pystytte käsittelemään edellä mainuttuja?
Olen tällä hetkellä niin väsynyt ja uupunut, etten edes jaksa kirjoittaa pidempää tekstiä. Katsotaan, herättääkö aihe keskustelua.

-T

Omalla kohdallani kärsimys tarkoittaa lähinnä psyykkistä kipua, mutta luulen vahvasti että fyysisistä ongelmista kärsivät myös ennen pitkää molemmista. Itse kärsin post-traumaattisesta stressioireyhtymästä, mikä tarkoittaa sitä että olen jatkuvasti ahdistunut, näen uhkakuvia joka puolella, koen flashbackkeja ja en ole oikein koskaan levossa kun olen hereilläni. 

Oletko muuten selvittänyt löytyisikö esim. Redditistä kokemuksiasi vastaava subredditti? Itse kun löysin oman subredditini aiheen tiimoilta, löysin myös oman helpotukseni vertaisryhmän ja erinäisten ratkaisujen kautta mitä nämä suosittelivat.

Kärsimyksellä on oma tarkoituksensa. Kipu viestii, että jokin on vialla. Emme pidä kivusta. Tämän tarkoitus on saada meidät toimimaan, jotta välttäisimme kivun.

Itse uskon, että on olemassa vain kahdenlaisia tilanteita, jotka aiheuttavat kärsimystä. Ensimmäinen on, että saamme mitä emme halua, mikä voi olla sairautta, koemme ihmissuhteen rikkoutumisen tai vastaavan menetyksen. Toinen kärsimyksen aiheuttajista on se, että haluamme, mitä emme saa. Tämä on meidän unelmamme toisenlaisesta elämästä, siitä että toivomme asioiden olevan toisin kuin ne ovat - unelmatyöpaikkahaaveen saavuttamattumuus, ihannepartnerin saavuttamattomuus, elinolosuhteiden saavuttamattomuus. Molempiin ongelmiin on olemassa kaksi lääkettä - joko kärsimyksen hyväksyminen osaksi elämää, tai kärsimyksen muuttaminen toiseksi toiminnan avulla. Tilanteesta riippuu, kumpi on kannattavampaa. Tästä esimerkkinä voit ehkä itse kuvitella - kun ensimmäinen parisuhteesi meni poikki, tunsit varmasti silloin paljon kipua ja miten ikävää se oli - mutta kun hyväksyit sen, yllättäen ongelma katosi. Samoin kuin ongelma katoaa, kun aktiivisesti toimit sen muuttamiseen.

Yleensä suurimman kärsimyksen ihmiselle tuottaa hänen oma hyväksymättömyytensä omaa kipuaan kohtaan, kun hän ei saisi tuntea näin. Tämä luo täysin turhan muurin ihmisen ja hänen kokemuksensa välille. Tämä muuri on se hyväksymättömyys. Kun ihminen ratkaisee ongelman, muuria ei ole. Kun ihminen hyväksyy sen mitä ei voi muuttaa, muuria ei ole.