Kirjoittaja Aihe: Runoja ja muuta sanataidetta  (Luettu 4027 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Oregano

  • Viestejä: 15
    • Profiili
Vs: Runoja ja muuta sanataidetta
« Vastaus #30 : Toukokuu 19, 2012, 00:52 »
Katsele kun roihuan

Lähestyt mua varjoissa väijyen
Niinkuin iltana monena ennenkin
Tänään uskallat tehdä sen
Päättäväisenä puet mut väreihin

Yhdellä tulitikulla
Tuot liekkien lämpimän läheisyyden
Voin paineen kasvavan tuntea
Ja katseesi polttavan kuumuuden

Luulen tietäväni
Mitä silmäsi minulle tarinoivat
Olet ylpeä itsestäsi
Sait aikaan jotain mistä muutkin kiinnostuvat

Kasaan romahdan
Olen poissa
Maahan vajoan
Katsot jo toista
Guided by the power of Space

Poissa tohelo

  • Viestejä: 8
    • Profiili
Vs: Runoja ja muuta sanataidetta
« Vastaus #31 : Kesäkuu 01, 2012, 14:14 »
Ahneus
Se halvaannuttaa sinut

Et tunne yhtään mitään

Et tiedä mitä on vapaus

Täydellisyys, jota tavoittelet
kietoo sinut sisäänsä kuin muumion
Etkä näe, että ympärilläsi on kokonainen maailma

On niin paljon nähtävää, koettavaa
paikkoja joihin matkustaa

Antaudu virran vietäväksi
anna sille sielusi

Vapaudu kahleistasi

Olet rohkea
jos haluat
----------------

Toi nyt oli tollanen itselle kirjoitettu motivaatioruno. :D
En yleensä ole runoihminen, mutta joskus sitä inspiroituu. Kirjoittelen kyllä englanniksi jotain räppityylisiä tekstejä, mutta ne on vähän vaiheessa.

Mä alan nyt elää tätä mun elämää.

Poissa Wanderer

  • Viestejä: 7
    • Profiili
Vs: Runoja ja muuta sanataidetta
« Vastaus #32 : Kesäkuu 08, 2012, 22:48 »
Tässä olisi minun autoterapiaani ja ylikriittistä itsetutkiskeluani. Koen kirjoittamisen ensisijaisesti puhdistavana toimintavana, mutta on myönnettävä, että kyllähän ne paperille ajatuksista vuotavat sanat heijastavat tuntoja, joita minulla ovat viime aikoina olleet, jos eivät aivan negatiivisia, niin ainakin itsetuntemuksen kyseenalaistavia. Tämä on muuten ensimmäinen kerta, kun uskaltaudun päästämään ketään sisäisten sanojeni maailmaan, toivoisinkin palautetta, jotta pystyisin hahmottamaan runojani edes hieman objektiivisemmin.


Elävä kuva on minun huumeeni,
turrutan itseni maailmanlopun zombiksi,
hukutan itseni unelmien kuralammikossa,
kidutan käteni irti,
kulutan ajatukseni teräviksi joen törmiksi, joilta tippuu,
hajautan kaikki kytkökset tunteisiini, rispaannutan irti liehuvat päät.

Kuollut kuva on minun huumeeni,
muutan muotoni surkastuneeksi käpyrauhaseksi,
pelottelen itseäni rakkaudella,
mutta häpeä on iskenyt silmänsä minuun,
kaikilla on jotain, ei vain tiedetä,
kuinka ja miten paljon, minulle kerrottiin,
paskapuhetta, sääli on leukemisille siileille,
joiden piikit putoilevat ja kerma ei maistu.




Taikurimanalitus



Kuoreltaan kova, rosoinen ja huutaen
säröiltään hiljaa, mutta sisältä palaa,

arka raakile silhuettinsa vanki,
karaistettua katinkultaa,
vankistettua pöytähopeaa,
murusina,
mutta keltuaiseltaan ehjä, sykkivä ja elossa.
Sulaa silkkiä ytimessään,
ympäriltä tinattu,
lämpövaihtelun murtamana imee valoa auringon rinnasta,

