Kirjoittaja Aihe: Kuoleman jälkeinen todellisuus  (Luettu 7258 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa JännäHiippari

  • Viestejä: 14
  • Life itself is only a vision, a dream
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #30 : Joulukuu 08, 2014, 18:12 »
Hmm.. ainakaan minulle tuo rajanveto ei ole itsestäänselvyys: Kuten mehiläisyhdyskunta, mekin koostumme pienemmistä ja suuremmista elävistä entiteeteistä. Eräät näistä pystyvät selviämään yksin (osa bakteereista) mutta suurin osa tarvitsee kokonaisuutta selvitäkseen.

Mitä asioita ohjailevaan keskusyksikköön tulee, meillä sen virkaa toimittaa tietenkin aivot, mutta myös mehiläisparvella on omanlaisensa hajautettu älykkyys. Parvi kykenee ratkaisemaan esimerksiksi lyhimmän reitin tiettyyn paikkaan eli Traveling salesman-probleeman joka ei ole mikään simppeli juttu. Eli parvea voitaisiin ajatella jonkinnäköiseksi mieleksi

Poissa Kosminen Nauraja

  • Viestejä: 468
  • Narkkinointipäällikkö
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #31 : Joulukuu 08, 2014, 19:06 »
Mitä asioita ohjailevaan keskusyksikköön tulee, meillä sen virkaa toimittaa tietenkin aivot, mutta myös mehiläisparvella on omanlaisensa hajautettu älykkyys. Parvi kykenee ratkaisemaan esimerksiksi lyhimmän reitin tiettyyn paikkaan eli Traveling salesman-probleeman joka ei ole mikään simppeli juttu.

Kyllä vain. Sama juttu muurahaisilla ja termiiteillä jotka niinikään pystyvät melkoisiin suorituksiin ryhmänä. Meillä on itse asiassa hyvin vähän tietoa siitä miten ne tarkkaan ottaen kommunikoivat ja järjestäytyvät. http://news.sciencemag.org/2013/02/shhh-ants-are-talking

Tietoteknisin termein voisi ajatella että ihmisaivot edustavat standalone CISC arkkitehtuuria ja mehiläiset/hyönteiset verkottunutta RISC arkkitehtuuria.

Lainaus
Eli parvea voitaisiin ajatella jonkinnäköiseksi mieleksi
Miksipä ei, vaikka haluamme moderneina individualisteina niin mielellämme nähdä mielen jakamattomana yksikkönä joka tekee yksinään rationaalisia päätöksiä.



Printtiversio Taika -oppaasta on tilattavissa Tajunta -kaupasta.
Kaikki pdf-kieliversiot nyt Magiska Molekyler Wikissä

Poissa Arvalis

  • Viestejä: 844
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #32 : Joulukuu 09, 2014, 00:07 »
Mitä asioita ohjailevaan keskusyksikköön tulee, meillä sen virkaa toimittaa tietenkin aivot, mutta myös mehiläisparvella on omanlaisensa hajautettu älykkyys. Parvi kykenee ratkaisemaan esimerksiksi lyhimmän reitin tiettyyn paikkaan eli Traveling salesman-probleeman joka ei ole mikään simppeli juttu.
Kuriositeettina mainittakoon, että ameboiksi luettavat limasienetkin kykenevät tämäntyyppiseen toimintaan, eli älykkyys ei välttämättä vaadi edes keskushermostoa tuekseen.
"Instant gratification takes too long."
-- Carrie Fisher

Poissa JännäHiippari

  • Viestejä: 14
  • Life itself is only a vision, a dream
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #33 : Joulukuu 09, 2014, 22:29 »
Luulisi että aina kun etsitään reittiä ryhmässä ja haistellaan toisten takamuksia niin lyhin reitti lopulta löytyy. Hajujälki pysyy lyhimmällä reitillä kuitenkin aina vahvimpana koska lyhimmän reitin joka kohta ohitetaan useammin. Tai jotain sellaista  :)

Niin individualisteina unohdamme että koostumme erilaisista kokonaisuuksista itsekin. Aivoissamme olevat neuronit tarvitsevat ryhmiä kuten nuo parveilevat ötökätkin.

