Ensi käyttökerrastani on nyt kulunut aikaa muutamia viikkoja joten ajattelin hieman jakaa tuntojani ajasta ennen trippiä, tripillä ja sen jälkeen.
Pohjustukseksi voisin kertoa hieman elämästäni.
Viimeiset viisi vuotta olen aktiivisesti etsinyt jotain, elämän tarkoitusta, jumalaa, vastauksia, kysymyksiä, päämäärää jne.
Elämäni on ollut aikamoista vuoristorataa alkaen jo huonosta lapsuudesta jota seurasi runsas päihteiden käyttö, väkivalta, rikokset yms.
Vielä kolme vuotta sitten kuuluin rikollisryhmään ja ihannoin gangsterikulttuuria ja vihasin poliisia.
Jokin sai minut erkanemaan roistoporukasta, vaihtamaan konnailut metsässä oleskeluun, aloittamaan uudestaan työt (hyvässä asemassa) ja ostamaan talon keskeltä luontoa. Kaikesta huolimatta oli minulla levoton mieli ja etsiminen tuntui uuvuttavalta.
Yritin meditoida usein, luin henkistä kasvua käsitteleviä kirjoja, jopa raamattuakin vaikka sen kuvailemaan jumalaan en uskokkaan. Kaikesta downshiftaamisesta huolimatta häly päässäni vain kasvoi kasvamistaan.
Yhtenä päivänä poltin yksin kotona ollessani Salviaa. Menin hetkellisesti sekaisin mutta muuten ilta meni normisti chillaillen.
Seuraavana aamuna istuin bartsilla aamukaffia juoden ja tajusin että hälinä päässäni oli hiljentynyt. Hiljaisuutta jatkui pitkään, ainakin kaksi- - kolme viikkoa.
Mietin asiaa pitkään kunnes olin varma että mieleni hiljentyminen johtui Salviasta.
Tästä kului aikaa viikkoja tai kuukausia kunnes rohkaisin mieleni ja päätin hankkia jostain sieniä.
Ystävällisten ihmisten ystävällisellä avustuksella sain käsiini riittävästi kuivattuja Golden Teachereitä.
Kyseinen pussukka lojui kaapin pohjalla 2-3kk, kunnes yhtenä päivänä rohkaisin mieleni ja laitoin 2g murskattuja sieniä mehukuppiin likoamaan.
Olin päivän aikana tehnyt kaikkea itselleni mieluisaa ja ainoana huonona asiana koin lievän koko päivän jatkuneen pahoinvoinnin joka johtui liian vähäisestä syömisestä.
Istuin sohvalla, puhelin äänettömällä. Olin laittanut itselleni meditointia varten tallentamani soittolistan valmiiksi ja ilmoittanut kaverille että pitää puhelimen päällä koska nyt mennään
Hermostutti niin pirusti. Mielessä pyöri kauhukuvia päälle kaatuvista seinistä ja muistikuva unesta jossa mieleni kertoi minulle että jos nautin sieniä, tulevat kaikki ihmiset joita olen satuttanut elämäni aikana (niitä on monia) kostamaan minulle kokemansa vääryydet, olivat he sitten eläviä tai kuolleita.
Päätin että en ota sieniä ja mietin että voisikohan ne vielä kuivata vai onko kaikki hyvä jo liuennut mehuun.
Hetken sohvalla oleskelun jälkeen kuin salaman iskusta, kuin jokin olisi vienyt minut niskasta keittiöön, menin ja join kerta kulauksella koko mehukupin sienineen. Kävellessäni takaisin sohvalle totesin yllättyneenä ääneen että se on menoa nyt.
Katselin televisiota ja seurasin kelloa. Puolen tunnin kohdalla sammutin television ja jäin makuultani odottamaan.
Noin 45min päästä tunsin kun koko kehoani pisteli, mutta ei huonolla tavalla. Myös päivän mittaan kokemani pahoinvointi lisääntyi ja siirryinkin lattialle makaamaan samalla laittaessani musiikin soimaan.
Makoilin lattialla silmät suljettuna välillä katsoen pikaisesti ympärilleni josko jotain outoa näkyisi, ei näkynyt.
Pahoinvointi lisääntyi ja siirryin sohvalle makaamaan, edelleen silmät suljettuna.
