Psilosybiini.info

Tarina sieni tripistä

Poissa harhakuva

    • Viestejä: 83
    • Karma: 3
    • Profiili
Aiheesta "trippitarinat" en löytäny haulla ainakaan että kerron nyt omani ku tuli niin hullu trippi omasta mielestäni :D

Mä en osaa kovin hyvin kirjottaa mitään tarinaa,kirjotampa nyt kuitenki jotain omasta kokemuksesta. Alotin jo henkisen

valmistumisen edellisenä päivänä koska tiesin että huomennä syön sienet :D

Koko päivän paastosin ja illal söin pienen aterian jotain pataa ja yhen ruis leivän,muutama bisse tuli nautittua myös (8) ja

ajattelin syödä keräämäni sienet (n.suunnilleen 50kpl) koska olen odottanu tätä jo lähes vuoden että tulee taas syksy ja

pääsee luontoon keräilee näitä mun lempi sieniä :D (mä pidän näitä parempina ku itsekasvattamat (cubensis) sienet)

Olin jo pienessä "alku" humalassa ja ajattelin et kiskasen ensin tän ekan puolikkaan tästä sadosta (n.25 kpl) ja 20 minuutin

päästä ajattelin et ei nää toimi yhtään ja kiskasin loput 27 kpl huiviin ja jäin hymyilevänä odottamaan nousuja :D

Nousut alko ihan odotetusti mutta vähän ajan päästä kaikki muuttu ihan totaalisesti ja vaivuin johonki maailmaan missä en

ole ihminen vaan olen kaikki,yksinkertasesti olen vaan kaikki(tän jälkeen muisti pätkii)luulin yhessä vaiheessä että mut on

riivattu että paholainen on riivannu mut enkä uskaltanu olla kenenkään ihmisen lähellä koska pelkäsin satuttavani niitä

vaikka todellisuudessa en ollukkaan kenenkään lähellä. kattelin ympärille paholaisen pelossa ja maaima näytti koostuvan

neliöistä ja silmät kiinni se koostu geometrisestä "verkosta" (todella monimutkanen maailma)  ajattelin että nyt pitää ottaa

vähä pakkia ja rauhottuu ja käänsin tupakan ja menin ikkunalle tupakalle ja repesin ihan täysiä sille maisemalle jonkä mä

näin! maailma näytti panoramalta ja kulmia oli joka paikassa,käänsi pään mihin tahansa,kulmia oli joka paikassa! en pystyny

pidättelemään naurua ku noi kulmat naurattaa niin paljo xD  Hetken aikaa ja totuin noihin kulmiin ja pääsin eroon

hysteeerisestä naurusta. :D

Aloin ajattelemaan kaikkea hyviä asioita, mm,siskon poikaa joka on mulle todella tärkeä ja kuinka mä voisin auttaa sitä ja

mun siskoa...kaikki alko vaan hymyilyttaa ja tuntu siltä että kaikki paino mitä mun niskassa on viimeaikoina on ollu on

pudonnu ja olo tuntu lähes valaistuneelta että mulla ei oo enään mitään hätää että vaikka mä kuinka murehtisin niin mulla on

kaikki hyvin :D

Tällä tarinalla on mulle opetus ja se on tää "paholainen" Jokaisen sisällä on se oma paha puoli ja jos haluaa parantua,se on

kohdattava! kiertämällä omaa paskaa sä siirrät vaa sitä eteenpäin.