Psykedeelien kanssa hoppuilulla on yleensä melkolailla paskainen loppu. Sieniä on ja tulee aina olemaan tässä maailmassa, joten niitä ehtii syömään sittenkin, kun on ensin päässyt selvemmille vesille päänsä kanssa. Mielenterveys ei todellakaan ole leikin asia. Liialla hätiköinnillä trippailun suhteen saattaa pahimmassa tapauksessa vaan pitkittää toipumistaan.
Tai no skitsofreniahan ei ilmeisesti parane, mutta jos mielii trippailla, niin pitää olla sen verran sinut päänsä sisällön kanssa, että uskaltaa katsoa sitä silmiin.
Bentsodiatsepiinit ilmeisesti ainakin estävät sienten vaikutuksen ja Opamoxhan kuuluu niihin, joten sen kanssa sienten syöminen lienee monellakin tavalla hukkaan heitettyä hommaa. Enkä kyllä kauhean viisaana näe trippailua kahden eri neuroleptinkään kanssa.
Lääkärisi on varmasti ihan syystä ne lääkkeet määrännyt, niin kannattaa vaan rauhassa hoitaa ensin päänsä sellaiseen kuntoon, että olo on selkeämpi ja vakaampi.
Itselläni ei ole ollut vakavia mielenterveydellisiä ongelmia, mutta joskus, kun olin viettänyt aikaa ihan liikaa yksinäni ja olin muutenkin elämäni suhteen aikamoisen sekamelskaisessa ja hankalassakin tilanteessa, jossa epäilin toistuvasti mieleni terveyttä, satuin kuitenkin syömään sieniä. Sitä seurannut trippi ei ollut mitenkään järin valoisa, vaan itseasiassa hyvin iso osa ajasta kului itkemiseen ja sen miettimiseen, että en tunne järin paljoa halua elää. Tämä meni kyllä ohi, mutta kokemuksena oli melkolailla kammottava. Siitä opin sen, että set&setting on vieläkin tärkeämpi asia, kuin mitä olin ennen ajatellut. (Vaikka en aiemminkaan ollut sitä vähätellyt.)
Pienikin annos voi heittää herkässä tilassa olevan mielen melkoisiin myrskyihin.
Varovaisuutta, ystävät.