Tuo limalinkki.. cool  8)

Poissa Yrjö Viemäri

  • Viestejä: 4
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #34 : Joulukuu 10, 2014, 03:57 »
Kuoleman jälkeinen todellisuus...hmmm.. Kannattaisi lukea Koraania (the Qur'an) niin selviää tämäkin melko yleisesti tiedossa oleva asia! "There’s a lot more to Paradise than just sex and physical pleasure, you know." ;)

 The Qur'an says that those who do get into Paradise will be rewarded with blessings that eclipse anything on earth; unlimited food of your choice, riches, and wishes come true. Things considered sinful on Earth such as wine will be allowed, and people will be able to eat and drink all they want and not get full or hungover or sick. People will be reunited with their friends and relatives, we will all be made young again, and there will be no anger or pain. Everyone will be given palaces to live in, and clothing fit for royalty, with luxurious couches and thrones for everyone. There will be rivers of the purest water, milk, wine, and honey, all of which are better than any you will find on earth. Those who get to the highest part of Paradise, Jaana al-Firdaus, will also be able to see Allah with their own eyes. So, in a sense, Heaven is a paradise filled with pleasures.

Eli suomexi käännettynä "aivan vitun siisti meininki on kuoleman jälkeen paradiisissa"!

Eikä siinä vielä kaikki..

“Terrorists are promised 72 virgin women when they die!”
  :P
"Kukkasia ja mehiläisiä!" "Hunajaa! Kukapa ei hunajasta tykkäisi!"

Niin individualisteina unohdamme että koostumme erilaisista kokonaisuuksista itsekin. Aivoissamme olevat neuronit tarvitsevat rytmiä kuten nuo parveilevat ötökätkin.

http://youtu.be/R3hes5VADLU




Poissa JännäHiippari

  • Viestejä: 14
  • Life itself is only a vision, a dream
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #35 : Joulukuu 27, 2014, 13:41 »
Saakohan siellä Koraanin taivaassa taikasieniä myös ;)

Poissa Yrjö Viemäri

  • Viestejä: 4
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #36 : Joulukuu 27, 2014, 17:34 »
Saakohan siellä Koraanin taivaassa taikasieniä myös ;)
Hasan bin Sabbahin luomassa taivaassa sai ainakin hashista ja piparia.

Hasan built the legendary “Garden of Earthly Delights”, which would play an important role in the initiatic rites of the Hashishins (also called the “Assassins”).

The garden lay in a beautiful valley nestled between two high mountains. Here he had imported exotic plants, birds, and animals from all over the world. Surrounding the garden were luxurious palaces of marble and gold, decorated with beautiful paintings and fine silk furniture. Streams of milk, wine, and honey flowed throughout this earthly paradise, while fountains gushed with wine and pure spring water.

The initiate, after being knocked out by a powerful potion mixed with hashish, would be carried into the garden. When he awoke from his slumber, he would be greeted by a host beautiful teenage girls (houris), who sang and danced and played lovely instruments for him. As he drifted into an ecstatic daze, the girls would go to work on the initiate, giving him a full-body tongue massage, while one girl performed oral sex on him. Eventually, the bedazzled young man would climax into the girl’s mouth “as softly and slowly and blissfully as a single snowflake falling.” (Robert Anton Wilson, from Prometheus Rising) No wonder Hasan could demand absolute loyalty from his followers, no questions asked . . .

http://disinfo.com/2012/07/hasan-bin-sabbah-and-the-secret-order-of-hashishins/

Poissa Klonkku

  • Viestejä: 1 375
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #37 : Joulukuu 28, 2014, 23:41 »
Toivon, että joku lyttää teoriani, jotten ala uskomaan siihen.

