Kirjoittaja Aihe: Sienet ja Trauman alkuperä?  (Luettu 2276 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Alfamursu

  • Viestejä: 6
    • Profiili
Sienet ja Trauman alkuperä?
« : Tammikuu 24, 2015, 22:34 »
Hellou arvon foorumilaiset. olen lukenut näitä foorumeita pitkään mutta en löytänyt tälle vielä artikkelia joten ajattelin sen tänne postata.

Haluaisin tietää että onko kellään muulla kokemuksia trauman "elämisestä" uudelleen tripin aikana.
aina kun olen syönyt sieniä tämä "visuaali" tulee näkökenttäni vasempaan laitaan ja toistuu yhä uudelleen ja uudelleen.
en edes muista ko tapahtumaa mutta silti tuntuu että se olisi aina ollut siellä (pään sisällä).

tämä visuaali siis heijastuu lähimpään seinään tai jos seinää ei ole lähellä niin johonkin kohtaan näkökentän vasempaan laitaan ja jos yritän katsoa sitä suoraan se vain siirtyy enemmän vasemmalle/katoaa hetkeksi. Ko visuaali voimistuu aika ajoin ja välillä katoaa pariksi sekunniksi alkaakseen taas uudelleen.

Minulla ei siis ole diaknosoitu mitään "häiriöitä" mutta koko elämän olen kärsinyt mm : unettomuudesta,ahdistuksesta ja sosiaaliset tilanteet ovat olleet haasteellisia (paitsi lähimmät kaverit/sukulaiset).

Elikkäs kiinnostaisi tietää onko tälläistä tullut vastaan muille/tiedättekö ketään kellä olisi?





Poissa Klonkku

  • Viestejä: 1 377
    • Profiili
Vs: Sienet ja Trauman alkuperä?
« Vastaus #1 : Tammikuu 24, 2015, 23:29 »
Trauman uudelleen eläminen on mielestäni osa sienten tuottamaa psykoterapeuttista puhdistautumista. Oletko tripillä koskaan käsitellyt traumaasi ja sen alkuperää niinsanotusti kunnolla loppuun? Oletko imaissut näkökenttään muodostuneen visuaalin itseesi ja elänyt sen uudelleen huomaten siinä uusia asioita tarkastellen sitä täysin uudesta näkökulmasta?

Muistakaamme, että menneisyys on aina trauma. Menneisyyden ymmärrys tuo mielenrauhan. Mutta sitä ennen, on koettava menneisyytensä. Tulevaisuuttaan ei voi koskaan ymmärtääkään, sillä se ei ole nyt läsnä. On tärkeintä huomata, että elää tällä hetkellä ja tässä, ja voi tehdä elämässään hyviä asioita, sillä Sinä Itse ohjaat elämääsi. Ole läsnä ja tietoinen siitä, mihin pystyt. Ja tee se niin hyvin kuin vain ikinä osaat.

Traumojaan voi käsitellä tripillä ja monet ihmiset maailmassa käyttävätkin sieniä...kappas kummaa; mm. henkiseen puhdistautumiseen, sillä siihen ne ovat oikein oiva työkalu. Ei ole siis ollenkaan tavatonta törmätä traumoihinsa, tai hoitaa traumojaan tripillä. Pitää vain muistaa kuunnella oikein tarkkaan mitä sienet sanovat, ja huomata, että se valtavan suuri tosiasia mitä juuri ymmärsin, ei johtunut sienistä, vaan minusta itsestäni. Nämä kaikki ovat minun ajatuksiani. Koen kaiken Tämän minussa!

Jos haluat tripata käsitellen traumaa, älä missään vaiheessa matkaasi yritä taistella vaikutusta vastaan. Valitse trippailupaikkasi huolella, jotta voi olla rauhassa. Rentoudu ja anna kaiken vain tuntua. Jos mielelläsi on näytettävää, se mielellään näyttää sen. Olivatpa ajatukset millaisia tahansa, trauman käsittelyn jälkeen on vahva elossa olemisen tunne ja tyhjyys. Se on kuin uusi, puhdas alku. Ja tieto siitä, että pystyn tekemään intohimolla monia hyviä asioita kaikelle vielä niin kauan kuin elän.
Elämän tarkoitus on tehdä sitä, mitä oikeasti haluaa, mutta satuttamatta toisia.

Poissa Lähiötonttu

  • Viestejä: 140
    • Profiili
Vs: Sienet ja Trauman alkuperä?
« Vastaus #2 : Helmikuu 03, 2015, 09:18 »
Hellou arvon foorumilaiset. olen lukenut näitä foorumeita pitkään mutta en löytänyt tälle vielä artikkelia joten ajattelin sen tänne postata.

