Kirjoittaja Aihe: Matkan varrelta poimittuja oivalluksia, viisauksia, apuja, ajatuksia?  (Luettu 5393 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Illucia

  • Viestejä: 9
    • Profiili
Moni viittaa käyttökokemuksissaan ja muualla matkalta saatuihin oivalluksiin, jotka ovat ehkä tuoneet apua jollain tavoin normaaliin elämäänkin. Harvemmat erittelevät ajatuksia sen kummemmin, joten olisi mielenkiintoista kuulla tiivistettynä, millaisia oivalluksia matkoilla on vastaan tullut: erityisesti niitä, jotka ovat auttaneet / olleet järkeviä myöhemminkin ajateltuna, mutta miksei myös niitä vähän höyryisempiä :).

Tässä pari omaa:

- jälkikäteen tiivistettynä: Mieli on kaikki :
Siinä hetkessä: vaipuessa hitaasti matkaan, ja sulkiessa viimein silmät, ajatus " en muistanutkaan että täällä on näin avaraa" oman mielen avauduttua suurena valkoisena salina ympärille. ja toisella kertaa mielen pulppuillessa ajatuksia tripin loppumetreillä: " kuinka siistiä, voin tällä mielelläni siirtyä hirmuvauhtia ajatuksesta ja tunnelmasta, paikasta toiseen, ihan vain ajattelemalla"

- oivallus: "Vastakohdat ovat vain saman kolikon kaksi eripuolta" Ajatus syntyi voimakkaalta tripiltä palaillessa, yrittäessä muodostaa kokemuksesta jonkinlaista mielipidettä, ristiriita voimakkaan, henkisen kokemuksen ja " mutta tää oli vain huumesientä, materiaa"-ajatuksen välillä. Päättyen ajatukseen materiasta ja energiasta, kaksi vastakohtaa, silti yksi ja sama, eli ei väliä, ei ristiriitaa: henkistä vaikka materiaalista.

- Etukäteen hermoillun tripin aikana: nojasin ja luotin vahtiini, koska matka jännitti, mutta vahti käänsi selkänsä eikä pystynyt olemaan tukena. Oman itsensä rauhoittelu "kyllä mä pärjään", joka konkretisoitui ottamalla omasta kädestä kiinni  " Ei hätää, minä pidän huolta minusta". Hullu sympatian tunne itseä kohtaan :D.  Erityisesti tämä on auttanut myös myöhemmin, oman voimallisuuden tuntu, pärjään kyllä.

Mitäs teillä muilla?


Poissa Tajuntani

  • Viestejä: 30
    • Profiili
Lainaus
- Etukäteen hermoillun tripin aikana: nojasin ja luotin vahtiini, koska matka jännitti, mutta vahti käänsi selkänsä eikä pystynyt olemaan tukena. Oman itsensä rauhoittelu "kyllä mä pärjään", joka konkretisoitui ottamalla omasta kädestä kiinni  " Ei hätää, minä pidän huolta minusta". Hullu sympatian tunne itseä kohtaan :D.  Erityisesti tämä on auttanut myös myöhemmin, oman voimallisuuden tuntu, pärjään kyllä.

Tämä kuulostaa jotenkin tosi tutulta! Tälläistä tilannetta ois hauska päästä seuraamaan myös sivusta vahdin roolissa, näyttää varmaan hulvattomalta :D

Suurin osa omista oivalluksista liittyy jotenkin spesifisesti omaan päänsisäiseen mikrokosmokseen tai tiettyyn asiaan elämässä ja harvemmin tulee tälläisiä yleispäteviä totuuksia ymmärrettyä, mutta ehkä se suurin omani oli vähän sun kokemusta sivuten "Oon itse itseni paras kaveri, ei mun tarvitse salata itseltäni mitään, ei esittää jotain mitä en ole" joka huipentui siihen, että puhuin vakavalla äänella ja ilmeellä peilille tippa silmäkulmassa ja kävin läpi sitä, miten ns. kaikesta huolimatta kaikki on hyvin. Jälkeenpäin vähän nauratti toi itse tilanne, vaikka itse ajatus lämmittää vielä :D

Toinen vähän vastaava oli jotenkin konkreettisesti sen ymmärtäminen, että jokainen ihminen vaan ikään kuin toinen minä. Mä voisin ihan hyvin olla kuka tahansa noista satunnaisista kasvoista aamuruuhkassa, kahvilassa tai kadunkulmassa. Ei kukaan ole sen kummallisempi, paremmassa tai huonommassa tai missään mielessä.

