Kirjoittaja Aihe: Pesolan ja kumppaneiden toilailut  (Luettu 3336 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Jaarli

  • Viestejä: 15
    • Profiili
Pesolan ja kumppaneiden toilailut
« : Lokakuu 24, 2014, 16:56 »
Onko Pesolaa näkyny?

Tähän ketjuun on tarkoitus kirjoittaa kertomuksia enemmän tai vähemmän myyttisistä sienimiehistä ja -naisista. Vältetään tietysti oikeiden nimien, tarkkojen aikojen ja paikkojen yms. yksilöivien tietojen kertomista ja muutenkin häilytään siinä totuuden ja disinformaation rajoilla. Tärkeintä on kunnon tarinat ja huumori. Tarkoitus ei pelkästään ole paljastaa kaverin mokia tai perseilyä, vaikka niistäkin tietysti on saatu monet hyvät naurut. Hyvässä jutussa on ymmärtävää otetta ja ehkä jotain opiksi otettavaa muillekin forumin lukijoille.

Jos joku haluaa korottaa itsensä suomalaisen toksikomykopsykologian Hall of Fameen, voi kertoa tarinan klassisessa "eräs ystäväni" -muodossa. (Saisinko putkilon elohopeatinktuuraa kupan hoitoon? Ei, se ei tule minulle, vaan eräälle ystävälleni.)


Vastuu siirtyy lukijalle nyty.

Poissa Jaarli

  • Viestejä: 15
    • Profiili
Vs: Suuret suomalaiset sienipersoonat
« Vastaus #1 : Lokakuu 24, 2014, 17:39 »
Pesola

Täällä Lapuan suunnassa asusti aiemmin sellainen kuuskytluvulla syntynyt elämäntaiteilija, jota kutsuttiin Pesolaksi (ei oikea sukunimensä). Harventuva ja harmaantuva, vähän ylikasvanut siilitukka, kynitty kokoparta ja vanttera ruumiinrakenne. Jaloissa lapsen paskan väriset samettifarkut ja siniset purjehduskengät, yläruumiin peittona usein aito ja alkuperäinen jussipaita - ja tämä oli aikaa ennen Duudsoneita. Joitain rakennushommia se välillä teki, eikä muutenkaan ollut ihan turha jätkä.

Pesolan kanssa en itse juurikaan pössytellyt, mutta kerran satuttiin samaan aikaan kirkonpuistoon noissa aikeissa. Polteltiin siinä omiamme, eikä turhia höpötetty, kun se ei ole Pohjanmaalla tapana. Vähänkö kesken kaiken säikähdin, kun Pesola pomppasi maahan mahalleen ja komensi: "Laskepa poika sataan!" ja alkoi tehdä omintakeisella nylkytystyylillä helevetin epäpuhtaita etunojapunnerruksia siinä hiekkakäytävällä. Viimeiset teki jo tiukkaa. Tahti hidastui ja oisko siinä joku pierukin päässyt, mutta kyllä se sen sata kertaa sai punnerrettua.

Nousi sitten ylös ja pyyhki enimmät hiekat jussipaidan rinnuksesta. Pärähti yrtti kuulemma sillä tavalla parhaiten. En kokeillut. Tällaisia yllättäviä, mutta enimmäkseen harmittomia tempauksia oli muitakin, niistä ehkä myöhemmin lisää.

Pesola sitten jossain vaiheessa katosi, eikä siitä saatu pitkään aikaan mitään havaintoja. Viime kesänä juhannuksen alla satuin sitten Helsingin reissulla Kalliossa pankkiautomaatille samaan aikaan kun tutun näköinen pitkän linjan yrittäjä. Pesola oli nostamassa matkarahaa Tanskan reissua varten. Automaatti oli epäkunnossa, mutta vaihdettiin siinä sitten muutama sananen. Pesolalla oli kuulemma tarkoitus viettää juhannus Kristianiassa. Vilautti sen verran reppua, että siellä näytti olevan matkaevääksi jotain kantarelleja ja osterivinokkaita (dis-dis).