Oon pitkään pyöritellyt kuolemasta eri teorioita, ottanut niitä omakseni, hylännyt, palannyt takaisin toiseen, etsinyt uuden ja tällä hetkellä elän siinä uskossa, että kuoleman jälkeen vain hävitään aina mieltä myöten. Ei enää olla siis olemassa muuta kuin luontoon hajoavana materiana, joka toki palaa kiertokulkuun aivan samaan tapaan kuin räkäklimppi, jonka sylkäiset kadulle. Kuolema olisi siis sanansa mukaisesti kuolemista; häviämistä maailmasta. Mieli/sielu elää niin vahvasti kehon kautta, etten usko, että olisi mitään aineetonta olemista. Luulen että tähän syvimpään olemisen tilaan voidaan päästä mm. meditoimalla. En tosin yllättyisi, vaikka kuoleman jälkeen olisikin jotain. En vain tällä hetkellä ole omaksunut sitä teoriaa, sillä se ei tee nyt järkeä.

Niin kauan kuin aivoissa kiertää veri, "voi elää". Eläminen ja oleminen tapahtuu siis aivojen kautta. Jos ajatellaan, että ihminen saisi lähteä täältä luonnollisesti, tällainen teoria voisi selittää sen, että kuollessaan näkee "elämänfilminsä" juuri ennen kuin filmi loppuu ja lopun jälkeen jäljelle jää tyhjyys ja pimeys. Hetki ennen sitä, kun sekunnit hidastuvat minuuuteiksi ja ymmärrät kuolevasi. Joillain tripeillä olen miettinyt paljon kuolemaa ja jopa "kuollutkin", mutta eihän taikamaailmasta mitään vastauksia koskaan saada. Kuoleman tutkiskelu vaikutuksissa on kuitenkin välillä hieman pelottavaa, mutta myös hyvin avartavaa.

Mistä mieli on sitten peräisin? En usko että se olisi mikään sen kummempi lahja. Se on vain kehittynyt evoluution tuloksena. Sen kehittymisen on mahdollistanut meidän ruumiinrakenteemme ja oveluutemme (kuinka ihmisen on täytynyt keksiä ratkaisuja selviämiselleen -> eli on täytynyt käyttää päätään jottei kuolisi). Ihmismieli on syntynyt evoluution huippunäytöksenä. Jälkikasvumme ilmentävät kahden siihen saakka kehittyneen mielen kombinaatiota. Siihen vaikuttaa tottakai ympäristö ja aikakausi, jona mieli on syntynyt, mutta luulisin, että ihmismielen jonkinasteinen kehitys jatkuu. Kun teknologia ja mieli saadaan jollain tapaa jossain vaiheessa yhdistettyä kunnolla, syntyy mahdollisesti seuraava suuri teknologiatsunami, joka muuttaa maailmaa helvetin radikaalisti scifimpään suuntaan. Mieli on siitä kummallinen järjestelmä, että se haluaa helpottaa elämää niin kauan, kunnes ihmisen (ja sitä kautta myös mielen) tarvitsee vain olla. Ehkä mieli pyrkii pohjimmiltaan siihen; syvään psyykkiseen lepotilaan (vrt. nirvana).

Ihmisrotu on valitettavasti vain jo tuomittu kuolemaan ja tuomittu tuhoamaan oma planeettansa joko hitaasti tai nopeasti. Se on jo tässä vaiheessa aika selvää. Sitäpaitsi, uusi maailmanloppu tulisi väistämättä jossain vaiheessa, oli ihmistä tai ei!

Jälkikasvun tekeminen tähän maailmaan arvelluttaa pirusti. Millaista elämä on 100 vuoden päästä? Ylikansoitus on helvetin suuri ongelma tälle pallolle. Onko ihmisen tappaminen sittenkään niin suuri rikos? Sodathan ovat ylikansoittumisen kannalta ajateltuna ihan hyvä juttu! Me maapallonkuluttajat joudetaankin kuolemaan, vai mitä? Tuntuu, että pikkuhiljaa ihminen on siinä kohtaa elämäänsä, että se alkaa nähdä elämänfilmiään ajassa takaperin. Tästä lähtee lähtölaskenta ystävät hyvät! Ei kultainen nuoruus, jää unholaan...

Tundramatiks - Yhdes astellaan
Elämän tarkoitus on tehdä sitä, mitä oikeasti haluaa, mutta satuttamatta toisia.

Poissa Greatmaster

  • Viestejä: 119
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #38 : Joulukuu 29, 2014, 01:55 »


Jälkikasvun tekeminen tähän maailmaan arvelluttaa pirusti.

