Pesola ja Jukka Palmu
Pesolalla oli työ- ja ryyppykaveri, jonka nimi ei ollut Jukka Palmu, mutta sinnepäin. Palmu luotti enimmäkseen etanolin elävöittävään vaikutukseen, mutta tiukan paikan tullen hänelle kelpasivat korvikeaineetkin. Tämä tarina kertoo siitä, kun Pesola johdatti Palmun henkimatkalle punakärpässienen avulla.
Pesola ja Palmu olivat vetäneet jo useamman päivän viinaa ja muita virvokkeita - Palmu viinaa ja Pesola sekaisin kaikenlaista. Varastot alkoivat huveta ja Pesola oli jo turvautunut kuivatun punakärpässienen mutusteluun. Tuskin oli tavoitteena mikään ylevä henkimatka, mutta jonkinlainen trippi kuitenkin. Oli kuulemma kertoillut jostain avaruuslennosta vähän Havukka-Ahon ajattelijan potkukelkkareissun malliin.
Tuli ilta ja tuli yö. Tuli aamu. Nyt oli kavereilta kaikki lääkkeet lopussa. Palmun tiristellessä viimeisiä tippoja pullojen pohjista katseli tuo ihmispolo ihmeissään, kun Pesola teki aamukuset johonkin isompaan kuppiin ja joi sitten lämmintä kusta kunnon annoksen.
Pesola kertoi lukeneensa, että tehoaineet säilyvät virtsassa ja homma toimii jopa sienen syöntiä paremmin. Kohta taas Pesolaa vietiin ja Palmu alkoi aikansa toisen loveenlankeemista katsellessaan ja juttuja kuullessaan miettimään, pitäisikö tuota joskus kokeilla. Lähti kuitenkin kohta kotiinsa toipumaan.
Eräänä aamuna Palmu sitten tuskissaan tuli koputtelemaan Pesolan ovelle, kun oli päässyt juotavat loppumaan ja niin kovin kivisti viinahammasta.
Pesola kertoi, ettei nyt ollut mitään tarjota, mutta oli kuulemma iltapuolella syönyt viimeiset sienet ja nyt olisi aamukusessa pitoisuudet kohdillaan. Hätäpäissään Palmu rohkaistui kokeilemaan kusenjuontia, kun ei muutakaan ollut. Tuumasta toimeen.
Palmu yritti miehekkäästi juoda Pesolan aamuvirtsaa ja sai kuin saikin jonkin verran ainetta pysymään sisällä yökkäilystä huolimatta. Pesola hihitteli siinä vieressä ja kertoi itse jättävänsä tällä kertaa väliin. Kun Palmu oli tarpeeksi "nauttinut" juomaa, siirryttiin sisätiloihin, ennen kuin pilvi kolahtaisi täysillä päälle. Pesola ohjasi Palmun patjalle pötkölleen ja pyysi vierasta kertomaan koko ajan, miten matka etenee. Kohta alkoikin Palmu siirtyä kohti henkimaailmaa. Mies kertoi hetken ajan katsovansa pihapiiriä liiterin katonharjalla istuvan variksen silmien kautta ja muutenkin koki kaikenlaisia mystisiä aistimuksia. Vähän häiritsi Pesolan hihittely ja huonosti hillityt naurunpyrskähdykset henkimatkan etenemistä.
Aika nopeasti alkoi sitten arkitodellisuus palailla. Palmun siinä toipuessa Pesola alkoi muistella, että tulikohan niitä sieniä sitten kuitenkaan eilen nappailtua, vai olikohan se ollutkin toissapäivänä vai kenties viime viikolla...Samalla Pesola luikki hissukseen ulko-oven suuntaan.
Palmu sai paskahalvauksen, josta pian toipuneena ryntäsi Pesolan jäljille. Pesola kirmasi hihitellen taimikkoon ja Palmu perässä liiteristä nappaamaansa vesuria heilutellen. Etumatkansa turvin Pesola kiipesi pihan nurkalla kasvavaan kuuseen kuin orava. Palmu kiroili kuin peikko ja yritti päästä vesuri hampaiden välissä perässä. Sen verran totiseksi alkoi leikki mennä, että Pesola lupasi kertoa, missä on pahan päivän varalle kätketty minttusnapsipullo, jos Palmu luopuu kostoaikeista ja rauhoittuihan se häjy siitä sitten kohta. Taas oltiin kavereita ainakin toistaiseksi.
Mitä tästä opimme? Kannattaa tehdä pikku kätkö pahan päivän varalle
Ensi kerralla kerron Pesolan musiikkiharrastuksesta.
