Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 10
11
Tietoa kasvattamisesta / Vs: HELPPOA: maissin keittäminen kasvatuskäyttöön
« Uusin viesti kirjoittanut sieniministeri Heinäkuu 14, 2019, 07:46 »
Mitenkäs kun maissi on kokonaam rihmaston peitossa, niin jatko? Ensimistä kertaa kasvattelemassa, niin mikä ois simppeli tapa jatkaa kun rihmasto täysin vallannut maissin?

Elikkä kansi auki, mutta jos haluan kasvualustana käyttää samaa rasiaa, niin pitääkö laittaa johonkin suljettuun pussiin tjsp ja mitä toimenpiteitä vaatii?
12
Suippumadonlakki / Vs: Suippumadonlakkihavainot aikaisempina vuosina
« Uusin viesti kirjoittanut Lajula Heinäkuu 14, 2019, 01:25 »
Ohhoh, tässähän alkaa näemmä jo kohta olla aika käydä ekan kerran spoteilla. Eipä ole koskaan tullut mieleenkään käydä jo heinäkuun puolella katsomassa. Vielä kun satais vähän enemmän...
13
Vapaa aihe / Vs: Mitä näet tripillä?
« Uusin viesti kirjoittanut ruoja Heinäkuu 13, 2019, 22:38 »
Itselläni ns. järki, tietoisuus, äly tai miksi sitä nyt sanokaan riitelee jatkuvasti tunteiden kanssa. Joskus vievät tunteet, joskus järki. Väitän että kummassallakin on roolinsa riippuen tilanteesta. Ja nuo eivät tule järjestyksessä. Joskus ensimmäinen kokemus tilanteesta, minkä tavallaan tiedostaa on jompikumpi. Tunteita, myös "negatiivisia" on oppinut arvostamaan erään sienireissun jälkeen jolloin olikin aika vekkuli tilanne. Tavallaan tiesin kuka olen mutta olin kadottanut kaikki tunteet. Tai kun jonkinsortin egon sulamisen jälkeen kasasin itseni atomeista jäi tunteet viimeiseksi asiaksi minkä lopulta sain takaisin. Se ei ollut millään tapaa miellyttävä kokemus ja silloin opin omalla kohdallani että mikä vaan tunne on parempi entä että ei tunne lainkaan.

Tästä voisi selittää vähän pidemmänkin kaavan mukaan mutta todella vaikeaa ylipäätään selittää asiaa kuten asiaan vihkiytyneet varmasti tietävät. Tunteet ovat tärkeitä mutta niin on niiden hallitseminenkin ainakin jos haluaa pärjätä tässä nyky-yhteiskunnan sosiaalisessa myrskyssä ja tulla toimeen kanssaihmisten kanssa. Toisaalta tunteita pitää kyetä myös näyttämään ja kertomaan. Yhtä paradoxia on tämä elämä näine puitteineen. Liittyneekö sitten vain yhteiskuntaan vai mihin. Mene ja tiedä.

Tästä hauska huomio. Koin myös itse kerran sienireissun aikana omituisen tilanteen: mikään ei tuntunut miltään. Se oli melkeinpä yksi kamalimpia kokemuksia mitä olen kokenut. Mietin vain että mikä minua vaivaa, miksi kaikki on yhdentekevää. Onneksi tämä meni ohi ja loppujen lopuksi koin vain suurta rauhaa ja tyyneyttä.

Joo tuo sama liittyi tuohon omaan reissuun. Mikään ei tuntunut miltään. Siis henkisesti.
14
Vapaa aihe / Vs: Mitä näet tripillä?
« Uusin viesti kirjoittanut JPR Heinäkuu 13, 2019, 21:39 »
Itselläni ns. järki, tietoisuus, äly tai miksi sitä nyt sanokaan riitelee jatkuvasti tunteiden kanssa. Joskus vievät tunteet, joskus järki. Väitän että kummassallakin on roolinsa riippuen tilanteesta. Ja nuo eivät tule järjestyksessä. Joskus ensimmäinen kokemus tilanteesta, minkä tavallaan tiedostaa on jompikumpi. Tunteita, myös "negatiivisia" on oppinut arvostamaan erään sienireissun jälkeen jolloin olikin aika vekkuli tilanne. Tavallaan tiesin kuka olen mutta olin kadottanut kaikki tunteet. Tai kun jonkinsortin egon sulamisen jälkeen kasasin itseni atomeista jäi tunteet viimeiseksi asiaksi minkä lopulta sain takaisin. Se ei ollut millään tapaa miellyttävä kokemus ja silloin opin omalla kohdallani että mikä vaan tunne on parempi entä että ei tunne lainkaan.

