Kirjoittaja Aihe: Matkoille jäänyt  (Luettu 8119 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Ilviselmä

  • ihmekös tuo
  • Viestejä: 548
    • Profiili
Vs: Matkoille jäänyt
« Vastaus #30 : Syyskuu 03, 2012, 09:57 »
AmfetaLokki, mitään virallista psykedeeliterapiaa ei luonnollisesti ole tarjolla, joten deelien suhteen mahdollisuutena lienee lähinnä hyvässä, luotettavassa seurassa ja sopivassa ympäristössä suoritettu matkailu.

Kuten tässä ketjussa on monesti todettu, ihan arkisiin asioihin keskittyminen voi olla hiton terapeuttista ja eheyttävää. Ihminen on paljon muutakin kuin ajatuksensa; ajatusten ylikorostuminen muiden elämän osa-alueiden kustannuksella voi sotkea kokonaiskuvaa. Vaikka pyöritellyt ajatukset olisivat kuinka hienoja ja käytännöllisiä (ja addiktoivia), ne eivät yksinään riitä luomaan kokemusta eheästä minuudesta ja täydesti eletystä elämästä.

Fzile, olet kyllä saattanut tehdä jonkin verran vahinkoa aivoillesi elämäntyylilläsi, mutta pidän äärimmäisen todennäköisenä, ettet ole onnistunut aiheuttamaan mitään sellaista tuhoa, joka estäisi sinua kasvamasta tai oppimasta nauttimaan itsestäsi. Aivot ovat hyvin mukautuvaiset.

Kirjoitat, ettet tiedä kuka olet, mutta itsetuntemuskin on prosessi, matka. Elämänmittainen. Hauska tutustua. Ymmärrän kyllä, ettei kyse ole vain ajatuksesta, vaan myös syvästä kokemuksesta, että on itsestä irrallaan. Sekin menee kyllä ohi.

Pampula mainitsikin aiemmin, että ehkä olet nähnyt, ettei elämällä välttämättä ole muuta itseisarvoista merkitystä kuin se, mitä sille itse rakennat. Se tarkoittaa, että elämää ja merkitystä on työstettävä, mieluusti sellaisten aktiviteettien kautta jotka tuntuvat mielekkäiltä ja omaa kutsumusta palvelevilta. (Jos ei ole mitään selvää kutsumusta, on toki myös ok vain jumittaa ja pohdiskella, kunnes jonkinlainen tekeminen alkaa kutkutella ainakin jonkin verran, mutta sinullahan onkin jo kiinnostavia asioita elämässäsi.)

Voin melkeinpä luvata, että kokemasi olo tulee tavalla tai toisella väistymään. Lukemattomat ihmiset ovat kokeneet vastaavia tiloja, ja päätyneet elämään oikein antoisan elämän.

Poissa Raato

  • Viestejä: 27
    • Profiili
Vs: Matkoille jäänyt
« Vastaus #31 : Syyskuu 03, 2012, 11:42 »
Kuulostaa AmfetaLokki nyt siltä että koitat hakea hyväksyntää trippailulle vaikka tiedät itsekkin että se ei ole hyväksi sulle tällähetkellä. Sen verran tiedän että lääkäristä sitä et tule saamaan vaan jos menet sen kertomaan niin voi olla lääkityksen saaminen kohtuu hankalaa sen jälkeen. Itelleni tuli sekakäyttäjän leima papereihin kun menin psykiatrilleni möläyttämään joskus aikanaan satunnaisesta pilvenpolttelusta ja kiinnostuksesta myös huumausaineisiin.

Toinen asia on sitten se taas että jos et kerro että olet itse sekoittanut pääsi niin hoitovaste jää aika mitättömäksi koska sun pitäs ite sillon tietää millä lääkkeillä omaa tilaasi pitäisi hoitaa ja sitten vielä saada lääkäri kirjoittamaan niitä sulle.