Katsotaan mitä tulevat matkat tuovat tullessaan  :)

Poissa Illucia

  • Viestejä: 9
    • Profiili
Joo, näen sieluni silmin itseni itseäni halailemassa, virne naamalla ja tippa silmässä :D.

Tuolle toisten ihmisten ajattelulle juuri  mainitsemaasi tapaan taisi olla englannissa joku oma terminsäkin, mutta en nyt kyllä yhtään muista mikä.

Poissa Tajuntani

  • Viestejä: 30
    • Profiili
Lainaus
Tuolle toisten ihmisten ajattelulle juuri  mainitsemaasi tapaan taisi olla englannissa joku oma terminsäkin, mutta en nyt kyllä yhtään muista mikä.
Aijaa! Yritin googletella mutta en oikein keksinyt millä hakusanoilla lähtisi etsimään :D Aiheesta näin kiinnostuneena, jos termi tulee joskus taas vastaan tai muistat niin olisin ikuisesti kiitollinen jos vinkkaisit minun suuntaani tästä ;D


Poissa Tajuntani

  • Viestejä: 30
    • Profiili
Oi, suuret kiitokset!  :)

Poissa hattiwatti

  • Viestejä: 2
    • Profiili
- Aiheutan suuren osan omasta kärsimyksestäni ajattelemalla. Esim. kärsin yksinäisyydestä, jos ajattelen ajatuksia kuten 'voi, kaikilla muilla on ystäviä tai puoliso, minä istun taas surkeana kotona yksin'. Jos lopetan ajattelun -ja siihen minulla on valta- ja keskityn nykyhetkeen, mitään kärsimystä yksinäisyydesetä ei ole. Vain aistimukset.
- Ajattelu on työkalu jota käytän, ei minun identiteettini.
- Se miten koen maailman, ei ole mitään objektiivista vaan subjektiivista. Siksi minulla on pitkälti valta valita millaisen kuvan maailmasta näen. Valitsen sen sillä miten suuntaan huomioni ja miten tulkitsen sen mitä huomaan, mitä siitä ajattelen.
- Mikä tai kuka edes olen? Kerran tripillä koin olevani kaikessa läsnä oleva energia tai tietoisuus, ja pystyin samaistumaan yleensä itsenäni pitämäni muodon sijasta mihin tahansa muuhun elämänmuotoon tai olemaan samaistumatta mihinkään. Ehkä on niin että luulin olevani aalto meressä, mutta olenkin meri, ja aalto on vain yksi minun ilmentymäni, yksi miljoonista. Ja jos en ole aalto, ei tarvitse pelätä aallon kuolemaa.

Poissa Sienimiäs

  • Viestejä: 25
    • Profiili
Todellinen nälkä on hirveä olotila. Tämän tajusin eräällä tripillä jossa paastoaminen iski vastaan.
Kelailin tripilläni nälkään kuolevien afrikkalaisten olotiloja ja tunsin samoin. Syötyäni pähkinoita ja vettä tunsin oloni 10x paremmaksi ;D

Poissa Sienipappa

  • Viestejä: 10
    • Profiili
Olen pääasiassa käyttänyt vuosien aikana itse kasvattamaani kukkaa ja kasvattamiani sieniä. Ensimmäisiä kertoja kukkaa poltettuani tunsin aina jotain yhteläisyyksiä olotilassa lapsuuteen, siihen minkälainen olin lapsena. Uskon että monella on kukasta samanlaisia tuntemuksia. Se oli erikoista ja ihanaa tuntea olevansa taas vähän lapsi. Myöhemmin sama alkoi toistua sienissä. Sienissä aloin tuntea kuinka kova kaipuu minulla on olla lapsi. (Olen 26-vuotias) Sienissä itkin surusta etten ole enää lapsi ja samalla olin niin onnellinen saadessani tuntea olevani taas lapsi sillä hetkellä. Viime kerralla muistan sienissä yksin toistuvasti sanoneeni ääneen itkien: "Mä haluan olla lapsi, mä haluan olla lapsi..." Se äänensävy jolla sen sanoin, se tuli syvältä sydämmestä. Kuinka sen sanoin, se oli kuin lapsen suusta. Tämä lapsuus teema alkoi olla aina mukana sienissä ja myöhemmin kun nautin aina kukan teenä kuohukermassa. Viime aikoina tämä asia on kiteytynyt joksikin isoksi elämän ohjeeksi itselle.