Haluaisin tietää että onko kellään muulla kokemuksia trauman "elämisestä" uudelleen tripin aikana.
aina kun olen syönyt sieniä tämä "visuaali" tulee näkökenttäni vasempaan laitaan ja toistuu yhä uudelleen ja uudelleen.
en edes muista ko tapahtumaa mutta silti tuntuu että se olisi aina ollut siellä (pään sisällä).

tämä visuaali siis heijastuu lähimpään seinään tai jos seinää ei ole lähellä niin johonkin kohtaan näkökentän vasempaan laitaan ja jos yritän katsoa sitä suoraan se vain siirtyy enemmän vasemmalle/katoaa hetkeksi. Ko visuaali voimistuu aika ajoin ja välillä katoaa pariksi sekunniksi alkaakseen taas uudelleen.

Minulla ei siis ole diaknosoitu mitään "häiriöitä" mutta koko elämän olen kärsinyt mm : unettomuudesta,ahdistuksesta ja sosiaaliset tilanteet ovat olleet haasteellisia (paitsi lähimmät kaverit/sukulaiset).

Elikkäs kiinnostaisi tietää onko tälläistä tullut vastaan muille/tiedättekö ketään kellä olisi?

Naapurin kokemukset omien traumojen kanssa ovat sen verran huuruisia ja toisaalta aika henkilökohtaisia niin pysyn tällä yleisellä tasolla. Toivottavasti voin jotain tarjota kuitenkin muille naapurin kokemuksien pohjalta.

Sienten perus vaikutus on tuoda tuonkaltaista materiaalia pintaan. Eli sitä mikä jää prosessoimatta normaalin tietoisuuden tilassa syystä tai toisesta, kuten vaikka sen vuoksi että mieli pitää sitä aktiivisesti poissa. Se että jokin kokemus on aikoinaan "liikaa" voi johtaa tuohon että se ei koodaudu normaaliksi muistoksi vaan jää paljolti kehoon erilaisina jännitystiloina, jotka voivat olla kohtuu jatkuvia tai sitten liittyä joihinkin tilanteisiin ja assoaatioihin. Nuo mainitsemasi ahdistus, unettomuus ja sosiaalinen ahdistus ainakin omien käsitysten mukaan aika tyypillisiä traumaperäisiä vaivoja joista on aika hankala saada kiinni eli kehossa on jotain ylimääräsitä energiaa johon ei välttämättä liity kovin paljoa ajatuksia, mielikuvia tai muistoja. Sienet mahdollistavat tämän materiaalin tulon mieleen, jolloin se näyttäisi myös prosessoituvan siten että muistot ovat tolkullisempia. Pelkkä sienten kautta eläminen ei välttämättä riitä vaan voi olla että jälkikäteen tarvitaan aika paljon muutakin prosessointia, puhumista, päiväkirjaa, tunteiden läpielämistä. Tuo voi viedä aikaa muulta elämältä ja kannattaa varautua ettei tule yllätyksenä. Kun luukku on avattu niin se on avattu. Myöhemmin voi esittää ettei se ole auki, mutta voi olla että psyyke on edelleen sitä mieltä että töitä pitäisi tehdä. Nähtyä ei saa näkymättömäksi.

Naapuri on ainakin kokenut paljon tunteita sienten vaikutuksen aikana jotka normaalisti blokkaa. Tässä prosessoinnissa tuntuisi olevan jokin mieli eli psyyke ei jostain syystä tunge sellaista materiaalia tietoisuuteen jota se ei kykenisi periaatteessa käsittelemään. Tämän materiaalin kohtaaminen on aika haastavaa. Ainakin siihen tarvitaan omaa rauhaa eli yksinoloa ja vielä parempi jos tähän yksinoloon voi yhdistää sen että joku on tarvittaessa käytettävissä. Tieto siitä että ei ole kosmisen yksin maailmassa vaan voi turvata tarvitessa johonkuhun vaikka puhelimella auttaa kummasti.

Tuon puskevan materiaalin kanssa oleminen jossain sosiaalisessa tilanteessa voi olla aika kuormittavaa. Hyvä jos ei tarvitse asioida ulkoisen aistimaailman kanssa sen enempää kuin on välttämättä pakko. Nuo jännitykset purkavat mielestäni itsensä omaan tahtiinsa eli minusta hyvä omaksua jonkinlainen passiivinen rooli eli kontrolloinnin ja analysoinnin sijaan keskittyy olemaan vain auki sille mitä tapahtuu ja välttää että menee sen tielle. Kehon kautta ne energiat kuitenkin löytyvät jotka tahtovat tulla tietoiseksi.Ankkuroituu välittömään kokemukseen kehosta ja sitä kautta tulevasta informaatiosta miltä nyt tuntuu. Naapurin kokemuksen mukaan se energeettinen ja kehollisemotionaalinen taso on se järkevin taso käydä noita lävitse. Ajatella ehtii toiste.