Myöhemmin kuulin jostain, että Pesola oli samana iltana järjestänyt Tauno Palon puistossa jonkinlaisen "levitaatioesityksen" tai minkä lie Vinoshown.

Sattuiko joku näkemään tuon puistoperformanssin tai oliko joku forumilaisista Köpiksessä juhannusta viettämässä? Asuuko Pesola ehkä yläpuolellasi? Myös muut havainnot Pesolasta ovat tervetulleita.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 27, 2014, 21:41 kirjoittanut Jaarli »

Poissa Keppi

  • Viestejä: 10
    • Profiili
Vs: Suuret suomalaiset sienipersoonat
« Vastaus #2 : Lokakuu 25, 2014, 15:51 »
Jaarli: näin tuon puistossa esitetyn levitaation pienen matkan päästä. Pesolahan se, ilmilentävänä. Oltiin siinä kaveriporukalla maistelemassa em. kallioilla mallasta, kun se epämääräinen mylvintä alkoi. Jotain maagista siinä tapahtui, Pesola tuijotti hypnoottisesti eteensä ja alkoi siirtyä transsinomaiseen tilaan kallistaen samalla ylävartaloaan muutama aste kerrallaan oikealle (istuen). Jotkut sen kaverit ottivat äijästä kiinni ennen kuin ohimo osui kiveen, liekö yrittäneet päästä lennolle mukaan tai jotain. Siinä kohtaa kuitenkin Pesolan performanssi ei enää toiminut, epäilen että hätiköiden siihen kaverit menivät sotkemaan kuvioita.

Hetken päästä Pesolaa taluteltiin pois, performanssi oli vienyt voimat. Olis ollut kiva jututtaa legendaa, mutta katsoin parhaaksi olla tunkematta tilanteeseen.

Maalaushommia Pesola taisi jossain vaiheessa tehdä, ehkä 80-luvun loppupuolella? Pitää kysellä tutuiltakin havainnoista, olivat kesäkuussa Köpiksessä käymässä. Tuurillaan samaan aikaan Pesolan kanssa.

Poissa Jaarli

  • Viestejä: 15
    • Profiili
Vs: Suuret suomalaiset sienipersoonat
« Vastaus #3 : Lokakuu 25, 2014, 19:04 »
Hitto-hemmetti, heti tärppäs!

Oisko tosiaan Pesola bongattu Kalliossa? Muutama varmistuskysymys:

- Oliko jantterin istuimena kulahtanut reppujakkara, johon oli ommeltu kangasmerkkejä takavuosina ympäri maailmaa pidetyistä kansainvälisistä partioleireistä? Niissä oli muistaakseni hienoja iskulauseita tyyliin: "One hand, one finger" ja "Spirit among the leaves". Se reppu oli mukana tuolla pankkiautomaatilla, josta puhuin aikaisemmin. Voisin kuvitella, että Pesola olisi istunut reppujakkaralla hajareisin kuin pilkkimies ja välillä nappaillut eväitään sieltä.

- Möläyttelikö se epäilty nousujen aikana joitakin rintaäänellä laulettuja rallinpätkiä sivustaseuraajien iloksi?   

Poissa Keppi

  • Viestejä: 10
    • Profiili
Vs: Suuret suomalaiset sienipersoonat
« Vastaus #4 : Lokakuu 26, 2014, 10:13 »
Sen verran oltiin maistissa, että en noita kesäisiä juttuja enää niin tarkasti muista. Jokin retki-istuin sillä oli ja se jäi sinne puiston kallioille kun legendaa talutettiin pois. "Tästä asti aikaa" kuulin Pesolan ainakin "hyräilevän". Loppunuoteissa olivat jo silmät sirrillään kuin likinäköisellä kampelalla.

Mulla tuli eilen mieleen, että onkohan me Jaarli jossain törmätty aiemmin? Olitko joskus Rabelin, Maldon ja Kiukun kanssa jossain tekemisissä?