Mitä minulle tapahtuu kuoleman jälkeen, sitä voin vain arvailla, kun en oikein tiedä huomisestakaan. Sen kuitenkin tiedän ( paremminkin uskon ), että tämänpäivän todellisuus jatkuu kuolemamme jälkeenkin eritoten jälkikasvussamme. Ei viedä heiltä sitä mahdollisuutta pois. Isän veri virtaa pojassa ja niimpä esimerkkimme kautta voi jälkikasvumme olla avain muutokseen. Se suotakoon, kun se vielä on mahdollista. Joskus me kuitenkin joka tapauksessa kuollaan kaikki, mikä sekin on vain luonnollista.

Ei ole Jumalaa, joka määräisi hyvän. Voin tehdä pahaa sinulle ja silti se voi olla minulle hyvä. - Ja päinvastoin.

Poissa Eni

  • Viestejä: 366
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #39 : Joulukuu 29, 2014, 10:48 »
Olen Klonkun kanssa hyvin samoilla linjoilla, ja mitä enemmän asiaa pohdin, sitä selvemmältä oman elämäni tai ihmislajin tai vaikka nyt maapallon elämän tarkoituksettomuus vaikuttaa. Energia/materia on vain sattuman kautta lainassa pienen hetken ja palaa muuhun käyttöön, kun oma elämä loppuu. Mieli niinikään syntyy lopulta vain kvanttimekaniikasta ja katoaa samalla, kun "elämä" kaikkoaa.
Minun mielestäni tämä ei ole millään tavalla lohduton näkemys, vaan antaa ainakin itselleni mahdollisuuden nauttia elämästä täysin rinnoin ja palkita itseäni mukavien asioiden (myös muille) tekemisestä saamillani kivoilla aivokemikaaleilla :)
"aha"
-PsyKhoZ

Poissa Yrjö Viemäri

  • Viestejä: 4
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #40 : Joulukuu 30, 2014, 05:09 »

..mitä enemmän asiaa pohdin, sitä selvemmältä oman elämäni tai ihmislajin tai vaikka nyt maapallon elämän tarkoituksettomuus vaikuttaa.
Minun mielestäni tämä ei ole millään tavalla lohduton näkemys, vaan antaa ainakin itselleni mahdollisuuden nauttia elämästä täysin rinnoin ja palkita itseäni mukavien asioiden (myös muille) tekemisestä saamillani kivoilla aivokemikaaleilla :)

Juuri tämänlaatuinen ajattelu luo mielestäni valtaosan maailman ongelmista. Eli keskittyminen pinnalliseen, pikkupulskeaan sekä omahyväiseen "elämästä täysin rinnoin nauttimiseen" sen sijaan että ponnisteltaisiin suurempaan sisäiseen ymmärrykseen elämän tarkoitusperistä, sekä pyrittäisiin jo hankitun ymmärryksen käyttöönottoon.

Ikävä kyllä oivallukset elämän tarkoituksesta ja merkityksestä eivät ole automaattisia ja ilmaisia vaan vaativat usein ponnistelua ja työtä. Ja lähes jokaiselle ihmiselle on kuitenkin suhteellisen selvää "kuinka tulisi elää"; kuinka ravita, huoltaa ja harjoittaa kehoaan sekä mieltään. Kuinka suhtautua muihin ihmisiin, eläimiin, luontoon etc. mutta silti näitä melkeinpä itsestäänselvyyksiä jatkuvasti laiminlyödään ja jalostetaan lähinnä vain sitä laiskuutta. Mennään siitä missä aita on matalin. Ei jakseta. Ei viitsitä. Namia, jätskiä ja aivokemiaa. Hattaraa ja tikkareita. Ja sitten "filosofoidaan" että elämällä ei ole tarkoitusta, tai että tarkoitus on "mukavien asioiden tekemistä ja itsensä sekä ystäviensä palkitsemista kivalla aivokemialla".