Itse olen päätynyt siihen että muuttamalla omaa kognitiivista ajattelumallia ilman kemikaaleja (lue:myös alkoholi sekä luonnon tuotteet) voi ihminen saavuttaa paljon parempia tuloksia kuin roikkumalla mielenterveystoimiston listoilla.

Minusta tuntuu että nykyään liian moni, varsinkin nuori, hakee heti jonkin diagnoosin ja "antautuu" pahalle ololle jos joku asia tuntuu hankalalta. Paras on vaan koittaa miettiä ite että mistä moiset johtuu jne...

PS. Kaksi viimeistä "jaetta" on kirjoitettu lähinnä itsestäni koska myönnän liian herkästi aikoinaan moista tehneeni. Toivottavasti nyt olen kasvanut henkisesti edes teini-ikään asti :D
Terveiset ihmisyyden rajamailta: Pakonomainen tarve toteuttaa yhteiskunnan määrittelemää illuusiota onnellisuudesta materialismin keinoin on eskapistinen euforia joka sulkee viimeisen yhteyden ihmisen ja luonnon väliltä.

Poissa AmfetaLokki

  • Viestejä: 19
    • Profiili
Vs: Matkoille jäänyt
« Vastaus #32 : Syyskuu 03, 2012, 13:08 »
Myönnän että haluan liikaa psykedeelejä.. Oon jääny paikoilleen tähän samaan hetkeen mun elämässä, mietin itse et johtuukohan se siitä kun olen joutunu elämään lastenkodissa lukittuna useita vuosia.

Pari vuotta sit söin parin kaverin kans noin 70 silokkia, ei tajuttu kuinka paljon niitä oikeen meni. Heiteltiin toisten suuhun niitä yms kunnes huomattiin et meil on menny noin parisataa sientä kolmistaan. Siinä iski paniikki niille kahdelle, mä ite otin asian ihan "läpällä" vielä, menin kuitenki oksentelemaan niiden seuraks hetken kuluttua kun olin naureskellu tarpeeks  :D
Paras lause mitä muistan sanoneeni tuolloin ennen omaa paniikkia kun toiset oksenteli samaan pyttyyn siinä oli: "Oksentakaa nyt ees johonki ämpäriin ni saadaan huomen syödä uudestaanki! :D" Kuulosti sillon ihan sikahauskalta :D

Kuitenkin, luulin kuolevani, oikeesti. Yritin valmistautua "lähtöön". Menin lattialle makaamaan ohuen patjan päälle, tuntui kun olisin uponnut lattian sisään, olin silmät kiinni ja näin todellakin paljon niitä "silmät kiinni visuaaleja", ihan uskomattoman upeita kuvioita yms kun myöhemmin ajatteli, sillon se kuitenkin oli kamalaa. mietin pitääkö soittaa ambulanssi ja mennä sairaalaan tai pitääkö tehdä jotain itselleni vai mitä ihmettä sitä tekis... Selvisin kuitenki lopppuun asti ja alko selkenemään kaikki.. Se muutti mun ajattelutapaa, laitto miettimään asioita.. olin sitä ennenkin "masentunu" lastenkodin takia, ja se laitto miettimään kuinka väärin on sulkea ihminen jonnekkin.

Onko lastenkodit syy mun ongelmaan? tunsin aina siel itseni vangituks, mun unelma on vapaus.. haluan vaan olla vapaana! Mun pitäis saada vaihdettua mun ajattelutapaa, mähän sihen ainoastaan pystyn, ei mikään lääke.
Tunne itsesi tuntemattomuus! :)

