Kirjoittaja Aihe: Psilosybiini ja dissosiaatiohäiriö  (Luettu 2623 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Missy

  • Viestejä: 16
    • Profiili
Psilosybiini ja dissosiaatiohäiriö
« : Lokakuu 14, 2016, 13:27 »
Niin.

Lukisin mielelläni kokemuksia siitä, miten psilosybiini vaikuttaa dissosiaatiohäiriöön ja sen oireisiin. Tarkoittaen lähinnä matkanjälkeistä aikaa, siis. Onko psilosybiinillä ollut positiivisia tai negatiivisia vaikutuksia, ja jos on niin millaisia? Oletteko kokeneet ettei vaikuta millään tavoin? Millaisilla annoksilla?

Jos teillä on tietoja aihetta sivuavasta tutkimuksesta tahtoisin mielelläni tietää sen myös.

Tell me everything!

Poissa blackrabbit

  • Viestejä: 1
    • Profiili
Vs: Psilosybiini ja dissosiaatiohäiriö
« Vastaus #1 : Lokakuu 29, 2016, 12:55 »
Tokihan psilosybiini auttaa oireisiin. Mutta ei välttämättä yksi trippi. Asiaan pitää paneutua ja kohdata niitä tukahdutettuja tunnetiloja muistojen tai alitajunnan entiteettien avulla sekä sienissä että ilman. Koitapa sellaista, että tulet sienissä joksikin alitajunnan hahmoksi. Se voi olla oikea henkilö, lelu, mielikuvitusolento, mytologiaasi kuuluva hahmo. Ihan mitä tahansa. Monesti lapsuudessa (tai myöhemmälläkin iällä traumaattisessa kokemuksessa) vaikeasti käsiteltävät tunteet on projisoitu itsen ulkopuolelle. Muiden ominaisuuksiksi. Nämä kaikki muut ovat osa psyykeäsi. Tavallaan sitä on kaikki henkilöt, jotka koskaan on tavannut ja kaikki fiktiiviset hahmot myös.

Poissa Nakertaja

  • Viestejä: 57
    • Profiili
Vs: Psilosybiini ja dissosiaatiohäiriö
« Vastaus #2 : Marraskuu 18, 2016, 21:57 »
Miun kokemuksen mukaan siinä mielessä sienet auttaneet dissosiatiivisuuteen, että sitä on ollut vähemmän, koska masennus ja ahdistusoireita on ollut vähemmän mitkä sitten itsellä ainakin toimineet laukaisevana tekijänä dissosiatiivisuudelle. Mutta toisaalta sitten kun dissosiatiivisuutta on ollut, niin se on ehkä helpommin mennyt intensiivisemmäksi sienikokemusten jälkeen kuin mitä se oli ennen niitä. 

Poissa Missy

  • Viestejä: 16
    • Profiili
Vs: Psilosybiini ja dissosiaatiohäiriö
« Vastaus #3 : Tammikuu 13, 2017, 17:17 »
Kiitos vastauksista. Jossain vaiheessa oma, ulkoistettu viha on tullut vastaan, jolloin itse asiassa kommunikoin sen kanssa ja se otti öljyisen mustan lohikäärmeen muodon. Se oli ihan valaiseva kokemus.

Juuri nyt masennus ja väsymys ovat isoina osatekijöinä, niiden kimppuun yritän käydä ensi viikolla. Kaikista ensimmäisenä yritän vain saada jonkinlaisen... Tarkoituksen. Ja rauhan itseni kanssa.

Poissa Missy

  • Viestejä: 16
    • Profiili
Vs: Psilosybiini ja dissosiaatiohäiriö
« Vastaus #4 : Helmikuu 03, 2017, 09:52 »
Näin yhden reilun 7 g sienitripin ja kahden 250 mikron happotripin jälkeen voin kertoa että mieli on huomattavasti rauhallisempi ja tasaisempi. Tuntuu huomattavasti eheämmältä, jollain tavalla. Lie juuri sitä sisäistä tyytyväisyyttä ja rauhaa. On hyvä olla tässä ja nyt, vaikka uupumus on yhä valtava.

Ennen vuodenvaihdetta yhä tiheämmin vaivanneet ilmeisesti paniikkikohtaukset ovat tyystin kadonneet, joten suuntaus on oikein hyvä nyt.

Paljon kiinnostavia asioita tuli matkoilla kohdattua, mieltä kutkuttavia ja ymmärrystä lisääviä.

Poissa Tuhkakuppi

  • Viestejä: 2
    • Profiili
Vs: Psilosybiini ja dissosiaatiohäiriö
« Vastaus #5 : Huhtikuu 09, 2017, 13:23 »
Moi! Itseänikin kiinnostaisi tämä puoli. Varsinkin Blackrabbitin hahmoteoriasta olisin kiinnostunut kuulemaan lisää, koska noita juttuja ei kukaan oikeasti opeta missään ja pystyn vahvasti samaistumaan tuohon ajatukseen. Tässä nykyisessä järjestelmässä kun ei ole shamanisti- tai tietäjälaitosta antamassa merkityksiä ihmisen kokemuksille, niin aikamoisen suon saa ympärilleen kasvattaa, että pysyy suureman luonnon merkityksiltä "turvassa". Kai se on hulluutta kuulla muiden puhuvan omassa päässään, mutta minkäs sille itse voi ja terveydenhuollosta kun saa lähinnä pelkkää keskusteluapua ja valmiita vastauksia. Koen, että keho on tietysti se joka pysyy itsellä ja siinä hetkessä, mutta mieli, persoona ja muistot ovat kyllä siitä hyvin erillisiä.

Itselleni ei varsinaisesti se trippi itsessään ollut se juttu vaan sen jälkeiset yöt. Myös koko kehosta vapautui selvästi pelkoa ja tietynlaiset ptsd oireiden alettua voin enenevissä määrin pysähtyä kuuntelemaan oikeasti mitä sisällä tapahtuu ja luottamaan yksinäisyyteen.