Elämänilmiön ymmärtäminen tarkoitusperineen on kyllä aivan mahdollista ja ponnisteluna jo itsessään suuresti palkitsevaa, mutta varmasti vaikeaa jos samalla haluaa nauttia päihteitä tikkari suussa sohvalla tv:tä katsellen ja suristellen anaalitappia perseessään. Toki tämäkin yhdistelmätaito on varmasti hankittavissa, mutta ei ehkä kuitenkaan se suositeltavin tapa aloittaa.


Poissa Eni

  • Viestejä: 366
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #41 : Joulukuu 30, 2014, 10:25 »
Ymmärrät minut täysin väärin. Joko tyhmyyttäsi tai ehkä tahallasi päästäksesi paasaamaan ja saarnaamaan omaa filosofiaasi.

Ei minun tarkoitukseni ole mikään pikkupulskea hedonismi, vaan nimenomaan yritys tehdä maailmasta parempi sinä lyhyenä aikana, jonka täällä tallaan. Ja toisaalta olla se paras mahdollinen minä, sekä jättää maailmalle parempia jälkipolvia (vrt. parempi maailma jälkipolville). Parhaaseen mahdolliseen minään liittyy ylläripylläri pyrkimys suurempaan sisäiseen ymmärrykseen sekä muiden ihmisten auttaminen ja moni muu hippiaatteen  artikuloima asia. Toteamani filosofia kuitenkin sanoo, ettei elämällä lopulta ole merkitystä, ja sen pohdiskelu on enemmän uskovaisten asia.

Ymmärtänet, että sosio- ja muita paatteja lukuunottamatta mainitsemiani kivoja aivokemikaalipalkkioita saa hyvistä teoista ja ylipäätään muiden ihmisyksilöiden kanssa olemisesta.
Voithan sinä toki velloa eksistentialistisessa voivoikuonpahamaailma-näkemyksessäsi, mutta mitä sinä teet millekään mitään parantaaksesi? Mikä sinun atribuutiosi on kaikkeen mitä muilta vaadit ja millä mandaatilla sanot, että muiden näkemykset elämän tarkoituksettomuudesta tai tarkoituksesta ovat vääriä.

Päihteet ja tikkarit eivät liity kirjoitukseeni millään tavoin.
Maailmassa on vikana juuri asioita väkisin väärinymmärtävät typerykset, jotka eivät edes yritä käsittää muiden näkemyksiä yhtään mistään. Ja ehkä koraania tavaava pseudoälyköt 20-vuotiaat, jotka kuvittelevat keksineensä hassispäissään vastaukset kaikkeen ja velvollisuudekseen saarnata tätä ainoaa totuutta(an) kaikille muille.
"aha"
-PsyKhoZ

Poissa Yrjö Viemäri

  • Viestejä: 4
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #42 : Joulukuu 30, 2014, 13:14 »
Ymmärrät minut täysin väärin. Joko tyhmyyttäsi tai ehkä tahallasi päästäksesi paasaamaan ja saarnaamaan omaa filosofiaasi.

Ei, kyllä minä ymmärrän sinut ihan oikein niin kauan kun ajatuksesi sisältää tämän:

..mitä enemmän asiaa pohdin, sitä selvemmältä oman elämäni tai ihmislajin tai vaikka nyt maapallon elämän tarkoituksettomuus vaikuttaa.

Tarvitaanko muuten mielipiteiden esittämiseen mielestäsi joku mandaatti?

Poissa säätiön mies

  • Viestejä: 1
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #43 : Tammikuu 02, 2015, 01:00 »
Vastikään syy-seuraus-suhteita havainnoimaan herännyt nisäkäs näkee intentioiltaan eriävät autonomiset yksiköt toisistaan irrallisina, eikä kykenee pitämään mielessään, että "elämä" on useiden, toimintaansa vuorovaikutteisuudellaan ylläpitävien organismien aggregaatiossa, saumattomassa yhteispelissä. Tällöin nisäkäs on taipuvainen kuvittelemaan, että intentionaalisen koherenssin katoaminen yksittäisestä autonomisesta yksiköstä tarkoittaisi "kuolemaa", vaikka ihan selkeästi elämä jatkuu aina vaan ja me elämme ikuisesti menneiden aikamuotojen nykytulkinnoissa. Vielä konkreettisemmin elämme samana geeniperimänä, jota olemme kantaneet jo vuosimiljardien ajan.

