Kirjoittaja Aihe: Allensa kuseminen vaikutuksen alaisena  (Luettu 7467 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Zooqqi

  • Viestejä: 11
    • Profiili
Vs: Allensa kuseminen vaikutuksen alaisena
« Vastaus #15 : Lokakuu 02, 2013, 12:22 »
 Ihan ensimmäisellä tripilläni (söin 1,5g Mexican sieniä) tunsin jonkun tunnin jälkeen kuin kusisin housuihin. Tietty juoksin äkkiä vessaan mutta ei siellä housuissa mitään kosteaa ollut. Hämmästellen siirryin takaisin keittiöön missä kaveri pyöri. Sitten tuntui taas kun tulisi. Katsoin housuihini keskellä huonetta ja ei mitään. Tuntui jonkun viisi tai viisitoista minuuttia (tiedä näistä ajoista) kuin kokoajan kusi valuisi vaikkei valunut. Kaveri kyllä vähän ihmetteli että mitä tiiraan ja rehellisesti heitin että ihan ku kusi lentäis non-stoppina :D Jänskää.

Poissa Sakarias

  • Viestejä: 24
    • Profiili
Vs: Allensa kuseminen vaikutuksen alaisena
« Vastaus #16 : Joulukuu 16, 2013, 01:09 »
Pissa ja kakka ovat syvällisiä ja ainakin itselleni usein hyvin vaikeita asioita. Kiitos langasta ja eläväisestä tarinasta Matyas! Aiheeseen liittyen joitakin erään tuntemani henkilön ajatuksia:

"En ole kertaakaan sienivaikutuksen alaisena laskenut housuihini kusta enkä paskaa, mutta molempiin eritteisiin on usein liittynyt ahdistuksen ja hämmennyksen tunteita, jotka kuitenkin erään käänteen myötä hälvenivät merkittävästi. Ajattelin nyt tilaisuuden ilmettyä hieman avautua aiheesta. Olen havainnut melko yleiseksi sen, että sienivaikutusten alkaessa n. 10-20 min p.o. annoksen jälkeen suolen toiminta kiihtyy. Itselläni tämä on erästä ratkaisevaa käännettä edeltävästi lähes poikkeuksetta johtanut tunteeseen/pelkoon ulostamisentarpeesta ja sen myötä siihen, että menin usein varmuuden vuoksi pöntölle istumaan ja pinnistelin, että saisin edes jotain ulos. Halusin varmistella ja ennaltaehkäistä, koska pelkäsin, että muutoin kakkahätä iskee juuri sienisyöverin syvimmässä kurimuksessa, enkä tilassani kykene suoriutumaan oikeaoppisesta ulostamisesta ja jälkien siivoamisesta. Ylipäätään kakkahädän kohtaaminen sienivaikutuksen alaisena pelotti. Olen yhä ahdistuksen ja sitä käsittelevien neuroosien valitettavan voimakkaasti kahlitsema ihminen. Ahdistusta käsitelläkseen alitajuntani muuntaa sen subjektiivisesti kokemakseni liaksi, jonka projisoin milloin mihinkin rituaalista puhdistamista (mm. siivoaminen, tuulettaminen, peseminen ja peseytyminen) varten ja erityisesti kakkaamiseen liittyy runsaasti ahdistusta ja rituaalista (pakko)toimintaa moninaisista erinäisistä syistä.

Eräänä kauniina loppukesän iltana saavuin ystäväni luokse; olimme sopineet, että syön sieniä hänen luonaan. Olin edeltävästi tehnyt typerän virheen (joka näin jälkeenpäin ajatellen saattoikin oikeastaan olla tarkkaan harkittu teko) ja käynyt kahvilassa syömässä suklaaleivossiivun kahvin kera - vieläpä lähes tyhjään vatsaan. Niinpä sieniä syötyäni vatsa alkoi heti kohta kurista ja kurinan yltyessä olin nopeasti pakotettu syöksymään vessaan, pöntölle istumaan. Matka oli alkanut sukelluksella syvään ahdistukseen, yksinäisyyteen ja pelkoon, mutta kakalle istuttuani päällimmäiseksi tunnelmaksi tuli hämmentävän mielenkiintoisella tavalla varhaislapsuudesta muistuttava voimakas huoli kakkaamisen sujumisesta. Kakkaus sujui kuitenkin hyvin ja aiempi dysforia alkoi fyysisen pahoinvoinnin hälvettyä hiljalleen muuttua seesteisen katarttiseen tunteeseen. Sain pestyä pyllyni ja paperilla kuivatessani olin tyytyväinen: puhdasta tuli! Merkittävin käänne tapahtui kuitenkin tämän jälkeen: käsiä pestessäni havaitsin peseväni käsistäni pois (mahdollista) likaa, en ahdistusta! Olo oli hyvin käytännönläheinen. Olin vapautunut kahleistani, likaan ei enää liittynyt ahdistusta eikä ahdistukseen likaa - kakkakin oli vain kakkaa! Tämän vapautumisen jälkeen mieleni valtasi valtava euforia ja tunsin ilmeneväni pitkästä aikaa mahdollisimman avoimesti itsenäni.

En mene enempää tuon matkan vaiheisiin, vaikka siitä olisikin paljon kerrottavaa. Tiivistääkseni tärkeimmän opetuksen: tuo matka rohkaisi näyttämällä, että kahleeni ovat murrettavissa - ja kakkahätä kohdattavissa myös sienten kanssa. Suuri osa tuosta välittömästä voimasta ja rohkeudesta mureni tapansa mukaan seuraavien viikkojen aikana, mutta opetus säilyi kirkkaana mielessäni. Vapaus, täältä tullaan!"