Poissa Qufwan

  • Viestejä: 182
    • Profiili
Vs: Matkoille jäänyt
« Vastaus #33 : Syyskuu 03, 2012, 14:10 »
Mutta ilmeisesti nyt olet vapaa ;)? Ei kannata jäädä vellomaan menneisiin, omalla kohdalla ainakin parantanu elämänlaatua kun elän tässä hetkessä enkä mieti menneitä sen enempää, tätä tuli harrastettua paljon ennen. Tosin itse en ole lastenkodissa ollut niin en tiedä minkälainen kokemus se on :(
Samaistuin hyvin tohon trippikertomukseen, söin viime syksynä 30 ja ajattelin kuinka mukavaa on ja söin vähän päälle 40 lisää kunnes kaikki romahti, luulin flipanneeni ja kuolleeni monta kertaa matkan aikana :)

Poissa AmfetaLokki

  • Viestejä: 19
    • Profiili
Vs: Matkoille jäänyt
« Vastaus #34 : Syyskuu 03, 2012, 14:27 »
No en oikeastaan oo vapaa, tai siis henkisesti oon vielä "vangittuna" omiin ajatuksiin. On siis vielä kesken tää "normalisoituminen", tavoitteena on palata takas tähän "normaaliin" todellisuuteen.  :)

Mäkin mietin välillä et oonko mä nyt vielä tässä maailmassa vai oonko kuollut jo, mut tiesin etten oo kuollu ku kaverit touhus viel siin ympäril.
Yritin nauttia niist kaikist hallusinaatioista, mut ajattelin vaan kuolemaa, kävin jotenki "rajalla" ja tuntu ku joku olis käskeny mua päättämään meenkö vai jäänkö.

Se joku oli kuitenkin mun aivot, sillon en sitä vaan tajunnut.  :)
Tunne itsesi tuntemattomuus! :)

Poissa Raato

  • Viestejä: 27
    • Profiili
Vs: Matkoille jäänyt
« Vastaus #35 : Syyskuu 03, 2012, 15:05 »
Itse kärsin myös tuosta menneissä elämisestä. Tällähetkellä elämässäni ei pitäisi olla mitään ongelmaa mutta silti koen joka syksy ahdistusta joka johtaa juurensa siihen että olen ollut koulukiusattu koko ikäni joten kaikki kiteytyy aina siihen syksyyn ja koulujen alkamiseen. Sen vuoksi armeija oli yhtä tuskaa sekä työssäkäynti on erittäin vastenmielistä. Ei siis ole kyse siitä ettenkö haluaisi tehdä töitä tai osaisi vaan se ahdistus mikä tulee siitä kun aamulla pitäisi mennä johonkin ja sielu huutaa kuin sika teurasjonossa.
Terveiset ihmisyyden rajamailta: Pakonomainen tarve toteuttaa yhteiskunnan määrittelemää illuusiota onnellisuudesta materialismin keinoin on eskapistinen euforia joka sulkee viimeisen yhteyden ihmisen ja luonnon väliltä.

Poissa AmfetaLokki

  • Viestejä: 19
    • Profiili
Vs: Matkoille jäänyt
« Vastaus #36 : Syyskuu 03, 2012, 15:36 »
Ei siis ole kyse siitä ettenkö haluaisi tehdä töitä tai osaisi vaan se ahdistus mikä tulee siitä kun aamulla pitäisi mennä johonkin ja sielu huutaa kuin sika teurasjonossa.

Mul on ihan sama juttu joo.. Pitäis vaan sopeutua :)
Tunne itsesi tuntemattomuus! :)

