Sienten nauttiminen yksin

[PieniSieni]

En löytänyt aiheesta keskustelua, mutta jos on jo, niin modet siirtäkööt tämän sen jatkoksi.

Mietin hetken otsikointia, että laitanko sen noin, vai laitanko aiheeksi ensimmäistä kertaa yksin, mutta laitoin nyt noin, niin on yleistävämpi. Tilanne siis tällä hetkellä on itselläni se, että takana on 6 trippiä sienillä, aina kaverin kanssa. Pienin annos on ollut 2,5g ja suurin 5g cubensista, eli jonkin verran kokemusta löytyy. Elämäntilanne on muuttunut kuitenkin niin, että tällä hetkellä ei ole mahdollista nauttia sieniä kenenkään kanssa, joten olisin lähdössä matkalle ensimmäistä kertaa yksin. Tätä on mietitty ja harkittu jo joitakin kuukausia, että peruuttamassa en tätä tapahtumaa ole  Nyt kaipaisin kuitenkin ihan vaan kokemuksia ja kertomuksia yksin matkailusta, sekä vinkkejä, miten toimia, jos rupeaa liikaa kuumottamaan, nyt kun ei voi toiseen tukeutua. Kertokaa myös mitä puuhailette yksin tripillä.

Jotenkin odotan vapauttavaa kokemusta; siinä tilassa ja YKSIN! Voin vaikka laulaa ja tanssia, tai tehdä ihan mitä vaan, eikä se häiritse ketään, kuinka upeaa    Toki, jos se menee kuten on ennenkin mennyt, makaan peiton alla silmät kiinni, oli sitten hyvä tai paha fiilis.

[Matias]

Linkkivinkkinä:

Mitä teette, kun trippi menee huonoon suuntaan?
https://psilosybiini.info/keskustelu/index.php?topic=341.0


P.S. aihe siirretty sienten käyttöä käsittelevälle alueelle, otsikkoakin olisi syytä vielä selkeyttää.

[PieniSieni]

Tuolla linkin takana olikin hyviä tuttuja ja käytettyjä neuvoja, sekä ihan uusiakin  Kiitos tästä.

Muutin otsikkoa hieman, onko parempi?
[Jep. Kiitos molemmille! -Klonkku]

[suklaasammakko]

Olen nauttinut suurimman osan tripeistäni yksin, ja sanoisin niiden olleen lopputulokseltaan parhaimpia trippejäni syystä että olen paremmin kyennyt syventymään omaan sisäiseen maailmaani ilmaan minkäänlaisia ärsykkeitä. Trippailen tästä syystä mieluiten hiljaisuudessa sohvalla tai sängyssä maaten. Huippujen mentyä ohi alan usein tekemään tavallisia askareita kuten siivoamaan tai menen ulos kävelylle, yleensä saan tavallisten askareiden tekemisestä tässä tilassa suurta nautintoa. Olen huomannut että nk. lemon-tek tavalla nautittuna sienien laskut tuntuvat paljon selkeämmiltä itselläni. Tai kokemus tuntuu muutenkin selkeämmältä kaarelta verrattuna sienien sellaisenaan syömiseen tai teen juomiseen. Ilman sitrsuhedelmiä vaikutus tuntuu aaltoilevan enemmän intensiteetissä ja tuntuu itselleni siksi hieman enemmän sekavalta.

Seurassa keskitykseni menee usein enemmän ihmisten välisten suhteiden, lähiympäristön sekä käsitteiden että muiden asioiden mietiskelyyn yhdessä. Ei sillä etteivätkö nekin tripit olisi olleet hyviä mutta henkilökohtaiset havahtumiset uudenlaisiin ja/tai unohdettuihin näkemyksiin maailmasta ovat useimmin tapahtuneet yksin.

Määristä en tiedä mikä sopii kenellekin, suosittelen yleensä ihmisille isoa annosta yksin trippailuun. Kannattaa ehkä ottaa sellainen annos jonka itse mieltää isoksi, muttei liian hurjaksi.

[Matias]

Muutin otsikkoa hieman, onko parempi?

Paljon parempi. Kiitos omatoimisuudesta!