Poissa Jaarli

  • Viestejä: 15
    • Profiili
Vs: Suuret suomalaiset sienipersoonat
« Vastaus #5 : Lokakuu 26, 2014, 14:52 »
Me on tavattu Vaasan VAKK:ssa. Koulutuksen aiheena taisi silloin olla pilvipalvelut (sic). Se kutsu hankkia tunnarit tänne tuli minulta...eri alias vain ;)

Joo, kyllä tunnen Mato Maldosen, Raabelin ja Kiukun - nuo Sherwoodin iloiset veikot.

Poissa Jaarli

  • Viestejä: 15
    • Profiili
Vs: Suuret suomalaiset sienipersoonat
« Vastaus #6 : Lokakuu 26, 2014, 16:21 »
Pesola ja Jukka Palmu

Pesolalla oli työ- ja ryyppykaveri, jonka nimi ei ollut Jukka Palmu, mutta sinnepäin. Palmu luotti enimmäkseen etanolin elävöittävään vaikutukseen, mutta tiukan paikan tullen hänelle kelpasivat korvikeaineetkin. Tämä tarina kertoo siitä, kun Pesola johdatti Palmun henkimatkalle punakärpässienen avulla.

Pesola ja Palmu olivat vetäneet jo useamman päivän viinaa ja muita virvokkeita - Palmu viinaa ja Pesola sekaisin kaikenlaista. Varastot alkoivat huveta ja Pesola oli jo turvautunut kuivatun punakärpässienen mutusteluun. Tuskin oli tavoitteena mikään ylevä henkimatka, mutta jonkinlainen trippi kuitenkin. Oli kuulemma kertoillut jostain avaruuslennosta vähän Havukka-Ahon ajattelijan potkukelkkareissun malliin.

Tuli ilta ja tuli yö. Tuli aamu. Nyt oli kavereilta kaikki lääkkeet lopussa. Palmun tiristellessä viimeisiä tippoja pullojen pohjista katseli tuo ihmispolo ihmeissään, kun Pesola teki aamukuset johonkin isompaan kuppiin ja joi sitten lämmintä kusta kunnon annoksen.

Pesola kertoi lukeneensa, että tehoaineet säilyvät virtsassa ja homma toimii jopa sienen syöntiä paremmin. Kohta taas Pesolaa vietiin ja Palmu alkoi aikansa toisen loveenlankeemista katsellessaan ja juttuja kuullessaan miettimään, pitäisikö tuota joskus kokeilla. Lähti kuitenkin kohta kotiinsa toipumaan.

Eräänä aamuna Palmu sitten tuskissaan tuli koputtelemaan Pesolan ovelle, kun oli päässyt juotavat loppumaan ja niin kovin kivisti viinahammasta.

Pesola kertoi, ettei nyt ollut mitään tarjota, mutta oli kuulemma iltapuolella syönyt viimeiset sienet ja nyt olisi aamukusessa pitoisuudet kohdillaan. Hätäpäissään Palmu rohkaistui kokeilemaan kusenjuontia, kun ei muutakaan ollut. Tuumasta toimeen.

Palmu yritti miehekkäästi juoda Pesolan aamuvirtsaa ja sai kuin saikin jonkin verran ainetta pysymään sisällä yökkäilystä huolimatta. Pesola hihitteli siinä vieressä ja kertoi itse jättävänsä tällä kertaa väliin. Kun Palmu oli tarpeeksi "nauttinut" juomaa, siirryttiin sisätiloihin, ennen kuin pilvi kolahtaisi täysillä päälle. Pesola ohjasi Palmun patjalle pötkölleen ja pyysi vierasta kertomaan koko ajan, miten matka etenee. Kohta alkoikin Palmu siirtyä kohti henkimaailmaa. Mies kertoi hetken ajan katsovansa pihapiiriä liiterin katonharjalla istuvan variksen silmien kautta ja muutenkin koki kaikenlaisia mystisiä aistimuksia. Vähän häiritsi Pesolan hihittely ja huonosti hillityt naurunpyrskähdykset henkimatkan etenemistä.