Poissa fzile

  • Viestejä: 8
    • Profiili
Vs: Matkoille jäänyt
« Vastaus #37 : Syyskuu 03, 2012, 17:03 »
Mut hitto ku en tiä mitä pitäs tehdä, mulki on joo aika nyt psykiatrille mut en tiä viittikö siel alkaa puhumaan masennuksesta kun ne lykkää varmaanki sit suoraan masennuslääkkeitä kouraan ja en tiedä uskaltaisko niitä alkaa edes syömään, sen verran oon kuitenki lukenu niiden huonoista puolista, paljoo en oo kuullu positiivista sanottavaa paitsi parilta tutulta ( mut en tiä miks en saa itteeni luottaamaan siihen, aina ollu lääkkeiden kanssa vähän vastahakonen) En tosin tiedä mitä vaihtoehtoja mulla on kaikki tuntuu niin vitun turhalta en tiedä mitä mun pitäs tehä ja ihankun odotan että joku antas mulle sen vastauksen, täälläki melkeinpä kysyn mitä mun pitäs tehdä jne.
Tuntuu et on toivon kipinä kadonnu ihan kokonaa ja nytku oon miettiny/tajunnu et tää on varmaa masennusta (ollu koko ajan) niin tietenki se tunne valtaa mut ihan kokonaan, mut kyl mä uskon että tää on masennusta, kaikki tuntuu niin turhalta ja ei löydä mistään asiasta muutaku valittamista, nyt ei oo voinu raahautuu ees treeneihin vähään aikaan tuntuu ettei vaan jaksa ja löydy kiinnostusta, enkä jaksa pyörii kavereidenkaan luona, en oo ollu pariin päivään ku tajusin että sielläki aletaan olla ihan kyllästyneitä ( vaikka sanovatkin olevansa huolissaan ja varmaan onkin mut.. ) ku en oo yhtään messissä missään jutuissa ja koko ajan ihan alakulonen ja kyl mä sen ymmärränki, ja oon lukenu et masentuneen kanssa on erittäin vaikee toimii ja nyt ku ajattelen niin ymmärrän sen ihan täysin...
En vaan tiedä mitä mun pitäs tehä aika vitun romuna tällä hetkellä, uskaltaisko testata niitä masennuslääkkeitä vai mitä helvettiä  ???

Poissa AmfetaLokki

  • Viestejä: 19
    • Profiili
Vs: Matkoille jäänyt
« Vastaus #38 : Syyskuu 04, 2012, 18:09 »
Kaikki tuokin kuullostaa tutulta, hyvin tutulta.
Mäkin mietin onko se masennusta, yhteiskunnan mukaan ehkä on. Tai "normaalissa todellisuudessa". Ite ainakin oon päättänyt kokeilla muuttaa omaan kämppään (asun siis vielä mutsin kämpillä kun en saa aikaseks hankkia vuokra-asuntoa, johtuen mun "masennuksesta".) ja hankin koiran, koira on löytynyt jo, veljen siperianhusky.  :)
Husky on vajaa 4-vuotias, asunut pihalla häkissä lähinnä ja saanut vähän liian vähän liikuntaa... Mä oon ollu lastiksessa "häkissä" mun murrosiän ajan. Koiran elättämisellä alan liikkumaan enemmän ja opin vastuuta ja sitä SÄÄNNÖLLISYYTTÄ

Uskon, että tällä tavalla opin sopeutumaan tähän yhteiskuntaan ja sen sääntöihin. En kuitenkaan unohda ikinä toista "todellisuutta" joka on psykedeelit.  :P

ehdotan et suunnitelisit jonkun samantyylisen tavan "normalisoitua". Ei tietenkään samallainen mut siis et idea on sama.. Toistuvaa toimintaa, liikuntaa, vastuuta. On tosi vaikeeta neuvoa kun ite on samassa tilanteessa.. mut USKON et mä saan itteni normalisuitumaan tolla tavalla...

Oot varmaan kyllästyny ku porukka jauhaa samaa "ota ittees niskasta kii ja mee töihin ja tee sitä ja tee tota".
Mä ainakin oon kuullu sen monesta suunnasta.. Kaverit aina kyselemässä miksen mene töihin. Ei se oo niin yksinkertasta.  ::)

Mä oon ollu esimerkiks parhaan kaverini seuras pari viikkoa nyttenkin. Perheen seurassa oleminen tekee hyvää, mä ainakin nautin ku meen veljen luo pariks yöks ja seurailen siellä niitten perhe-elämää.  :)

Toivottavasti musta oli jotain apua sulle!  :)