Noin tunnin kuluttua avasin silmäni ja katsoin kättäni ihmetellen miksi sormeni olivat suuria kuin jäätelötuutit
Ajattelin että katson liian läheltä ja vein käden kauas kasvoistani jolloin käsi oli pieni, pienempi kuin vastasyntyneen. Naureskelin ääneen tapahtumalle kunnes huomasin viereisen seinän hengittävän
Katselin seinää tovin kunnes huomioni kiinnittyi kattopaneeleihin jotka virtasivat eri suuntiin kuin vesi.
Päätin siirtyä pihalle tupakoimaan. Kuistilla istuskellessani huomasin kuinka minulle oli kehittynyt HD-näkö. Kaikki mikä oli vihreää oli TODELLA vihreää ja taivas oli sinisempi kuin mikään sininen ikinä. Hetken ihasteltuani ulkona siirryin takaisin sisälle ja mietin että pitäisikö nyt tehdä jotain erikoista kuten meditoida, saisinko nyt vastauksia tai ahaa elämyksiä? Päätin että en tee mitään vaan olen vain.
Minulle tuli pakottava tarve mennä suihkuun, ehkä johtuen osaksi edelleen vatsassani vellovasta pahoinvoinnista joten istahdin suihkun lattialle veden valuessa päälleni. Mietin tovin että en taidakkaan olla tripillä koska kaikki on normaalia kunnes huomasin pesutornin olevan lattialta katsottuna korkean kuin pilvenpiirtäjä.
Jossain vaiheessa matkaa tuli mieleeni ajatus että nyt ne kaltoin kohtelemani ihmiset tulevat kostamaan ja mieleeni tai näkökenttääni tuli lohikäärme joka muodostui rikkinäisistä ja vääntyneistä mekaanisista osista ja sen hengitys oli kuin pakokaasua joka syrjäyttää hapen. Tämä ilmentymä ei pelottanut minua ja sanoin sille että mene pois ja se katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Se yritti lähestyä minua vielä kerran myöhemmin mutta kaikkosi pysyvästi kun käskin sitä uudellen poistumaan.
Suihkittuani tovin sain katseeni irti pesutornista, kuivasin itseni ja hiippailin pitkin asuntoani alasti, oli jotenkin mahtavaa olla ilman vaatteita.
Makoilin sängyssäni ja katselin itseäni jotenkin ulkopuolelta. Nauroin pitkään itselleni koska olin mielestäni hassun näköinen, karvainen mies jolla on hassut varpaat
Aloin miettimään että miksi kihlattuni rakastaa minua niin paljon kun olen näin hassun näköinenkin joten päätin soittaa hänelle. Kerroin hänelle heti että olen syönyt sienikeittoa ja hän hieman hätääntyi. Hetken keskusteltuamme hän rauhoittui ja lopetti myös minun rauhoittelun koska hän ymmärsi että olen suuressa rakkauden tilassa eikä minussa sillä hetkellä ollut ainuttakaan negatiivista asiaa.
Puhuimme puhelimessa puolitoista tuntia ja kerroin hänelle mitä olen mielestäni tehnyt väärin häntä kohtaan ja olin todella pahoillani. Hänelle kertomani asiat eivät olleet suuria mutta en ollut aikaisemmin tiedostanut niitä, esimerkiksi jos kirjoitan sähköpostia ja hän kertoo minulle jotain samalla niin en kuuntele häntä. Kumpiko on tärkeämpää, rakastamasi ihminen ja hänen kertomansa asia vai sähköpostin lähettäminen juuri sillä sekunnilla?
Puhelun päätyttyä huomasin makuuhuoneessa kärpäsen joka kiusasi minua. Otin kärpäslätkän ja aloin metsästämään kärpästä, toki keskittymistäni haittasi hieman se että tapetissa olevat kukat elivät omaa elämäänsä
Pyöriessäni huoneessa alasti lätkä kädessä totesin yht´äkkiä ääneen että mitä helvettiä täällä tapahtuu?! Tajusin että jalkani olivat niin pitkät että pääni osuu melkein kattoon, oviaukko oli todella kapea ja kädessäni oli arviolta yli metrin pituinen jättikärpäslätkä. Heiluttelin lätkää nauraessani ääneen.