Siis se yhteys sisäiseen lapsenomaisuuteen pitää löytää. Se yhteys minkä oivalsin itse hukanneeni tai katkaisseeni, se on löydettävä. Se lapsenomaisuus, perimmäinen luonteemme ja yhteys sydämmeen jolloin kaiken mitä teemmekin; tekisimme sen sydämmestä ja onnesta. Oivalsin kuinka myös tämä yhteiskunta jossa elämme hakkaa henkisesti sen lapsenomaisuuden pois ihmisistä. Itken tälle asialle. Sisäisen lapsenomaisuuden hukanneesta ihmisestä on tullut ihmisen normi olemus, jota opetamme toisillemme monessa muodossa.

Eilen nautittuani kukka teetä kuohukermassa hunajan kera, oli taas isoja ajatuksia. Jostain tuli mieleen sellainen että voisin kirjoittaa paitaani näin: "Älä kysy ikinä minulta: Miksi teit sen?" Tuota kysymystä hoetaan meille monessa muodossa lapsuudesta aikuiseksi. Mitä tuo kysymys pitää sisällään? Jo lapsuudessa kuulemme tuota aina negatiivisessa merkityksessä. Tuo kysymys pitää sisällään lapsenomaisuuden kitkemisen pois. Aina tuota kysyttäessä on ilmeisesti tehnyt jotain mille ei ole rationaalista selitystä. On ehkä tehnyt jotain jolle ei ole selitystä, jotain jonka on tehnyt lapsenomaisesti ja onnesta. Tuota kysymystä toistetaan meille aikuisenakin ja aina meillä pitäisi olla oma selitys tai perustelu tekemiselle. Tämä kysymys katkaisee yhteyden lapsenomaisuuteen. Aina tätä meiltä kysyttäessä, meillä on muodostunut muistijälki lapsuuteen joka muistuttaa meitä siitä, että kuulimme tämän useinmiten aina kun oli tehnyt jotain mikä ei ole aikuismaista käytöstä. Onnellinen lapsenomainen käytös ilman selityksiä on kuolletettu ihmisistä enempi tai vähempi.

Sellaista. :)


Poissa Fjori

  • Viestejä: 39
    • Profiili
Älyttömän mielenkiintoisia juttuja olette oivaltaneet! Mun on vaikeaa pistää useimpia oivalluksiani sanoiksi, sillä ne ovat useimmiten jotain abstrakteja muutoksia tavassani hahmottaa maailmaa. Tai sitä, että opin viimein sisäistämään ja ymmärtämään jotakin, minkä olen aikaisemmin käsittänyt vain rationaalisella tasolla (esimerkiksi että omat epäonnistumiset eivät ole sen hävettävämpiä tai traagisempia kuin muiden epäonnistumiset, koska en ole maailman keskipiste).

Tuo sympatia itseä kohtaan mistä useampi teistä on maininnut kuulostaa erittäin tutulta. Olen kokenut jokaisella matkalla tietynlaista parantavaa lempeyttä itseäni kohtaan. Viimeksi sienissä tajusin, että on uskomattoman hienoa olla juuri minä ja että mulla on rajattoman paljon annettavaa maailmalle ja muille ihmisille.

Edellisellä sienimatkallani oivalsin, että en pelkää trippailussa niinkään kummallisia olotiloja, vaan itseni kohtaamista kontrolloimattomissa olosuhteissa ilman tavanomaisia defenssimekanismeja ja rajoja. On myös ihan sallittua olla peloissaan jos esimerkiksi tripillä tulee valtava pahoinvointi, joka tuntuu ajantajun kadotessa jatkuvan ikuisesti, ja hankalat asiat pyörivät mielessä pelottavaa vauhtia.

Poissa tseppedeus

  • Viestejä: 23
    • Profiili
Tutkimusten mukaan sienet vähentävät aivojen aktiivisuutta tai jotain. Alkuun ajatus saattaa tuntua mahdottomalta, mutta mietin tätä ja tulin siihen tulokseen, että tutkimustulos saattaa hyvinkin pitää paikkaansa. En tunne aivokemiaa juurikaan, mutta aivomme prosessoivat ja filtteröivät aistien välittämää dataa jatkuvasti. Mitäpä jos sienet ottavat näitä filttereitä pois päältä? Esimerkiksi itselläni maailma näyttää hieman huojuvalta ja elävältä. Luulen, että normaalitilassa aivoissa on kokoajan pieni kuvanvakautus päällä, joka eliminoi pienien silmien liikkeiden vaikutuksia, mutta sienissä tämä toiminto ei vain toimi. Myöskin jatkuva arviointi siitä, mikä on todellista, mahdollista tai omaan käsitykseen sopivaa, kytkeytyy pois jne. Jatkuva analysointi ja vertaaminen aiemmin opittuun siitä, mikä on totta tai ei, ei toimi, joka johtaa uusien ideoiden ja tuntemusten syntyyn ja vaikuttaa siihen, miten asiat koetaan.

