Oon arvioinut, että kesällä 2004 alkanut trippailuni ois nyt toteutunut ainakin 100 kertaa. Ei ainakaan yli saataaviittäkymmentä. En laske kannabista, vaikka sekin kyllä on toisinaan erittäin trippaavaa.
Kuus ja puol vuotta jo, voi huhhuh. Eli melkein 80 kuukautta. Eli keskimäärin kerran-kaks kuukaudessa. Välillä on ollu parin kuukauden taukoja ihan spontaanisti. Vuos sitten alotin puolen vuoden täyspäihteettömyyden, se oli hieno kokemus myös. Huomasin sen aikana rakastavani erilaisia tolkuntiloja, ja oli aika luontevaa palata takaisin psykedelian maailmaan. Toteutin sen viikon paastolla sekä ruoasta että sanoista, jonka kolmena viimeisenä päivänä join mimosa-harmala-yhdistelmää taivaallisin seurauksin.
Jotenkin psykedeelit tuntuvat itsesäännöstelevän aika hyvin. Useimpien kokemusten jälkeen vaan tuntuu siltä, ettei kaipaa enempää hetkeen. Toisaalta oon kyllä kokeillut esim. muutaman päivän happoputkia pari kertaa, ja sekin on ollut oikein oivallista ja rikastavaa. Tuolloin tuntuu, että useamman erillisen kokemuksen sijaan on yksi monen päivän mittainen psykedeelikokemus.
Jonka lisäksi musta kyllä tuntuu siltä, että emmä oo sen kesän 2004, tai ainakaan uudenvuoden 04-05 (jolloin söin ekaa kertaa happoa) jälkeen enää palautunut ennalleni. Joka on mulle oikein mieluista - mä rakastan tätä eloa.
Mä luotan psykedeeleihin tosi paljon. Järkevänä poikana voin sanoa, että tätä luottamusta helpottaa tosi paljon se, että lähes jokainen vahvempi psykedeelikokemus lyö mut nykyään polvilleni, nöyrryttää ja pakottaa kyseenalaistamaan hyödyllisyytensä - sekä omani että psykedeelien käytön. On helppoa luottaa kun on tilaa kriittisyydelle - psykedeelit (vai mun aivot) eivät mulla oo oikein koskaan harannut itsensä kyseenalaistamista vastaan. Suosittelen.
Äänestys