Kokeilimme sieniä muutaman ystävän kanssa viikonloppuna. Olimme kasvattaneet onnistuneen sadon ja halusimme päästä jyvälle sienimaailmasta. Yksi kokijoista oli jo muutaman kerran käynyt sienimaailmassa, mutta muille kokijoista tämä oli uutta.
Mennemme ystävämme treenikämpälle aika myöhään iltasella. Tilat ovat ihan mukavat. Keskellä huonetta on pyötäfutispeli, jokaiselle löytyy oma sohva tarvittaessa, ja raikasta vettä saa kanisterista. Pieni stressin ilmapiiri tuntuu, koska osalla jäsenistä on ollut pitkä päivä takana. Avaamme jokaiselle oluen ja rupeamme miettimään miten toimimme. Kovin montaa minuuttia ei ehdi kulua, kunnes sienilaatikko avautuu ja rupeamme mittailemaan vaa'alla annoksia. "koska nää on vielä vähän märkiä, niin ehkä semmonen 3-4gr on ihan hyvä". Jokainen syö sellaisen pienen kourallisen sieniä. Maku on yllätykseksemme ihan hyvä. Maukas peräti. Märät sienet maistuvat jopa paremmilta kuin kuivat, eivätkä ole yhtään ällöttäviä vaikka näyttävätkin sellaiselta.
Sitten odotamme. Istumme sohvalla ja juttelemme. Kuuntelemme 90-luvun Impulse Tracker musiikkia iPodilta.
Minulla sienet alkavat toimimaan todella nopeasti. Luullakseni olin pilvessä alle puolessa tunnissa. Tämä johtui varmaan siitä, että olin ehtinyt syödä kovin vähän päivän aikana. Eräs seurueesta on aivan mahdottoman analyyttinen: Hän tuskastuu odotteluun ja ihmettelee miksi sienet eivät toimi. Niimpä hän napsii pikkuhiljaa lisää illan mittaan.
Pelkään hieman. Olo on ihan mukava, mutta tietyllä tapaa sekava. Tuntuu että koko tunnemaailma muuttuu kun vain käännän päätäni. Ajatukseni ovat erittäin herkkiä vaihtumaan. En voi mitenkään pahoin, mutta pieni stressitila rajoittaa rentoutumistani*. En koe mitän kovin suurta ja psykedeelistä. Tilantuntu on hyvin dynaaminen, ja yhdistyy kaikinlaisiin aistimuksiin, kuten kaikumiseen.
*Itselläni oli ikävä kyllä seuraavana päivänä menoa, ja tiesin etten pääse kunnolla nukkumaan yöllä sen takia. Tämä haittasi trippailua.
Yhdellä kavereistani ei toimi ollenkaan. Toinen kaverini on napsinut kokoajan lisää sieniä. Hänkin alkaa tuntemaan jotain. Minulla alkaa olla jo korkein vaihe ohitse. Päätämme kyhätä paukut. Polttamisen jälkeen kaverini siirtyy aivan toisenlaiseen vaiheeseen tripissä. Otan kynän ja paperia ja dokumentoin kaiken mitä hän kertoo.
Ulosanti on hyvin sekavaa. Ystäväni on ihmetyksen vallassa. Hänen pääasialliset teemat illan aikana ovat:
"mitä jos olisin ottanut enemmän?"
"tämä on kuin aivan vitun vahva pilvi!"
"Mitä jos en olisi lukenut toisten kokemuksista? Mitä jos en olisi valmistautunut tähän?"
"Hyvä että mulla on kavereita täällä mukana"
"Tämä on tutkimusmatka!"
"Tämä on aivan fantastista! Upeaa!"
Hän tykkää olla aktiivinen ja tekee kokoajan jotain. Hän on kokoajan seisaaltaan ja kiertää huonetta. Hän katselee seiniä ja asioita. Hän selittää jotain [objekteista]. Hän ei ymmärrä mistä tämä uusi hahmotuskyky johtuu. Koska se on kaikki TOTTA. Hän toteaa näin monta kertaa. Hän odotti että sienet vääristävät maailmaa, mutta hän näkee pelkästään tosiasiallisia asioita. Ja hän ei ymmärrä mistä se johtuu. Hän ei ymmärrä miksi hän ei näe tätä selvinpäin.
"kuin olisin selvinpäin, mutta en kuitenkaan ole"
"Kyllä sen tuntee sitten, kun sienissä on"
"Tämä on tutkimusmatka!"
Yhdessä vaiheessa ystäväni rupeaa kärsimättömäksi.
"Voiko tämä tarjota vieläkin enemmän???"
Hänestä tuntuu että hän ei pääse enää yhtään syvemmälle. Tavallaan syvempää tasoa ei ole. Tai on, jos vain keskittyisi. Hän muuttuu yhä kärsimättömämmäksi, ja rupeaa vaatimaan lisää stimulointia tripilleen.
"Musaa! Haluan musaa! Haluan hatsit!... Noi seinät näyttää niin ihmeelliseltä. Tämä puoli huoneesta on paljon siistimmän näköinen. Missä ne hatsit on???! Haluan stimuloida tätä trippiä mahdollisimman paljon. Viinaa."
Hän liikkuu kokoajan. Hänen järkensä on kokoajan mukana. Hän ei tee mitään sekavaa, paitsi alkuvaiheessa kun hän sai mikrofonin käteensä. Hänestä se oli todella hauskaa, ja kun hän vahingossa tiputtaa naurun takia jaffapullonsa maahan, hän romahtaa itsekkin lattialle nauramaan.
Yhdessä vaiheessa hän ottaa paitansa pois. Se tuntuu niin hyvältä. Keho on lämmin. Hän makaa lattialla. Hänestä tuntuu myös että hän on vähän niinkuin piirretyssä. Tätä hän toistaa useaan otteeseen. Minusta näyttää että hänellä on kokoajan valtava tarve selittä ja ymmärtää mitä hänelle tapahtuu.
Kaikenkaikkiaan illan tapahtumat olivat aika sekavia. Yksi tyyppi ei tuntenut sieniä lähes ollenkaan, ja oma trippini oli suht lievä. Käytännössä katsoimme kun yksi meistä kertoi sekavia [mutta kuitenkin ihan järkeviä] ja arkielämän kannalta "merkityksettömiä" asioita. Tämä tyyppi pyöri kokoajan huonetta ympäri, nauroi, katsoi kuvia seinillä ja analysoi mielentilaansa. Hän tahtoi tehdä kaiken, ja oli huolissaan siitä ettei ehdi tehdä sitä kaikkea.
Ensi kerralla enemmän. Paljon enemmän. Jälkifiilikset olivat hieman kummalliset. Henkilökohtaisesti pelkkää positiivista.