Sitten itse aiheeseen: kokeakseni tärkeimpiä asioita yksin vietetyn sienikokemuksen aikana on usein se, ettei turhaan ylianalysoi tapahtumaa vertailemalla liikaa omia tunnetilojaan ja havaintojaan muiden henkilökohtaisiin kertomuksiin aiheesta. Sienten avulla on mahdollista kohdata itsensä ja maailmankatsomuksensa äärimmäisen monipuolisella tavalla, mutta liialliset odotukset ja ennakkokäsitykset kokemuksesta voivat estää kokemasta erikoisempia ja poikkeuksellisempia tajunnantiloja.

Itselläni kesti vuosia karistaa mielestäni turhat hippikliseet, jotka ilmenivät itseään toistavina kokemuksina sienten vaikutuksen alaisena. Mitä enemmän annoin huomiotani erikoisemmille havainnoille kokemusten aikana, sitä henkilökohtaisempia ja siksi arvokkaampia kokemuksista tuli. Psykedeelisistä elämyksistä tuli hyvällä tavalla arkisempia ja omaa elämääni koskevia.

Kokemus ykseydestä ja egokuolemasta on ihan hieno juttu, mutta yleisesti ottaen se on aika kertakäyttökamaa verrattuna henkilökohtaisempiin ja maanläheisempiin tuntemuksiin, joita sienten vaikutuksen alaisena on mahdollista saavuttaa.


Lyhyesti tiivistettynä: kannattaa noudattaa maltillisuutta odotustensa suhteen, sillä ne määrittävät hyvin keskeisesti sen, millainen kokemus (ja elämä ylipäätään) odottaa tulevaisuudessa.

[SuperMario]

Yksin saa omasta mielestäni paljon syvällisemmän matkan kuin kavereiden kanssa.

[PieniSieni]

Kiitos kaikille hyvistä jutuista, kertoilkaa lisää vain 
Itse tykkään syödä sienet sellaisenaan, juguun sekoitettuna, enkä kyllä viitsi lähteä nyt kokeilemaan mitään sitrushedelmiä, tms boostereita mukana. Vielä en pysty matkalle lähtemään, mutta laitan tänne siitä tarinaa sitten, kun on sen aika.

[Ystävällinen Apina]

Aina yksin. En ole koskaan nauttinut sieniä seurassa. Pyrin myös pitämään yhteydet ulkomaailmaan minimissä. Eli puhelin kiinni ja tietokone korkeintaa musikiin kuuntelemista varten auki. Mutta yleensä en kuuntele edes musiikkia. Aktiviteettina toimii se että yritän olla mahdollisimman paljon mukavassa asennossa paikallani. Silmät kiinni tai auki. Kuuntelen. Haistan. Näen. Laulan. Hengitän. Olen. Jos tuntuu siltä että on pakko liikkua, niin liikun, mutta liikun hitaasti mahdollisimman tarkkaavaisesti. Tai sitten hallitsemattomasti jos siltä tuntuu. Joskus on tullut tanssittua.

Ennen trippiä rajaan alueen itselleni. Pysyn täällä kunnes vaikutus lakkaa. Poislukien vessassa käynti ja juomisen hakeminen. En anna itselleni lupaa lähte esim. ulos hortoilemaan. Jos asuisin landella ja olisi omaa tonttia niin voisi olla mielenkiintoista tutkia myös luontoa tripin matalammilla kohdilla. Kaupungissa on aivan liikaa asioita jotka voivat saada sienipään sekavaksi.

Ja lisäksi vielä ennen trippiä käännän kalenterit kiinni (mikä ihme on tämä päivämäärä ja merkintä. Pitääkö mun tehdä silloin jotain? Enhän mä edes tiedä kuka mä olen? Sekavaa) ja kaikki muutkin sekavuutta herättävät asiat piiloon.

Eli siis tl;dr suht kohtalaisen puritanistinen trippausmentaliteetti meikäpojalla. (eikä tässä vielä kaikki mutta tuleepas kirjoitettua romaania.) Se on vaan mun trippausta tällä hetkellä. Kuka tietää mihin suuntaan tää menee. Kokemuksen perusteella mitä vähemmän ärsykkeitä ja enemmän meditatiivista mielentilaa, sitä parempi trippi.