Unissaan kokonainen,
vuoroin vaikuttava
omaksuva,
itsensä kaltainen, selkä kaikkea todellista kohti kyyristellen.
Katulamppujen varjostaessa kuoren kaarta,
kaarnalaivan kylkeä, pinnalla olevaa lähetystöä
Vahdissa menneisyydessä, vartioiden tulevaisuutta, lukiten nykyisen,
peläten totta uskoen siihen,
valhetta,

Takaperinkääntynyt kynäkerjuri,
hampaitaan takaisin aneleva rouva vanhan myllyn juurella.
Itkien petäjikössä säntäilevä kuusi,
kompastellen varpuihin, jotka kerääntyvät katkaisten pakotiet takaisin maailmaan,
josta sinut on ulos potkaistu,
itsesi toimeksiannosta,
varpaidesi hihitellessä kohtalollesi kulmapuodin kynnyksellä.
Niin kaukana, niin kaukana,
vain askeleen päässä Kuorensa sisäpinnalla kuunnellen juhannustaikoja muistuttavia ääniä,
tuolta,
kuin ekstrovertti sikiö.
Hitaasti syttyvä takkatuli sisällään jättää vuoronsa "tällä kertaa" väliin.

-"Tämäkin reitti vie sinne, missä kuoria rikotaan, totesi lautturi joen penkereeltä."

-"Ai, jätän väliin kiitos, olen tottunut vastavirran vietteleviin laineisiin"

- "Selvä, arvon taikuri, mutta tulen tarjoamaan tätä mahdollisuutta koko elämäsi ajan, yhtä varmasti kuin nimeni on lautturi."

Ihon rajoilla särkyy unelmia ja pelastetaan elämiä.
Ei vailla vaan välillä, olemassaolossa kelluen, lumpeita narraten,
niin on lupa elää niillä, jotka lautturia seuraavat,
sanottiin pihakeinussa.

Kuoreltaan kova, rosoinen ja huutaen
säröiltään hiljaa, mutta sisältä palaa,

Yrittää kaivertaa lihaansa "rakastakaa minua"...
Yrittää kaivertaa lihaansa "rakastakaa"...
Yrittää kaivertaa lihaansa...
Yrittää kaivertaa...
Yrittää...
...
Ovi aukeaa, sisälle tulvii valoa
sisälle tulvii kieppuvia enkelparvia, romanttisesti varautuneita atomeja, käsi kädessä hiukkaskiihdyttimessä
Ilman käsiä kuorenläpisulamisjoogaa, veteenhajoamismeditaatiota ja säteisiinvaipumisrukouksia.
Kuori ei ollutkaan todellinen, vaan pelkkää pilvenharsoa, läpinäkyväksi siveltyä hattaraa ja mielen perukoilla
pomppiva huomionhakuinen jänis, jonka aika kulkee omia polkujaan.

- "Kiitos jänis, johdit minut oikealle tielle"

- "Tämä on siis tie sinne, missä kuoria rikotaan."

- "Jos niin haluat, arvon taikuri."

Kuoreltaan kova, rosoinen ja huutaen
säröiltään hiljaa, mutta sisältä palaa,
Kuori on pesty pois.
Jäljellä vain elämä.


Ja vielä pari hieman lyhyempää sanailua ajoilta, jolloin tunsin löytäväni ikiaikaisen mysteerin johtolankoja jokapuolelta; palaset loksahtelivat hetken ajan paikoilleen:

Asetella sanoja
niistä torkkuville
ruusunmarjateetä
niistä herääville




Gringot hummaavat
chantaavat yhdessä,
                harhailevien
Piripiiri
Ja Tulenkajo
    Kaste
    Ruska
    Ensilumi
    Ensiaskel
Rakkaudella liimatut
Life is only a dream and we are the imagination of ourselves.
-William Melvin Bill Hicks

Poissa Raato

  • Viestejä: 27
    • Profiili
Vs: Runoja ja muuta sanataidetta
« Vastaus #33 : Heinäkuu 05, 2012, 23:44 »
Lämmin yö ja taas sataa niin hiljaa...

Niin hiljaa että pisarat tuntuvat pysähtyvän...

Aika pysähtyy...

Maailma on hiljaa ja universumin voima on käsinkosketeltavissa..
Tuo olematon, tuskin haivaittavissa oleva energia, energia jonka kuitenkin jokainen voi tuntea sisimmässään..

