Tuli sellainen mieleen että, onko kukaan käyttänyt vetyperoksidia pienissämäärin hapettajana terrassa? Taannoin muistan lukeneeni että, hampun kasvatuksessa ois veden happipitoisuutta lisätty lorauksella vetyperoksidia joka hajotessaanmuuttuu vedeksi ja hapeksi. Olisiko kaukaa haettua käyttää vastaavaa "hapokasta" (heh heh) vettä myös sienten kanssa? Vai jääkö hyöty lopunviimein olemattomaksi?
Ja mites muuten sienillä hajun laita? Ei tietystikkään haise kuin hamppu joka käryää jo rappukäytävään mutta, esimerkiksi kasvatushuone? Onko haju niin vahva että koko huone käryää selvästi?
Ei ole hapetukseen käyttöä H2O2:lla. Laimeaa vetyperoksiidiä kyllä käytetään sienten kasvatuksessa desinfiointiin tietyissä tilanteissa, koska se tappaa esim. homeita mutta ei sienirihmastoa.Tämäkin käyttö on suht harvinaista kasvattajien keskuudessa, koska yleensä kontaminoituneet kasvualustat vaan heivataan roskiin.
Sienet tuottaa minimaalisesti hajua kaikissa kasvuvaiheissa, ei mitään hampuun verrattavaa. Jos kasvualustaa haistelee läheltä (max. ~10 cm) siitä voi haistaa miellyttävän raikaan sienimäisen tuoksun. Itiöemiä kuivatessakaan ei tule merkittäviä hajuja.
Laitoin sitten epähuomiossa kahta eri cubensista maisseihin (oli pakko kokeilla sitä Matiaksen ideaa). Mitenhän tuossa käy? Tuleeko riitaa elintilasta?
Ei ole käytännössä merkitystä. Cubensiksia on vain yksi. Itiöprintissä on satoja eri kantoja. Yksittäistä kantaa voisi jollain tasolla verrata ihmisyksilöön ja yhtä printtiä tietyltä alueelta kerättyihin satoihin ihmisiin. Eri itiökannoilla (B+, Golden teacher jne...) ei ole käytännössä mitään merkitystä perus kasvatuksessa tai käytössä. Tietämättömillä kasvattajilla ja etenkin käyttäjillä on usein käsityksiä suurista eroista eri cubensis eli huurumadonlakki "kantojen" välillä, mutta ne ei perustu mitenkään faktaan vaan on mainosmiesten ja hippien hupatuksia. Sama kuin vertailisi eri puolilta suomea kerättyjen kanttarellien eroja.
Sientenkasvatuksen korkeampaa osaamista on kantojen eristäminen agaria sisältävien perimaljojen avulla, jolloin voidaan luoda eristetty kanta eli valita useista kasvavista kannoista voin yksi. Eristetty kanta kasvaa ja tuottaa satoa tasaisemmin. Eristettäväksi kannaksi valitaan yleensä petrimaljassa vahvimman näköinen ja nopeiten rihmastoituva kanta, silti kannan eristäminen on melkoista arpapeliä. Eristetystäkään kannasta kasvattaessa erot kasvatuksessa ei ole teknisesti merkittäviä.
TL;DR: Ei ole väliä mitä itiöitä käyttää kunhan ne on cubensis itiöitä.
Cube on cube, kuten jotkut toteavat.
Eri itiöemien välillä sienten vahvuus (vaikuttavien alkaloidien määrä) voi silti vaihdella merkittävästi eri satojen ja kasvatusten välillä. Pienet ja nuoret itiöemät on myös keskimäärin hieman vahvempia kuin isot ja vanhat itiöemät. Niimpä 2 g sieniä eri sadoista voi sisältää huomattavasti vaihtelevan määrän vaikuttavia aineita. Vähän hatusta heitän, että vaikuttavia aineita on kuivattuna tyypillisesti 5-10 mg/g (0,5-1 %). Tämän vaihtelun voi eliminoida sekoittamalla sieniä eri sadoista sekä kasvatuksista ja mielellään hienontamalla rouheeksi jossain välissä, jotta sekoittuminen parantuu. Pitoisuus vaihtelu johtuu useasta tuntemattomasta tekijäistä ja sattumasta joten sille ei voi normaali kasvattaja mitään.