Aika nopeasti alkoi sitten arkitodellisuus palailla. Palmun siinä toipuessa Pesola alkoi muistella, että tulikohan niitä sieniä sitten kuitenkaan eilen nappailtua, vai olikohan se ollutkin toissapäivänä vai kenties viime viikolla...Samalla Pesola luikki hissukseen ulko-oven suuntaan.

Palmu sai paskahalvauksen, josta pian toipuneena ryntäsi Pesolan jäljille. Pesola kirmasi hihitellen taimikkoon ja Palmu perässä liiteristä nappaamaansa vesuria heilutellen. Etumatkansa turvin Pesola kiipesi pihan nurkalla kasvavaan kuuseen kuin orava. Palmu kiroili kuin peikko ja yritti päästä vesuri hampaiden välissä perässä. Sen verran totiseksi alkoi leikki mennä, että Pesola lupasi kertoa, missä on pahan päivän varalle kätketty minttusnapsipullo, jos Palmu luopuu kostoaikeista ja rauhoittuihan se häjy siitä sitten kohta.  Taas oltiin kavereita ainakin toistaiseksi.

Mitä tästä opimme? Kannattaa tehdä pikku kätkö pahan päivän varalle  :P

Ensi kerralla kerron Pesolan musiikkiharrastuksesta.


Poissa Keppi

  • Viestejä: 10
    • Profiili
Vs: Suuret suomalaiset sienipersoonat
« Vastaus #7 : Lokakuu 27, 2014, 20:41 »
Pesolan vaikutus puhekieleen

Seikkailihan Pesola joskus nuorempana enemmänkin pääkaupunkiseudulla ja erilaisilla tempauksillaan vaikutti myös puhekieleen. Seuraava tarina ajoittuu alkukesään joskus 90-luvun alkuvuosiin. Pesola oli kutsunut kaveriporukkaa juhlistamaan tupaantuliaisiaan ja jossain vaiheessa iltaa Pesola esittelee kasvatusastiaansa surkein mielin. Joku naapuri oli näet käynyt myrkyttämässä kevään koittaessa Pesolan tarkoin varjelemat "taimistot" ja kenties Pesolan uran paras sato oli näin tuhottu. Murheen murtamina oli joukkio sitten ajautunut anniskeluravintoloihin.

Koko illan Pesola oli kaivellut housuntaskustaan jotain rouhemaista ja mutustellut sitä tyytyväisen näköisenä muun porukan lipitellessä mietoja alkoholijuomia paremman puutteessa. Eipä aikaakaan, kun Pesola havahtuu jostain syövereistään, silmiin syttyy loiste ja siinä samassa avaa Pesola sanaisen arkkunsa ja päästää kuuluville syvimmät ajatuksensa: "Onko muuten poijjaat valmentajan parempi olla seisaallaan vai istuallaan?" "Häh?" "Lähteekö poijaat Suomi nousuun, lähteekö?". Vastauksia sen koommin odottelematta painelee Pesola kohti lähipöydässä istuvaa daamiseuruetta ja mutisee mennessään puoliääneen: "Rokkimimmejä, mennään jututtaan rokkimimmejä".

Seuraava havainto Pesolasta oli pari tuntiä myöhemmin, kun äijä makaa läheisellä toriaukiolla selällään X-asennossa ja kuorsaa. Paikalliset juniorit, jotka olivat Pesolan tempauksia jo tottuneet näkemään, tuumasivat ohi kävellessään. "On jätkä taas vähä Pesola". Pesolaa voi siis käyttää adjektiivinomaisesti esim. "Jonkin aikaa olin kuosissa, mutta sitten ihan Pesola lopun päivää" tai "Mun pomo on täys Pesola, se tajuu mitään".

Jaarli: olen kuullut, että Pesola siirtyi viinaksista pois, kun ei kestänyt krapulaa. Mahtaako olla totuuspohjaa vai pelkkää citylegendaa??

Poissa Matias

  • Viestejä: 1 282
    • Profiili
Vs: Suuret suomalaiset sienipersoonat
« Vastaus #8 : Lokakuu 27, 2014, 21:41 »
Nautin tästä viestiketjusta.