Energia josta kaikki saa alkunsa ja johon kaikki päättyy,
voima joka soljuu jokaisessa hetkessä, jokaisessa hengenvedossa, ensimmäisessä ja viimeisessä, vain alkaakseen alusta loputtoman kiertokulkunsa.

Täällä minä olen.

Täällä minä tunnen.

Täällä, missä maailmankaikkeus on rajaton ja vain hiljainen sade jälleen lankeaa...


(Ajattelin tuoda osan itsestäni tähänkin mainioon ketjuun :) )
Terveiset ihmisyyden rajamailta: Pakonomainen tarve toteuttaa yhteiskunnan määrittelemää illuusiota onnellisuudesta materialismin keinoin on eskapistinen euforia joka sulkee viimeisen yhteyden ihmisen ja luonnon väliltä.

Poissa pampula

  • Luotettava tunnistaja
  • Viestejä: 312
  • Luotettavasti sienten tunnistama
    • Profiili
Vs: Runoja ja muuta sanataidetta
« Vastaus #34 : Lokakuu 02, 2017, 00:13 »
Jäätynyt rantavesi
kantaa lumienkeleitä
alastomat miehet juoksevat
saunan ympäri
juoksevat.
Kuuntelet yötä
         pehmeät käpälät
vastasyntyneen lumen päällä
          kevyesti.

Poissa Meischel

  • Viestejä: 31
    • Profiili
Vs: Runoja ja muuta sanataidetta
« Vastaus #35 : Lokakuu 16, 2017, 17:51 »
Jos enklanti taipuu, niin tälläisen kirjottamiseen sain inspiraation kerran kävellessä ulkona kauniin sateisessa syys-säässä.

Erratic Folds

See the gray moving above
Where does it go?
Will it bleed
In some foreing language
Without words
It tells the green to grow
And takes
Our yellow away

Have you seen
What lies beneath our feet
A web
Wich in its folds we can dance
Just hold on
And take the hand

Come see my land
It all belongs to you
Come see my land
Is it too much to do?

Here you stay
"World" is a big word
Yet unnamed
So see
It's just a word

If I could fuse with air
And be one
Fly everywhere
Just be
One with the word
That is our world
And see beyond
The whole and the none
The erratic folds

I wouldn't see
What I see right now
The face that looks down at us
As we gaze into the sky
The face of everything
Looks down in you

Just see you are the air
That will be
Everywhere
Just be
One with the world
If that's your word
And see
The whole and the none
The erratic folds


PS. Tää oli kiva ketju :)
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 16, 2017, 18:28 kirjoittanut Meischel »
On these barren lands, nothing to enhance. Crown yourself with empty hands.

Poissa pampula

  • Luotettava tunnistaja
  • Viestejä: 312
  • Luotettavasti sienten tunnistama
    • Profiili
Vs: Runoja ja muuta sanataidetta
« Vastaus #36 : Tammikuu 16, 2018, 16:34 »
Illasta aamuun
yön läpi
kuljet pitkin unisia sanoja,
kunnes kaikki on sanottu.
Välähdys! Suuri Päivä,
Aamunkoitto ja Sarastus!
Kaikki on niin kuin ennenkin,
mikään ei muutu:
tuulenvire leikkii heräilevän otsalla
lammen pinta sumuinen ja tyyni
puiden oksat venyttelevät
tarttuvat valoon kiinni
syttyvät     tuleen
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 17, 2018, 00:08 kirjoittanut pampula »

Poissa pampula

  • Luotettava tunnistaja
  • Viestejä: 312
  • Luotettavasti sienten tunnistama
    • Profiili
Vs: Runoja ja muuta sanataidetta
« Vastaus #37 : Marraskuu 17, 2018, 16:47 »
.yö on suuri ja sininen
kirkkokin näkyy tuolla
se kirkko on kuuta suurempi
autot
 kulkevat autojen polkuja
ihmiset
 kulkevat vapaampia polkuja
koirat
 vilkkuvine punaisine valoineen
kulkevat ja haistelevat
valot
 yötä maistelevat
radiomastot
ja tuulI

Poissa pampula

  • Luotettava tunnistaja
  • Viestejä: 312
  • Luotettavasti sienten tunnistama
    • Profiili
Vs: Runoja ja muuta sanataidetta
« Vastaus #38 : Marraskuu 17, 2018, 17:19 »
Niin näin. Suomi on ihana kieli! <3