Nimensä mukaisesti lajia esiintyy lähestulkoon(?) ainoastaan pajupöpeliköissä, joissa on lahoavaa puumassaa.
Kaivan esiin parin vuoden takaisen postaukseni ja lainaan sen tähän:
Gartz kertoo lakkien sisältävän valtaosan havaittavasta psilosybiinistä sekä baeokystiinistä ja mainitsee lakkiosien psilosybiinipitoisuudeksi jopa 1.38-1.57% (!). Tämä on huomiotaherättävää, sillä muissa tutkimuksissa pitoisuudet ovat kuitenkin olleet 0.20-0.30% luokkaa; mm.
Ohenojan ja kumppaneiden mittauksissa näytteet sisälsivät 0.21-0.30 % psilosybiiniä. Psilosiiniä ei ole lajissa havaittu - tämä kenties selittää sen, miksi sieni ei sinerry ruhjoutuessaan.
Lajia on tavattu Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Etelä-Karjalassa, Etelä-Hämeessä, Kainuussa, Oulun Pohjanmaalla, Koillismaalla, Sompion Lapissa ja Inarin Lapissa. Kasvualueeksi on todettu purojen laidat sekä tuoreet ja kuivat lehdot.