Jatkakaa.

Poissa Jaarli

  • Viestejä: 15
    • Profiili
Vs: Suuret suomalaiset sienipersoonat
« Vastaus #9 : Lokakuu 28, 2014, 10:21 »
Kiitokset Kepille jutusta ja Matyakselle palautteesta. :)

Muistan kuulleeni, että Pesola olisi kylvänyt lompakostaan setelirahat, kela-, kirjasto- ja luottokorttinsa ympärilleen jonkunlaiseksi taikapiiriksi ja sitten uuvahtanut selälleen siihen keskelle, josta olisi löytynyt kuorsaamasta, kun kunnon ihmiset aamulla olivat töihinsä menossa. Muistelen kuitenkin, että tämän performanssin tapahtumapaikka olisi ollut Lapualla Lassilantien ja Puistotien risteyksessä, siinä nykyisen Hyväskän paikkeilla. Voi tietysti olla, että tätä tempausta on tehty eri paikkakunnilla useamminkin.

Pesolassahan oli myös vähän itsensäpaljastelijan vikaa ja sellaistakin olen kuullut että se olisi joskus tahallaan reissussa ja vauhdissa ollessaan ryhtynyt nudistiksi ja puolikoomassa hävittänyt tai kätkenyt vaatteensa ja heräillyt sitten munasillaan jostain hämmentävästä paikasta - living on the edge...

Poliisi: Huomenta. Mitäpä sitä Pesolalle kuuluu?
Pesola: Ei helvetti. Nyt on kyllä aika hento olo.
Poliisi: Et kai sinä oo kännissä.
Pesola: Mitään en oo juonu. Puhalluta vaikka. Joku roisto minut on varmaan tyrmäystipoilla huumannu karaokepaarissa. Lompakko ja vaatteet viety ja isän kultainen perintökello. Ei perkele, persekkii kipiä. Ovat saatanan mohot varmasti raiskanneetkin vielä. Kai minä saan tästä jotain korvauksia?

Se viinanjuontihan jäi vissiin vähemmälle sen jälkeen, kun Pesola veti tilipäivänä Oscarissa 16 gintonicia putkeen ja puuduksissa kun oli, niin kusi housuunsa baaritiskillä, eikä kukaan huomannut asiaa ensimmäiseen puoleen tuntiin. Siinä vaiheessa oli lätäkkö jo sen verran iso, että joutuivat vesi/kusivahingon takia tekemään lattiaremppaa siinä. Pesolalle porttikielto ja lasku perään.

Nythän tuo Oscar näyttää olevan taas suljettuna, lievätkö päästäneet taas Pesolan vaihteeksi sisälle ;)


Poissa Keppi

  • Viestejä: 10
    • Profiili
Vs: Suuret suomalaiset sienipersoonat
« Vastaus #10 : Lokakuu 28, 2014, 22:31 »
Makuuasento-X on Pesolan bravuureita, useammankin kerran nähtyä tilataidetta. Luottokortteja oli Pesolan kotikadulle levitellyt paluumatkalla Tuoheksi kutsuttu tyyppi. Kortteja olivat paikalliset pikkunassikat kiikuttaneet seuraavana aamuna Pesolan luo: "Onkohan nää teidän?"

Yksi Pesolan legendaaarisimmista koomista tapahtui 90-luvun alussa eräällä Kreikan turistisaarista. Äijä oli taas Camel-miehen tapaan kulkenut omia polkujaan ja nappaillut päivän, illan ja yön mittaan kaikenlaista kitusiinsa. Aamuyöllä ei jaksanutkaan hoippua majapaikkaan, vaan löysi kalastaja-aluksen kannelta mitä mukavimman köysivyyhden, johon oli kiva pötkähtää. Aamulla noin viiden maissa alukseen tulee miehistö tarkoituksenaan lähteä merelle koko päiväksi kalastamaan, kun joku kuulee kuorsausta ja haistaa "lievän" dunkkiksen jostain. Pesolahan siellä sikeitä vetelee tietämättä mitään maailman menosta. No, kalastajat herättelevät nukkujan ja kertovat, että olisi ehkä mukavampaa jäädä maihin kuin lähteä tuossa kuosissa koko päiväksi merelle... Pesola kiittelee auliisti ja häipyy laivan kannelta muina miehinä.