Täriseminen voi olla hyvä tapa purkaa noiden mielikuvien vapauttamaa energiaa ja se tuntuisi lähtevän usein aika helposti. Se laskee tuota yleistä elimistön vireystilaa nopeasti ja on nisäkkäiden täysin luonnollinen keino säädellä omaa vierystilaansa eli rentoutua. Liika fyysiseen toimintaan keskittyminen voi toisaalta mennä sekin prosessin tielle.

Vaarana on minusta se että erehtyy pitämään jotain aika massiivisia tunnekokemuksia totuuksina itsestä ("nyt ymmärrän totuuden / valaistuin / ymmärrän olevani tyhjä") ja luuppaa näistä johonkin aika ikävään paikkaan. Tai sitten kivaan paikkaan. Molemmat aika turhaa ajankäyttöä, koska niitä implikaatioita ehtii ihan hyvin miettimään sitten selvinpäin. Ehkä parin kerran jälkeen ymmärtää että kokemukset ovat aika suhteellisia ja asiat järjestyvät uudelleen vaikka muutama tunti sitten olisikin tuntunut siltä että kaikki muuttuu. Toinen on usko että kaikki on nyt tätä eikä mikään enää muutu vaan jää jotenkin johonkin avuttomaan olotilaan, joka ei sekään pidä paikkaansa. Tästä voi myös luupata ja sen voi välttää olemalla auki ja tarvittaessa keskittyä muutokseen kokemuksessa. Sitten vielä se että nuo ovat epämiellyttäviä kokemuksia, mutta jos tuossa tilassa kykenee säilyttämään jonkun viisauden siitä että irti päästäminen ja läpieläminen on tie vapauteen niin tämän ei pitäisi olla ongelma. Tai sitten laittaa vain merkille, "tämä on epämiellyttävää" eli siihen primitiiviseen keholliseen kokemukseen johon se epämiellyttvyys liittyy. Palaa ajatuksista siihen välittömään kehon kokemukseen, avautuu, jättää analysoinnit pois.

Ihmisillä tuntuisi olevan erilaisia resursseja kohdata noita tietoisuuden läpi kulkevia energioita auki. On niin auki kuin kykenee eikä enempää tarvitse. Jonkinlainen meditatiivinen harjoitus parantaa kykyä ankkuroitua siihen tietoisuuden kenttään sen sijaan että lähtisi vipeltelemään hajanaisesti noiden energioiden mukana.

Jos löytää yhteyden siihen tietoisuuden rakastavaan aspektiin joka voi pidellä kaikkea lempeästi ja rakastaen niin ankkuroituu tähän ja pitelee tästä käsin kaikkea sitä mikä kokee oli se miellyttävää tai epämiellyttävää.

Stanislav Grofilla on hyviä kirjoituksia aiheesta. Niistä saa vähän kuvaa maastosta ja miten siellä kannattaa kulkea.

Poissa Alfamursu

  • Viestejä: 6
    • Profiili
Vs: Sienet ja Trauman alkuperä?
« Vastaus #3 : Maaliskuu 25, 2015, 22:12 »
joo elikkäs nyt pari kuukautta mennyt ja pakko sanoa että KIITOS sienet.
Sain vihdoinkin lopetettua pitkään kestäneen päihteilyn, pitkään vaivanneet asiat ovat tulleet kunnolla tietoisuuteen ja pystynyt nyt ajatuksen kanssa terapiassa käsittelemään niitä.

ja mitä tähän nyt sit viel lisäis. njoo, elämä on parasta huumetta  :D

Poissa Lähiötonttu

  • Viestejä: 140
    • Profiili
Vs: Sienet ja Trauman alkuperä?
« Vastaus #4 : Maaliskuu 27, 2015, 08:46 »
joo elikkäs nyt pari kuukautta mennyt ja pakko sanoa että KIITOS sienet.
Sain vihdoinkin lopetettua pitkään kestäneen päihteilyn, pitkään vaivanneet asiat ovat tulleet kunnolla tietoisuuteen ja pystynyt nyt ajatuksen kanssa terapiassa käsittelemään niitä.

ja mitä tähän nyt sit viel lisäis. njoo, elämä on parasta huumetta  :D

Hieno kuulla että hyvinvointisi on lisääntynyt ja päihteillä on pienempi osa elämässäsi.

Itseäni kiinnostaisi että miten koit sienten vaikutuksen? Helpostihan nuo ovat todella henkilökohtaisia asioita ja niiden avaamiseksi tarvitsisi aika paljon ymmärrystä henkilöhistoriasta ja persoonasta, mutta ehkä voisit kuitenkin kertoa jotain? Voi olla että se voisi auttaa muitakin jotka miettivät samoja asioita.