Katsoin kelloradiosta aikaa ja huomasin kellon olevan kaksi päivällä, oikeasti oli iltamyöhä mutta sähkökatkoksesta johtuen oli kellonaika väärin. Tulin käsitykseen että väärästä kellonajasta johtuen ei kukaan ollut kertonut kärpäselle että on nukkuaika ja päätin jättää sen rauhaan
Aikaa kului pitkään vain sängyllä makoillen ja yöllä laitoin langanpäässä olevalle trippivahdille viesitin että kaikki hyvin ystävä.
Aamulla heräilin aikaisin ja tutkiskelin oloani. Odotuksena oli jonkin sortin krapula ja pilkahdus jostain valaistumiseen viittaavasta.
Ei ollut krapulaa mutta ei ollut superhypervalaistunuthuippufiilistäkään. Tunsin vain surua ja jonkinlaista kaihoa ja katumusta. Katumusta kaikista tekemistäni ja tekemättä jättämistäni teoista menneisyydessäni.
Seuraavat kaksi päivää olin surullinen, mutta jostain syystä suru ei tuntunut pahalta vaan jokseenkin siltä kuin sen olisi pitänytkin olla siinä.
Kesti pari päivää tajuta että häly päässäni oli loppunut täysin. En ajatellut mitään, ja jos yritin ajatella esimerkiksi työasioita niin aivan kuin jokin pyyhkisi ne pois ja sanoisi että älä mieti turhia. On super hyvä olla, ei stressiä tai turhia huolia.
Kaksi päivää tripin jälkeen alkoivat painajaiset. Ne toistuivat seitsemänä yönä peräkkäin ja niissä oli aina eri teema. Muistin unien tapahtumat herättyäni todella selvästi. Jostain kumman syystä ne eivät ahdistaneet minua, päinvastoin oloni parani päivä päivältä. Kihlattuni nauroi kun nukkumaan mennessäni totesin iloisesti ja malttamattomana hänelle että, minkähänlaisia painajaisia sitä tänä yönä näkee
Nyt kun matkasta on kulunut viikkoja on oloni edelleen huippu. Olen ymmärtänyt elämästäni paljon asioita ja minussa on tapahtunut suuri muutos. Tämän ovat huomanneet myös läheiseni ja jopa työkaverit. Olen rauhallisempi ja rennompi, minulla ei ole stressiä tai huolia. En puhu toisista pahaa ja kiroilen vähemmän. Tupakoin vain murto-osan siitä mitä ennen ja jotenkin arki ja kaikki elämässäni tuntuu olevan jos ei helpompaa niin ainakin mieluisampaa.
Minulla ei ole koskaan ollut näin hyvä olla, ei koskaan!
Tajusin esimerkiksi nähneeni suuresti vaivaa rakentamalla ympärilleni muureja ja turva-alueita mahdollisten uhkien torjumiseksi. Nyt ne kaikki tuntuvat aivan naurettavilta ja niille ei enää ole tarvetta.
Ymmärsin myös että näkemissäni painajaisissa käsiteltiin kaikkia niitä uhkakuvia joita vastaan olen turhaan puolustautunut ja joita torjuakseni olen vuorannut elämäni natolangalla.
Tuntuu jokseenkin siltä että sisälläni joku suorittaa psykoterapiaa kiihdytetyllä nopeudella.
Kuuloaistini on näin viikkojenkin jälkeen todella herkkä, siitä on välillä myös haittaa. HD-näkö on myös hetkittäin mukana menossa ja kaikki ympäristöön ja ihmisiin liittyvä havainnointi on parantunut huomattavasti, aivan kuin olisin enemmän läsnä ja niin varmaan olenkin kun mieli ei huuda hoosiannaa jatkuvalla syötöllä.
Kaiken kaikkiaan elämäni mahtavin kokemus joka kantaa pitkään.
Anteeksi hieman sekavasti kirjoitetusta tekstistä mutta en ole kirjailija
Peace, Love & Understanding <3
P.S Jos matkallanne tulee mörköjä vastaan, pääsee niistä eroon käskemällä niitä kohteliaasti poistumaan. Todettu toimivaksi myös ystävälläni.