Saunomisissaan Pesola on myös individuelli. Kerrotaan (ristus!) että Pesola saattaa tulla saunaan kontallaan, perse edellä. Jotain varhaisia shamaanin elkeitä, kai. Voi olla joillekin lauteilla istuville järkytys, kun karvainen ahteri ilmestyy saunan ovelle kuin kykloopin silmä tuijottaen tuomitsevasti saunojia. Voisi jäädä Mertarantakin sanattomaksi.

Poissa Jaarli

  • Viestejä: 15
    • Profiili
Vs: Suuret suomalaiset sienipersoonat
« Vastaus #11 : Lokakuu 29, 2014, 19:02 »
Joo, tuosta paljas perse edellä konttaamisesta olen minäkin kuullut, onneksi en ole nähnyt :D Käsittääkseni tuossa oli kysymys jostain pahan silmän torjumisesta. Hyökkäyshän on usein paras puolustus.

Huomasin muuten, että tarinoissani on toistaiseksi ollut hallitsevana elementtinä virtsa, tuo puolisteriili liuos. Jos on tullut yliannos sitä herkälle lukijalle, niin on syytä muistaa Jouni Hynysen sanat: "Kaikki on paskaa paitsi kusi."

Poissa Jaarli

  • Viestejä: 15
    • Profiili
Vs: Suuret suomalaiset sienipersoonat
« Vastaus #12 : Lokakuu 31, 2014, 15:31 »
Lupasin tuossa aikaisemmin kertoa Pesolan musiikkiharrastuksista. Itse asiassa itselleni ensimmäinen kontakti Pesolan ajatusmaailmaan liittyy juurikin musiikkiin.

Pesolalla oli sellainen kyky tai lahja (kirous?), että kun se kuuli jonkin laulunpätkän, niin sen aivoissa alkoi automaattisesti verbaalinen vääntely- ja kääntelyprosessi, jonka toisesta päästä tulostui lisää laululyriikkaa. Tuotokset saattoivat olla mitä tahansa nerokkaan ja mauttoman välimaastosta, yleensä kuitenkin melko kipeitä mietelmiä. Tyyliin kuului, että tuotoksia ei mitenkään pantattu tai kypsytelty, vaan japanialaisen zen-jousiampujan tavoin mietelmä piti laukaista sen enempää tähtäilemättä kohti maaliaan, eli tässä tapauksessa enemmän tai vähemmän syyttömien läsnäolijoiden korvakäytäviä. Näitä rallinpätkiä toisteltiin koulujen välituntipiireissä sitten useinkin, kuin putoushahmojen hokemia kai nykyisin.

Olin kuuden vanha ja päiväkodin pihalla ulkoilutuokiolla. Siihen aikaanhan ei vielä ollut Lapualla eskaritoimintaa, vaan päiväkodista mentiin suoraan peruskoulun puolelle.

Päiväkodin portissa oli jotain häikkää ja korjaamassa oli kaupungin työllistämä juippi sinisissä haalareissa. Vähän rasvainen tukka, amisviikset. Pesolahan se siinä.  Katseltiin sitä työntekoa ja vaikka pieniä oltiin, niin kyllä tajuttiin, että ei ollut mikään Puuha-Pete siinä hommissa.

Siinä joku kavereista tapaili aiemmin sinä päivänä laulettua lastenlaulua. Sanathan meni jotenkin näin:

Leipuri Hiiva, asuu Kumputiellä
Hän kakut pullat leipoo siellä
Näet piipusta kun savu kohoaa.

Pesolan vasara pysähtyi yläasentoon ja kuuli, miten rattaat päässä raksutti. Sitten tuli Pesolan versio kovalla ja möreällä äänellä:

Leipuri Hiiva, asuu naisten siellä
Se sensuaalihommissa on tiellä
Näet piparista savu kohoaa.