Kuulostaako mitenkään järkevältä mietinnältä? :D

Poissa Arvalis

  • Viestejä: 836
    • Profiili
Tutkimusten mukaan sienet vähentävät aivojen aktiivisuutta tai jotain. Alkuun ajatus saattaa tuntua mahdottomalta, mutta mietin tätä ja tulin siihen tulokseen, että tutkimustulos saattaa hyvinkin pitää paikkaansa. En tunne aivokemiaa juurikaan, mutta aivomme prosessoivat ja filtteröivät aistien välittämää dataa jatkuvasti. Mitäpä jos sienet ottavat näitä filttereitä pois päältä? Esimerkiksi itselläni maailma näyttää hieman huojuvalta ja elävältä. Luulen, että normaalitilassa aivoissa on kokoajan pieni kuvanvakautus päällä, joka eliminoi pienien silmien liikkeiden vaikutuksia, mutta sienissä tämä toiminto ei vain toimi. Myöskin jatkuva arviointi siitä, mikä on todellista, mahdollista tai omaan käsitykseen sopivaa, kytkeytyy pois jne. Jatkuva analysointi ja vertaaminen aiemmin opittuun siitä, mikä on totta tai ei, ei toimi, joka johtaa uusien ideoiden ja tuntemusten syntyyn ja vaikuttaa siihen, miten asiat koetaan.

Kuulostaako mitenkään järkevältä mietinnältä? :D
Mielestäni käsityksesi ei ole lainkaan väärä. Jotenkin näin se menee, ihan alan tutkijoidenkin mukaan. Psilosybiini (tai psilosiini) heikentää eri aivoalueiden kykyä puhaltaa yhteen hiileen, samalla voimistaen aivokuorella tapahtuvaa signalointia, jolloin aistimusdatan signaali-kohinasuhde laskee, muodostuu uusia "ylimääräisiä" yhteyksiä ja tulkintojen tekeminen muuttuu löyhemmäksi.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 22, 2016, 13:12 kirjoittanut Arvalis »
"Beyond a certain point, the whole universe becomes a continuous process of initiation."
-- Robert Anton Wilson

Poissa Diogenes

  • Viestejä: 50
    • Profiili
Ehkä tärkein oivallus, joka on tullut esiin sekä tripeillä että normaalissa elämässä:

Kärsimys on se että saamme mitä emme halua. Potkut töistä, yllättävä lasku, jalan amputaatio -  sisäinen minämme sanoo että ei, tätä minä en halua, mutta tämä kuitenkinkin tapahtuu. Kun taas haluamme mitä emme saa, jäämme kaipaamaan, olisinpa toiminut toisin, miksi en tehnyt niin, menetetty tyttöystävä, työpaikka, ystävä. Kummankin kärsimyksen lähteen juurelta löytyy yhdistävä tekijä - sisäinen todellisuus siitä miten asioiden tulisi olla ei vastaa ulkoista maailmaa. Tämän ongelman voi ratkaista kahdella tavalla - joko muuttamalla ulkoinen todellisuus vastaamaan sisäistä todellisuutta toiminnan kautta, tai muuttaa sisäinen todellisuus vastaamaan ulkoista todellisuutta hyväksynnän kautta.

Viisautta on tietää kumman polun milloinkin valitsee ja mikä on järkevintä. Mutta miten huojentavaa onkaan, että loppupeleissä meidän kaikkien tarvitsee vain valita kahden asian väliltä.

Poissa Tresnio

  • Viestejä: 4
    • Profiili
Tosi tutun kuuloista asiaa:) Mulla päälimmäisenä tulee mieleen suvaitsevaisuus kaikkea ja kaikkia kohtaan. Joskus kun arjessa stressi kasaantuu, eikä ehdi keskittyä itseensä niin alkaa kaikissa ihmisissä näkemään jotain huonoa. Alkaa katsomaan vähän niinku negatiolinssien läpi maailmaa. Mulla auttaa sienet juuri tähän. Tripeillä suvaitsen kaikki ihmiset sellaisena kun ne ovat. Trippi vähän niinku resetoi tälläisen ajatusmaailman ja suvaitsevaisuus lisääntyy.

Poissa Kolina

  • Viestejä: 46
    • Profiili
Mä oon tripillä kaikenlaista juttua miettinyt, mutta varmaan selkeimpänä on se et jos oot suhteellisen terve ja on katto pään päällä, menee elämäs hyvin eikä turhia murehtimisia! Kiitollisuus yksinkertaisiin ja monesti itsestäänselvänä pidettyihin asioihin.
Kosminen Nauraja [14/08 11:34]:Koli on foorumin Jesse Pinkman.