[Nyäpikkä]

Yksin mennään täälläkin. Huomaan kyllä itsessäni sellaisen sosiaalisen komponentin, joka saattaisi nauttia trippaamisesta hyvässä seurassa mutta syihin sen syvemmin menemättä, sitä hyvää seuraa ei tällä hetkellä ole. Eli mulla tutkimusmatkat sieniversumiin ovat olleet yksinäistä puuhaa. Asiaa tietysti helpottaa se että tarpeellista infoa ja vertaistukea on saatavilla näillä verkkofoorumeilla, joten yksinäisyyden kokemus ei kuitenkaan ole absoluuttinen. Kenties sieniversumin kohtaamisessa yksin on hieman samaa kuin kuoleman kohtaamisessa sitten joskus. Tuskin siihenkään kokemukseen mikään levoton ympäristö tai omia juttujaan vieressä sönköttävä naapuri tuo suurtakaan lisäarvoa, kenties päinvastoin. Ehkä haluan kohdata kuolemankin lopulta yksin.

[Tresnio]

Moro, itse olen trippaillut ainoastaan yksin. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että ei ole sellaista kaverisuhdetta, joka mahdollistaisi tämän. Mielestäni kaverin täytyy olla kauan tunnettu, eli tyyliin lapsuudenystävä tms. Muuten joutuu liikaa miettimään miten pitää olla, toki jotkut ihmiset pystyvät olemaan vapautuneita vähemmän tunnetuidenkin kanssa. Olen ollut tyytyväinen yksin trippailuun juuri sen takia, ettei tarvitse ylimääräisiä miettiä. Toki joskus olisi kiva kokeilla myös kaveritrippailuakin.

Sit olisi vinkkitarpeita. Olen lähdössä tänään metsään telttailemaan yksinään ja trippailu mielessä. Olisiko vinkkejä minkälaisilla annoksilla kannattaa mennä? Punnasin nyt mukaan 4 g ja ajattelin vetästä kerrallaan kaiken. Ja myös käytännön muitakin vinkkejäkin voi antaa, mitä touhuta tms.

Aika myöhään laitan tämän viestin, mutta vastailkaa ennen iltaa jos ehditte. Kiitos

[Lajula]

Mitä sieniä on lähdössä matkaan? Silokkeja vai cubeja vai kenties jotain muuta? 4 grammalla silokkeja tulis kyllä sen verran vahvat oltavat etten kyllä viitsisi sellaista yksin telttailemassa syödä. Cubeissakin se on jo aika paljon...

Sanoisinko näin, että sen kaksi grammaa kuivia silokkeja, tai kolme grammaa kuivia cubeja söisin maksimissaan yksinäni luonnossa.

[ruoja]

Kuulostaa minuistakin vähän isolta annokselta, varsinkin jos suippumadonlakkeja ovat. Mikä on isoin annos mitä olet syönyt ja mitä lajiketta?

[Tresnio]

Cubeja. Niin se luonto ilmeisesti buustaa vaikutuksia?

[Eni]

No ei buustaa. Mutta oudokseltaan toki metsänpeikot saattaa olla jännempiä, kuin kaupunkipeikot.
Nelonen cubeja on aimo annos jo kuitenkin. Minkä verran olet aiemmin matkaillut ja millaisilla annoksilla?

[Pehmo]

Puhutaan siis cubensiksesta. Mieti millaisen kokemuksen haluat ja tee päätös sen mukaan. Rennompaan matkailuun luonnon äärellä riittänee jo reilut 2 grammaa. Mutta jos haluat syvällisemmän kokemuksen niin voi mennä yli 3 gramman. Jos omaat ennestään kokemusta isoista annoksista niin voit varmaan melko huoletta ottaa sen 4 grammaa. Olettaen että tiedät mistä on kysymys.

Ja kyllä, luonto voi korostaa vaikutuksia huomattavasti.

Olen samaa mieltä tuosta että trippikaverin on todellakin oltava sellainen jonka on tuntenut kauan ja jonka seurassa ei tarvitse jännitellä.