Iltaa taikametsän asukit!
Novellini päähenkilö päättää jatkaa sienikokeiluja ja saa käsiinsä uuden satsin P. Cubensista. Ensimmäisenä aloittelevalla psykonautilla on mielessä verrata tehoja nyt käsissä olevan 2,5g:n satsia aikaisemmin (
http://www.taikasieni.net/smf/index.php?topic=1234.0) nautittuun 2,5g. Muuttujina kun ovat kasvatus, kuivaus, "lajike" ja säilytys näiden kahden erän välillä.
Sen sijaan, että tapahtumaan valmistaudutaan huolella, kuten viimeksi, päähenkilö kokee että ehkä viimeksi liioiteltiin ja että kun jää on kerran rikottu niin "ei se ole niin justiinsa". Paikaksi on valittu ystävän kerrostalokämppä joka on tyhjillään. Tässä elämäntilanteessa kun ei aina voi omassa kodissa nauttia. Puoliso kyllä varoittaa vieraanpaikan "energioista" ja siitä miten hän itse ei menisi mutta kirjamme sankari ei siitä juuri välitä, hän luulee tietävänsä mitä tekee.
Ystävän kämppä on niin sotkuinen, että päähenkilö päättää imuroida kämpän ja levittää sinne salviaa. Muuten huoneistossa on melko chilli fiilis. Paastottu on kevyen aamupalan jälkeen 3 tuntia. Soittolista valmiiksi, ämpäri ja vesipullo viereen, verhot ikkunoiden eteen ja eikun menoksi.
Fyysinen pahoinvointi iskee melko nopeasti ja se yllättää voimakkuudellaan vaikka sitä osasi jo odottaa. Sylkeä tulee jälleen suuhun, aivan kuten juuri ennen oksentamista mutta henkilömme ei ole huolissaan; näinhän se viimeksikin oli. Ensimmäisellä kerralla pahaolo tuli noin 20-30 min aikana ja trippi lähti "käyntiin" tunnin kohdalla. Nyt paha olo iskee 15 min jälkeen ja kun suljen silmät 30 min jälkeen sukellan suoraan keskelle trippiä! Odottamaton mutta mukava yllätys. Aluksi tripistä tai visuaaleista on vaikea saada kiinni, aivan kuin musta strobovalo joka vilkkuu tajunnassani. Ymmärrän yhtäkkiä niiden olevan ajatuksiani! En ehtinyt rauhoittua ja tyhjentää mieltäni kunnolla. Selätän ajatusmölyn ja pian liidän jo syvällä taikamaailmassa. Jostain ulkopuoleltani kumpuaa ajatus, että sieni koettelee käyttäjäänsä ja se on ensin voitettava ennen kuin sille voi antautua.
Trippini tuntuu jotenkin todella tutulta, liian tutulta. Soittolista on toki sama mutta... Aivan kuin matkaisin raiteita samalla radalla, koko tripin alku on pelkkää deja vu:ta. Mutta enhän ole aiemmin edes ollut tässä kämpässä! Tajuan pysäyttävällä tavalla miten aika on syklinen, ei lineaarinen. Olen tripillä ajassa jonka olen joskus kokenut. Olen yhteydessä ikiaikaiseen kollektiiviseen viisauteen, tiedän taas kaiken! Muistan yhtäkkiä, että minulla oli kysymyksiä tälle kerralle johon halusin vastauksia. Koitan kysyä tai "nähdä" ne mutta... Nyt en enää muista sainko niihin vastauksia.
Näen kuinka rihmasto kasvaa "pinnalle" joka olen minä ja korjaa sitä, aivan kuten viimeksikin. Nyt kuitenkin havahdun ajatukseen: Kuka tämä on, joka minua "parantaa"? Olo on vainoharhainen ja otan "vallan" takaisin itselleni. Rihmasto mustuu ja kuihtuu kuin poltettu. "Jos rihmasto olisi ollut hyvä ja parantava sen ei olisi pitänyt vahingoittua! Mitkäs voimat täällä ovat liikkeellä?" Avaan silmäni ja trippi on poissa. Katselen hetken ympärilleni ja totean kaiken olevan hyvin. Suljen silmät ja sukellan taas. Jälleen minua parannetaan ja vatsani kohdalta poistetaan mustaa mönjää. Havahdun ajatukseen, että mitä mönjä sisältää? Mitä minusta poistetaan? Estän mönjän poistamisen ja yritän tutkia mitä se sisältää. Avaan silmäni ja trippi on poissa. Jokin on nyt pahasti vialla. En pysty ollenkaan rentoutumaan ja antautumaan tripille. Sitä varjostaa jatkuva vainoharha ja epäilys. Kuka minulle tekee ja mitä? Millä intentiolla?
Nautin sienet klo 14:30 ja nyt kello näyttää 16:00. Kohtahan trippi on jo ohi, ajattelen. Klo 17 lasku ja klo 18 koko trippi ohi. Tunnekkin on sen mukainen, jotenkin... ohuempi. Soitan puolisolleni ja kerron luottamuspulasta ja tripin heikohkolta tuntuvalta vaikutukselta. Puhelimessa tajuan, että trippiä on kulunut vasta 1½ tuntia, huippu on vielä tulossa! Olo on outo. Saan puhelimessa rohkaisua ja päätän yrittää ottaa tripistä irti sen mitä vielä on saatavissa vaikka tuntuukin kuin se olisi jo lopussa.