Sitten hirveä veto sillä vasaralla siihen jumittavaan salpaan, joka irtosi kokonaan portista ja kolahti asfaltille.

Liekö laulussa ollut omakohtaista kokemusta mukana. Lastenhoitaja meni ihan omituisen näköiseksi. Naama punotti ja näytti, että meinaa pokka pettää.

Me lapset ei ihan tajuttu tuota lyriikkaa, mutta aikuisten reaktioista pystyttiin päättelemään, että nyt oli kovat riimit kysymyksessä. Rivit tarttuivat kerralla joka jampolle mieleen kuin tarrapaperia olisivat olleet ne.

Äiti kotona kyseli, että mitä päiväkodissa oli päivän mittaan tehty. Hienoa oli vetää Pesolan lyriikat siinä. Varmaan monessa perheessä päästiin sinä iltana kuulemaan päivän listaykköstä, koska seuraavana päivänä Pesolaa ei enää näkynyt, vaan portin korjasi varttitunnissa joku kokeneempi timpuri.

Näitä lyriikkaväännöksiä on enemmänkin. Laitan niitä näkyviin, kunhan tulevat mieleen.

-Keppi, muistatko kuulleesi näitä?

Kun karaoke sitten tuli Suomeen (nii-i, ei ole aina ollut, vaan tuli ymmärtääkseni vasta 80-luvulla) Pesolasta kuoriutui kova karaokekuningas. Äänihän sillä oli periaatteessa ihan hyvä, mutta kun sitten myöhemmin pääsin jo baariin ja satuin Pesolan esityksiä seuraamaan, niin taidenautinto oli erikoinen.

Pesola oli nimittäin ihastunut Uriah Heepin vokalistin David Byronin kiekuviin falsettilauluihin ja holtittomaan vibratoon, joita sitten kuultiinkin riippumatta siitä oliko kappaleena Olavi Virran "Hopeinen kuu" vai Eppu Normaalin "Murheellisten laulujen maa".

Muita Pesolan usein raiskaamia kappaleita olivat jo tuo Kepin mainitsema Kolmannen naisen "Tästä asti aikaa" ja myöhemmin Samuli Edelmanin "Ihana valo" mikä oli hevivibraatolla ja falsettilaululla melko kieroutunutta, jopa tajuntaa laajentavaa, kuultavaa. Hirveellä pokalla se noita joikuja veti.

Hienoa olisi olla paikalla, kun Pesola samalla fraseerauksella, liian iso räppikäppi päässä, tulkitsisi suomihiphopin helmiä. Heti pitäisi levy ostaa kyllä.

Sen Jukka Palmun kanssa ne myös mielellään lauloivat duettona vuorovedolla Pelle Miljoonan "Moottoritie on kuumaa". Jotakin outoja nyrkinheilutustervehdyksiä piti äijien hieroa, kun kappaleessa oli instrumentaalikohta menossa.

Poissa Arvalis

  • Viestejä: 844
    • Profiili
Vs: Pesolan ja kumppaneiden toilailut
« Vastaus #13 : Lokakuu 31, 2014, 17:46 »
Tämän topicin sisältö ei nähtävästikään käsitellyt varsinaisesti suomalaista sientenkäyttökulttuuria (mikä itsessään on käsittelemisen arvoinen ja huonosti historiankirjoihin kirjattu aihe), mutta on kyllä erinomaisen hulvatonta luettavaa. Natsiylläpitäjänä koin tehtäväkseni siirtää topicin sopivammalle alueelle ja vaihtaa otsikkoa - mutta kehotan ehdottomasti jatkamaan tarinoiden kirjoittelua, sillä tämä on hyvin viihdyttävää tavaraa.
"Instant gratification takes too long."
-- Carrie Fisher

Poissa Jaarli

  • Viestejä: 15
    • Profiili
Vs: Pesolan ja kumppaneiden toilailut
« Vastaus #14 : Lokakuu 31, 2014, 23:22 »
Kiitän ja kumarran. O:-)