Niin viittasin lähinnä siihen, kun Mikko alussa sanoi jotain, että haluaisi saada tästä keskustelusta jotain konkreettisia seurauksia.. mikä tuntuisi tosi kapealta päämäärältä
En oo ihan varma ymmärränkö mitä tarkoitat. Siis konkreettiset seuraukset olisi kapea päämäärä? Meinaatko sitä, että seurauksiin keskittyminen saattaisi kaventaa keskustelun antia liikaa? Ja niin, konkreettisten seuraustenhan ei tietysti tarttis tarkottaa mitään niin suuruudenhullua kuin että esimerkiksi juuri tämän keskustelun seurauksena psykedeelit laillistuisivat. Enemmänkin, että ihmiset innostuisivat käynnistämään uusia projekteja, jotka rakentavat meininkiä taas jonkin verran järkevämpään, vastuullisempaan suuntaan.
Muttjoo, kyllähän toi keskustelu aika omia uriaan kulki kuitenkin, liiemmin kai mihinkään tiettyyn tavoitedogmaan tarrautumatta.
Mielenkiintoinen näkökulma oli tosiaan tuo psykedeelien mystifiointi. Näissä piireissä kun henkistä kehitystä pidetään oletusarvoisena, mutta kuitenkin saattaisi olla enempi vain opittu juttu miten psykedeelejä näissä piireissä käytetään.
Niin, ja henkinen kehityskään, tai siitä puhuminen, ei kuitenkaan vaadi kummempaa mystifiointia tai mitään erityisiä newage-todellisuustunneleita.
Jossain muissa piireissä niillä voi olla melko erilaiset sen kulttuurin odotuksien mukaiset vaikutukset.
Tästä tosi kiinnostavaa asiaa James Fadimanin tuoreehkossa
The Psychedelic Explorer's Guide -teoksessa, suosittelen lämpimästi.
Jotkut esim käyttää happoa klubbailuun samoin kuin xtc:a, eikä näe siinä mitään henkistä, koska eivät odota mitään sellaista.
Luin ensin, että oisit kirjoittanut "enkä näe siinä...", mutta tekee kuitenkin mieli mainita, että myös bilekontekstissa kokemukset voivat olla hyvinkin henkisiä, mitä se sitten tarkoittaakin. Myös sellaisilla tavoilla, jotka eivät ulkopuoliselle avaudu ollenkaan.
Sikäli voisiko kuitenkin sanoa, että rakentava tiedostava käyttökapasiteetti deeleille on kuitenkin aika pienellä tiedostavalla marginaalilla?
En näe, että potentiaalia ois mitenkään tiukasti rajattu; uskon, että kulttuurin kehittyessä yhä useammanlaiset ihmiset voivat löytää psykedeeleistä uudenlaisia hyötyjä ja iloja. Yhäkin tää kulttuuri tuntuis olevan aika lapsenkengissään. Etulinjassa ovat ne uhkarohkeat, jotka ovat muutenkin kiinnostuneita oudon tutkimisesta ja siksi tekevät oma-aloitteisia tunkeutumisia olemassaolonsa ääripisteisiin, mutta esim.
MAPSin kaltaisten organisaatioiden työ tuo psykedeelien vaikutusta yhä enemmän ihan "tavallisten ihmisten" ulottuville, siis sellaisten jotka eivät välttämättä oma-aloitteisesti olisi ollenkaan kiinnostuneita tajunnallisesta tutkimusmatkailusta. Se on mielestäni todella arvokas kehityskulku.
Musta on tuntunut myös aika helpottavalta tajuta, ettei kaikkien tosiaankaan tarvitse kokea psykedeelejä ollenkaan tai olla niistä kiinnostuneita. Sekin luo kaunista (ja terveellistä) diversiteettiä maailmaan.