Näkökannan siirtäminen veks illusorisesta yksilöllisyydestä, kuvitteellisesta persoonajatkumosta kohti todellista todellisuutta fiksaa välittömästi kuolemaa koskevan tarpeettoman problematiikan.

Täällä on vain yksi elävä olento, yhtenä ainoana hetkenä, yhdessä ainoassa paikassa. Me kaikki eletään samaa elämää. Ei se pääty.

Juuri noin kuten yllä! yksilön kannalta voi ensin kysyä että mikä on  tämä todellisuus joka vallitsee ennen kuolemaa, onko tämä nyt sitten totta?

Tenzin Wanqyal Rinpoche ( tibetan yogas of dream and sleep , 1998 ) toteaa yksilöllisen olemassaolon unenomaisuudesta ja tämän meitä petkuttavan trikin tarkoituksellisuudesta seuraavaa: Jos olemme tässä maailmassa kykeneväisiä näkemään olemassaolon tulkinnanvaraisuuden, voimme käyttää koko elämäämme harjoituksena kuoleman hetkellä tapahtuvia prosesseja ennakoiden. Käytännössä valvetilassa tunnistamme reagointitapojemme luovan maailmaa , ja pyrimme siihen tulkintaan, joka tukee (valitsemaamme) tulkintaa maailmasta rakastavana ja hyväntahtoisena paikkana( jos näin olemme valinneet).
Rinpoche ja koko tiibetiläinen traditio kouluttaa ihmistä näkemään unia siten, että hän tulee tietoisiksi unennäöstä unennäön aikana. Oppiessaan lisää tietoisuuden hallintaa harjoittuessaan hallitsemaan uniaan ja arkielämäänsä, ihminen valmistautuu  seuraavaa askelta eli kuolemaa varten.

Tajuttuamme unien olevan vain arkielämämme heijastumia jotka karmallinen reagointitapamme luo ja tulkitsee, niihin voi vaikuttaa aivan samalla lailla kuin reagointitapamme luovat maailmaa valvetilassa. Tästä samasta kirjoitti Castaneda viimeisessä kirjassaan ( the art of dreaming), joskin hieman ollen ehkä hieman sekava ja ennenkaikkea siinä määrin kallellaan pelkodiskukseen päin, että viesti kannattaa lukea kriittisesti, pitäen mielessään em Einsteinin dogma.

Kysymystä  kuoleman jälkeisestä todellisuudesta päästään lähemmäksi ajattelemalla interfaasia eli kuolemisen hetkeä.
Ensiksi kaksi yleistä olettamusta toistettuna:
1. verenkierron lakkaaminen aiheuttaa hypoksian aivojen solukalvoissa  ja sitä seuraa aivosähkötoiminnan lakkaaminen hiljalleen muutaman minuutin kuluessa (lääketieteellinen kuolema). Aivosähköisen kentän ollessa vielä olemassa solukalvojen permeabiliteetti lisääntyy kun homeostaasia ylläpitävä järjestelmä romahtaa ja endogeeninen DMT vapautuu käpyrauhasen välittömässä läheisyydessä sijaitseviin aivorakenteisiin ja aiheuttaa täyden reseptoritäytteisyyden tason vaikutuksen hiipuvalle tietoisuudelle.

2. kokeellisesti, ulkoatuotu DMT  aiheuttaa tietyn reseptorikylläisyyden jälkeen samantapaisen tilan kuin kuoleman hetkellä oletettu kyllästyminen ( strassman )

Kyseessä on ensimmäisessä tapauksessa oikea ja viimeinen trippi tässä fysikaalisessa olomuodossa, ja jälkimmäisessä
on simulaatio edellisestä.
 