Koitan hetken aikaa trippailla ilman musiikkia ja pääsen jälleen tilaan jossa oivallan jokaisella ajatuksella jotain todella syvällistä koko universumin rakenteesta. Silloin myös tajuan miten turha tripeistä on kertoa muille, trippaajalle esim. väri ruskea voi merkitä koko maailmaa, näöllään, fiiliksellään ja kaikella mitä se tuo mutta muut kuulevat vain sinun nähneen värin ruskea. He eivät -koe- sitä niin kuin sinä koit juuri sillä hetkellä. Jotenkin trippi kuitenkin tökkii edelleen. Koko ajan tuntuu kuin se olisi jo ohi vaikka olen hädin tuskin 2 tuntia trippaillut. Päätän käydä vessassa. Kävely on vaikeaa. Fyysiset tuntemukset ovat voimakkaat, en siis todella ole selviämässä vielä.
Palaan sohvalle ja laitan musiikin taas soimaan. Trippi lähtee heti liikkeelle. Tajuan miten vahvasti musiikki ohjaa trippiä mutta minusta tuntuu, että asiat ovat samoja, jokainen kappale vain antaa niille oman säväyksensä. Musiikki ei siis ohjaa minua pois raiteilta, vain värittää maisemat eri tavalla. Korkeampi tietoisuuteni puhuu minulle. "Miksi otat sieniä? Tiedät, että et enää tarvitse niitä." Vastaan vaikka en vastaa, jotain halusta valaistua. Taustalla soi kappale jossa vain aallot lyövät rantaan. Hetkessä olen tripissäni rannalla, maailman reunalla. En näe mutta tiedän, että takanani koko olevaisuus murenee kuin hiekkalinna. Korkeampi tietoisuuteni seisoo vierelläni ja kysyy tympeästi "Mitä nyt? Mitä nyt?!" tivaten mitä aion tehdä kun kerta olen valaistunut ja tajuan, että olen valaistunut. Kysymys kuitenkin iskee maaliinsa. Mitä teen valaistumisella, tässä viimeisellä rannalla, kaikkeuden muretessa takanani? Mitä minä sillä teen? Olen pettynyt ja surullinen. Ei ole valmiita vastauksia, ei yht’äkkistä elämän tarkoitusta ja tehtävää joka minulle avattaisiin. Valaistunut tai ei, on jokaisen itse tehtävä valintansa ja kannettava vastuunsa. En voi ulkoistaa päätöksiä elämästäni ”valaistumiselle”.
Mielessäni on lähiaikoina pyörinyt paljon samurait, feodaali Japani ja katanat. Soittolistallani on orientaali kappale jota en muista viimeksi kuulleeni. Ja samassa trippini syventyy miekkoihin, samurain sieluun. Mieleeni tulee ajatus miekasta vain peniksen jatkeesta ja tajuan, että niinhän se tottakai on! Tosin eri tavalla: penis ja seksuaalisuus ovat elämää luovaa energiaa, miekka taas tappaa. Penis luo, miekka tuhoaa. Kolikon kaksi puolta. Trippiin ilmestyy nainen jonka kanssa harrastan seksiä, sen/hänen feminiinisyys opettaa minulla oikeanlaista, tervettä maskuliinisuutta.
Noin 17.30 – 18.00 alkaa trippini olla ohi. Mieli on jo lopettanut enkä saa juuri mistään kiinni. Haluan palata kotiin. Kehoni on kuitenkin toista mieltä, kävely on edelleen hankalaa ja olen erittäin kömpelö puhumaan. Joudun vielä odottamaan usean tunnin ennen kuin pääsen lähtemään. Vasta klo 23, 8½ tunnin jälkeen, olo oli normaali. Vaikea siis sanoa olivatko sienet tehokkaampia vai tehottomampia? Näin jälkeenpäin koko idea sienten vertailusta –eri- olosuhteissa on älytön! Tulipahan todettua kunnolla miten set&setting vaikuttaa ratkaisevasti noilla annoksilla. Asunto joka ei ollut oma eikä tuttu, kaikki äänet ja kolinat, mistä ne tuli? Mikä se oli? Ei ihme, että trippi oli melko vainoharhainen. Samalla minulle selvisi, että tuskin koskaan tulen ottamaan sieniä muiden seurassa. Minun täytyy saada heittäytyä trippiin 100% enkä voi tehdä sitä muiden seurassa, ainakaan vielä. Tajusin myös sen, että vaikka 2 - 2,5g on hyvä aloittaa, tarvitsen ehdottomasti isompia annoksia jos haluan mennä "syvemmälle" kuin Inceptionissa konsanaan. Toisaalta tajusin tripin jälkeen erittäin selvästi, että en tarvitse sieniä ja mielessä kävi jättää ne kokonaan. Haluan kuitenkin ehdottomasti kokeilla vielä isompaa annosta paremmissa olosuhteissa ennen kuin luovun niistä kokonaan.
