Nuoruuden typeryydessä n. 16-17 vuotiaana tuli kaverin kanssa syötyä silokkien näköisiä sieniä, jotka löysimme pellolta mutta ei tehty tarkkaa tunnistus prosessia. Sienet olivat siis silokkien näköisiä mutta osa niistä oli merkittävästi iso kokoisempia kuin silokit yleensä kuvissa. Luulen siis että kyseessä saattoi olla joku toinen laji joka oli mahdollisesti myrkyllinen. Näyttivät siis ihan tuolta
wikipedian kuvan sieneltä, kellertävältä joista osa oli tosiaan kaksi tai kolme kertaa isompia laajempi lakkisia, silti kuitenkin saman näköisiä ja muotoisia.
Jugurtin sekaan vaan ja eikun lusikoimaan. Join myös yhdessä kohtaa n. litran vettä (jota ei kai saisi tehdä?), emmekä puhdistaneet/pesseet tai kuivanneet sieniä ennen niiden syömistä... Puhumattakaan skitsofreeniasta ja epävarmasta olosta tai siitä että se oli ensimmäinen kerta ja sieniä oli 15-20 joista osa oli kolme kertaa suurempi kokoisia. Mitä ajattelinkaan? No, matka oli ainakin mielenkiintoinen sitten kun selvisi hämähäkeistä ja muista epämääräisistä hallusinaatioista. Kaiken kauheuden keskellä kuitenkin oli pari tuntia hulvatonta naurua ja pohdiskelua. Jossain vaiheessa aika pysähtyi, kaikki tuntui absurdiselta, minä kuva kuoli ja koin mystisen tunteen jossa olin jokin organismi joka jatkui loputtomasti joka suuntaan.
Tapahtuneen jälkeen (josta on nyt siis 5 vuotta) on ollut oireita, jotka ovat nykyisin enää pienimuotoisina läsnä mutta tulevat vahvempina aina silloin tällöin: vaikea hengittää ("puoli vetoja"), kivistystä mahan alueella, vääntelyä pään sisällä erityisesti otsan alueella tai sähköisiä tuntemuksia (liittyyköhän epilepsia?), kummallisia muotoja tai hallusinaatioita jotka voi ikään kuin tuntea kehon sisällä tai jopa ulkopuolella, mutta jotka ei kuitenkaan näy. Myös jatkuvia ennenäkyjä päivittäin haluamatta niitä tai uskomatta niihin erityisesti. Olen siis käynyt tapahtuneen jälkeen lääkärissä useampaan kertaan, maha kuvattu ultraäänellä (auttaakohan edes?) ja olin kerran kuukauden hoitolassa oireiden takia jolloin myös aivot kuvattiin eikä sieltä löytynyt mitään poikkeavaa. (Määräsivät abilify lääkettä jota en kuukauden jälkeen enää syönyt koska tuntui että viikatemies tulee kahville) Nämä 5 vuotta ovat silti olleet erittäin vaikeat ja muutamaan kertaan on tuntunut että elimistö lakkaa, mutta joka on voinut johtua myös muista mielenterveys ongelmista eikä vain tapahtuneesta (vaikea masennus teini-ikäisenä 13-16 vuotiaana). Eli luultavasti kaikkien näiden asioiden summa.
Yksi asia josta haluan mainita on teksti jonka luin, ja joista kaikki täsmää täydellisesti oireisiin:
"Serotoniinilla on tärkeä osa muun muassa tunteita kontrolloivan otsalohkon toiminnan säätelyssä. Hermosolujen välinen viestintä on luonteeltaan sähkökemiallista. Siinä ovat avainasemassa reseptorit, jotka ottavat vastaan välittäjäaineita. Kun psilosiini sotkee aivosolujen normaalia tiedonsiirtoa sitoutumalla niihin, ihminen menee sananmukaisesti päästään sekaisin. Lisäksi on saatu väitteitä siitä, että sienihuume haittaa aivojen verenkiertoa niin, että jotkin alueet alkavat kärsiä hapen- ja ravinnonpuutteesta. Ei kuitenkaan tiedetä, onko tällä vaikutuksella merkittävää osuutta tajunnantilan muuttumisessa. Tavallisia oireita ovat pahoinvointi, mahakivut, vapina, vereenpaineen nousu tai lasku, sydämen sykkeen kiihtyminen ja hikoilu."
Muuten olen pärjännyt ihan maalaisjärjellä, kuntoilulla ja ylipäätään terveellisillä elämäntavoilla. Sieniin en enää koske, vaikka uskon että niitä voi ehkä järkevämmällä tavalla käyttää. Yksi hyvä vaikutus niillä on saattanut olla: tapahtuneen jälkeen olen pystynyt käsittelemään pienenä tullutta kuolemanpelkoa paremmin enkä saa paniikkikohtauksia enää. Lähinnä ne myrkytykset häiritsee että pitäisikö aloittaa joku hoito jos ne ei niitä lääkärissä noin vaan löydä/usko minuun. Minulla on iso kipukynnys ja peittelen tuskaa monesti, ehkä ei näytä että minulla on joku vialla mutta olo on ainakin semmoinen että joku taistelu koko ajan menossa sisällä. Mutta kun ei niille perhana voi edes selittää mitään kun vaan katsovat suu auki ja sitten määräävät jotain 50euron ruuansulatus lääkkeitä. (Joita en ostanut, vaan määräsin itselleni ulkoilma ja huumori lääkityksen.) Ihan hyvin voi tällä hetkellä olla kehon sisällä jotain väärin. Monestikohan on käynyt ihmisille niin että jotain vakavaa on mutta eivät ole saaneet jatkotutkimuksia. Perkele. Jos tämä olo tästä menee vielä yhtä pahaksi kuin silloin, pitää yrittää hakea pätevämpää asiantuntemusta.
Kokemuksia/ajatuksia?