Maksimaalinen reseptorien täyttyminen vastaa kuoleman kokemusta osittain tai kokonaan. Sitä edeltävä tunne egon kuolemasta tukee hypoteesia ainakin subjektiivisella kokemisen tasolla. Tilalle on ominaista irtipäästön jälkeen  "more real than real"-tunne, eräänlainen suuren intensiteetin läsnäolon tunne, ja kaiken nähdyn, kuullun ja tunnetun liukuminen abstaktion suuntaan siinä määrin, että käsitteellinen mieli ei kykene kokemaansa abstaktia enää tulkitsemaan.
Mieli hämmentyy tällöin helposti, ja menettää itsehillintänsä ja lähtee laukkaamaan kuvien perään, samoin kuin unessä unikuvien tai tripin kuvien, tai arkielämän kuvien, jotka otamme niin todesta. Päätyy reagoimaan kokemaansa täällä hankkimien työkalujen avulla ja päätyy tänne takaisin.
Jokin tekee vaivatta synteesiä tässäkin tilassa, eikä kiinnity kuviin, mutta on kuin vastasyntynyt vauva: ei ymmärrä kokemaansa. Kysymyksessä on kuoleman hetki ja heräämisen hetki yhtä aikaa.

Kiinnitämme usein liikaa huomioita visuaaleihin, ikään kuin ne olisivat psykedeelisen kokemuksen tarkoitus.
Näin ei mielestäni ole. Visuaalit ovat egon suojeluyrityksiä, joilla se yrittää selittää havainnoimaansa niin, että säilyisi vielä tilanteen herrana, ja parhaimmassa tapauksessa jujuttamaan "sen joka havannoi" takaisin käsitteelliseen maailmantulkintaan - toisin sanoen tulkitsemaan abstraktia tämänpuoleisilla työkaluilla ja siten "pelastamaan" itsensä. tämä ei ole tarkoitus. tarkoitus on päinvastainen, nimenomaan päästää ego hetkeksi uurastamasta.

Täyden reseptorikylläisyyden tason liikkumattomat abstraktiot ovat ehkä eri asia, vaikea sanoa mistä derivoituvat, mutta seuraavassa eli valkoisen valon tilassa nekään eivät ole enää tarpeen. Kuolema on oikea trippi jossa muistot hajaantuvat energiakanavien hajotessa ja jokin jatkaa jonnekin, mutta se ei ole enää se joka täällä tallustaa. Simuloitu trippi kääntyy takaisinpäin jossain vaiheessa ja palaamme tähän todellisuuteen harjoittelemaan, vielä joksikin aikaa.

Tästä vaiheesta Rinpoche ( yhtenevästi tiibetiläisen kuoleman kirjan kanssa ) mainitsee, että kouluttamaton mieli, joka ei ole elämänsä aikana valmistautunut tähän ( Bardoon ) , menee samalla tavalla karmallisten jälkien perässä kun on mennyt eläessään tai uneksiessaan aiemmin. Tämä aiheuttaa jatkumon niiden elämien välillä, jotka olivat ja jotka odottavat.
Terence Mc Kenna mainitsee tästä useasti puhuessaan kokemuksestaan suurten dmt-annosten kanssa (machine elvit yrittivät ei-verbaalisesti viestittää McKennalle , " do not give up to overwhelment").


 Arvalis kirjoitti, että nisäkäs on taipuvainen kuvittelemaan, että intentionaalisen koherenssin katoaminen yksittäisestä autonomisesta yksiköstä tarkoittaisi "kuolemaa", vaikka ihan selkeästi elämä jatkuu aina vaan ja me elämme ikuisesti menneiden aikamuotojen nykytulkinnoissa.
Kuitenkin yksilön kuolema tarkoittaa ihan oikeasti yksilön kuolemaa, ja niin kuin hän sanoo, kyseessä on nimenomaan yksilön kuolema.
Kuolemme yksilöinä, varmasti.  toisaalta tiibetinbuddhalaisen tradition mukaan, kun onnistumme kahden alemman tason harjoituksessa ( valvetila ja unet ), niin olemme vahvistaneet jotain ominaisuutta, jolla yksilöllinen tietoisuus voi säilyä bardossa jonkin aikaa...ellei lähde taas kerran laukkaamaan harhakuvien perässä. Tällöin voimme ainakin jollain tasolla edesauttaa sitä, että kun kastamme/jokin kastaa itsensä tänne polariteettien maailmaan, niin tietty pohjatyö on tehty.
mikäpä olisi sen mukavampaa nykyistä itseä, tulevaa jotain ja molempien kanssakulkijoita ajatellen?:)