Ja kysy ihmeessä asioista jotka painaa, jollet itse keksi ratkaisua tai selitystä asialle.
Tunne itsesi tuntemattomuus! :)

Poissa fzile

  • Viestejä: 8
    • Profiili
Vs: Matkoille jäänyt
« Vastaus #39 : Syyskuu 09, 2012, 19:34 »
Moi taas, yritän saada jotain kirjotettua jos joku sais jonkulaisen käsityksen mun olotiloista.
Eli siis aina varsinkin essojen ja deelien jälkeen laskuissa meen ihan ihme jumiin, tuijotan vaan tyhjää enkä saa kakistettua sanaa suusta ulos , oon sellasessa ihmeellisessä tilassa ja sit frendit alkaa tavallaan leikkiä mun mielellä ja heittää sellasia piiloviestejä yhdessä mulle niin pitkään kun taas luovutan ja lähden pois tilanteesta. Veikkaan että oon tuhonnu ihan lopullisesti mun aivokemian ja jääny tavallaan pikkulapsen tasolle mieleltä (niin aikasessa vaiheessa aloin kuitenki sekoilemaan douppien kanssa ilman mitään erityistä tietoa mistään) enkä pysty edetä mitenkään tästä olosta kun aina vaan luovutan enkä pääse käsiksi niihin ajatuksiin. Tää olo on mulla varmaanki selvinpäinki mutta saan edes jotenkin puhuttua mutta en kuitenkaan pysty kommunikoimaan silleen normaalisti ja ei saa yhteyttä ihmisiin miten ennen. Oon ihan omissa maailmoissa koko ajan enkä yhtään messissä jutuissa ja läpissä samalla tavalla kuin ennen. En niinku pysty yhdistelemään ajatuksia normaalisti ja aivan vitun tyhmä olo. Oon aika kuilun partaalla en tiedä yhtään miten selviäisin tästä tai mitä voisin tehdä vai voinko tehdä enää edes mitään. Ja ei pysty oleen selvinpäinkään heti muutaman vkon kuluttua sitä sortuu taas savuihin ja muuhun paskaan, enkä kyllä usko että selviin tästä enää pelkästään päihteiden lopettamisella pitäs saada aikaan jotain radikaalia muutosta että pystyisin edes käsittelemään mun ajatuksia kaikki vaan on niin sekavaa ja oon oikeesti niin hukassa tällä hetkellä että ette edes usko

Poissa Mik.is

  • Viestejä: 1 039
    • Profiili
Vs: Matkoille jäänyt
« Vastaus #40 : Syyskuu 09, 2012, 21:57 »
Valitat, että päihteiden ottamisen jälkeen on tyhjä jumittava olo, mutta ilman päihteitä, et kuitenkaan pysty olemaan. - Tuohon on aika vaikea kenenkään muun keksiä mitään vastauksia.

Muista, että tämä ei ole mikään mielenterveys-forumi ja jos sulla on oikeasti vaikeaa hakeudu ammattilaisten hoitoon.

Poissa Ilviselmä

  • ihmekös tuo
  • Viestejä: 548
    • Profiili
Vs: Matkoille jäänyt
« Vastaus #41 : Syyskuu 10, 2012, 20:11 »
Sulla ei ole mitään syytä otaksua, että olet tehnyt kuvaamasi kaltaista vahinkoa aivoillesi. Arvioidaan uudestaan sitten, kun olet ollut vaikka vuoden selvinpäin.

Ymmärrän kyllä, ettei se ole eikä varmaankaan tule olemaan helppoa. Tahdon vain sanoa tämän, koska en näe mitä etua sinulle on ajatella, että kaikki on jo pilalla. Ei ole.

On lukemattomia ihmisiä, jotka ovat vetäneet ihan vitusti enemmän kamaa kuin sinä tulet koskaan vetämään, ja ovat aivan kunnossa.

Yritä löytää aikaa ja intoa tehdä asioita, joista nautit. Halauksia ja voimaa, kyllä sä pystyt.