Se keveys, jolla ego heittää keveät mullat itsensä päälle tuossa tilanteessa, johtaa väistämättä ajatukseen, että yksilöllisyys on tavallaan tämän syklisen opetusprosessin "kuonaa" joka täytyy ravistaakin aina välillä pois, jotta meno ei kävisi liian raskaaksi.
vaihtaahan ihminenkin vaatteita aina välillä, varsinkin kasvaessaan.
eli kuolee ja ei kuole. tarpeeton kuolee, tarpeellinen jää jatkamaan, eikä sure sitä mikä on jäänyt. mitään ei jäänyt.


Kysymystä (mikä on kuoleman jälkeinen todellisuus) voisi valaista edeltävä kysymys " mikä on kuolemaa edeltävän todellisuuden luonne?" koska sen määrittelemällä tulee määritelleeksi olennaista sen vastaparista.

Toistaiseksi oletetaan, että pineal gland todellakin endogeenisen DMT:n varasto ja lähde, sen fylogeneesin, rakenteen ja melatoniinisynteesitehtävän vuoksi. jos näin on, niin tuosta kauniista rauhasesta on löydetty ensimmäinen avain ikiaikaiseen kysymykseen materiaalisen tietoisuuden( aivojen neuroverkko ja sen oskillaatio) ja henkisen dimension suhteesta.
aya14:ssa espanjalainen tutkimusryhmä oli löytänyt isotoopimerkattua iv. glukoosia käyttäen mri:n avulla aivoista alueen " default mood zone" , joka supressoituu samalla hetkellä kun dmt:llä tavallisesti aktivoituvat alueet aktivoituvat.
Tutkijaryhmä totesi että egon paikallistamisen hetki aivoverkossa lähenee:)
Eli kuoleman jälkeisessä todellisuudessa ego hajoaa, mutta jokin muu voi paksusti, paremmin kuin (elin)aikoihin.
Mitä tapahtuu tälle jollekin kun materiaaliseen pohjaava perusta olemassaololle pettää? vaikea sanoa, tietysti,
Toisaalta, jos kuolema olisi vain kuolema, niin miksi aivoissa olisi noin monimutkainen ja hieno järjestelmä kuoleman hetkeä varten? Järjestelmän olemassaolo ei millään tavalla edesauta lajin säilymistä, joten evoluutioteorian mukaan se on joko rudimentti tai sitten on olemassa jokin tarkoitus. Rudimenttihypoteesi voi olla ainoa pakotie takaisin materialistiseen maailmankatsomukseen, mutta muussa tapauksessa, se tarkoitus on yksilölle itselleen, eikä se ole tässä ajassa. (sic)


Kysymys on tärkeä. Sitä pitäisi kunnioittaa kuten kysymystä oman elämämme tarkoituksesta. Kun on kunnioitusta itseään ja muita täällä oleviä (itsiä) kohtaan, ei halua toimia niin, että kummallekaan illuusiolle tulee tarpeetonta kontrastia, ja silloin autamme toisiamme ja itseämme parhaiten eteenpäin.
Toisaalta vastakkainenkaan, jos tapahtuu, ei ole pahitteeksi, koska se on ollut tarpeen päästessään tapahtumaan ja sen kautta päästään kuitenkin eteenpäin...katamme pöytämme itse, laajemmin kuin käsitämmekään. toistuvat inventaariot elämän lopuissa pelottavat vaikka syytä siihen ei olisi. Eni on toissapäivän postauksessaan aivan asialla.

Kohtalaisen tärkeitä asioita alalla on tapahtumassa. Psykedeelien noitavaino tulee loppumaan tietoisuuden vääjäämättömän lisääntymisen myötä, ja sitä myötä myös kuoleman/elämänpelko, joka kulttuuriamme vaivaa.

Vaikka olen postaamassa nyt ensimmäistä kertaa, toivotan kaikille etsijöille ja löytäjille hyvää ja tarkoituksenmukaista alkanutta vuotta 2015! :)