Tästä voisi selittää vähän pidemmänkin kaavan mukaan mutta todella vaikeaa ylipäätään selittää asiaa kuten asiaan vihkiytyneet varmasti tietävät. Tunteet ovat tärkeitä mutta niin on niiden hallitseminenkin ainakin jos haluaa pärjätä tässä nyky-yhteiskunnan sosiaalisessa myrskyssä ja tulla toimeen kanssaihmisten kanssa. Toisaalta tunteita pitää kyetä myös näyttämään ja kertomaan. Yhtä paradoxia on tämä elämä näine puitteineen. Liittyneekö sitten vain yhteiskuntaan vai mihin. Mene ja tiedä.

Tästä hauska huomio. Koin myös itse kerran sienireissun aikana omituisen tilanteen: mikään ei tuntunut miltään. Se oli melkeinpä yksi kamalimpia kokemuksia mitä olen kokenut. Mietin vain että mikä minua vaivaa, miksi kaikki on yhdentekevää. Onneksi tämä meni ohi ja loppujen lopuksi koin vain suurta rauhaa ja tyyneyttä.


Ensinnäkin haluan sanoa että sinulla on paljon hyviä ajatuksia mielen toiminnasta.

Mielen hallinnalla en tarkoita ettäkö jokaista mieleen tulevaa ajatusta pitäisi yrittää erikseen hallita. Lentäviä ajatuksia on vaikea hallita koska niiden luonto on juurikin sellainen että niitä syntyy jatkuvasti lisää. Lentäviä ajatuksia ei siis voi suoranaisesti ehkä hallita, mutta niihin voi vaikuttaa epäsuorasti juurikin meditoinnin kaltaisella harjoituksella, jota voi harjoittaa vaikka pitkin päivää. Kun et anna noille ajatuksille valtaa, vaan keskityt sen sijaan juurikin siihen hengittämiseen, ja sinuun itseesi. Päästät irti niistä ajatuksista ja keskityt vain olemiseen. Tällä tavoin voit epäsuorasti vaikuttaa näiden lentävien ajatuksien kulkuun. Jos et lähde niihin mukaan, niin mielesi rauhoittuu hiljalleen.

Tällöin näitä ajatuksia ei synny enään niin paljoa ja niiden luonnekkin saattaa muuttua "vaisummaksi" esim negatiivisesta positiiviseen, jolloin niistä on myös helpompi pysyä irtaallaan. Tällöin pääset helpommin sellaiseen selvään mielentilaan jossa pystyt keskittymään paremmin tähän hetkeen ja pystyt myös ajattelemaan selvemmin vain niitä asioita mitä haluat ajatella.

Kaikenlainen viha ja negatiivisuus on lopulta vain sinulle itsellesi pahaksi. Vihasta luopuminen onnistui ainakin minulla hiljalleen kun ymmärsin ettei asioita kohtaan ole pakko synnyttää vihaa vaikkei niistä tykkäisikään. Tässä maailmassa on paljon asioita mistä en tykkää ja joissa näen paljon pahaa ja vääryyttä. Jos synnyttäisin vihan kaikkea tällaista kohtaan, niin täyttyisi mieleni vihasta hyvinkin nopeaan.

Tämä viha oli minullekin ongelma joskus, on se osittain vieläkin mutta pystyn jo paljon paremmin huomaamaan kaikki vihaan johtavat ajatukset/tunteet. Kaikkein huonoin tilanne on se, kun tiedostaa että nämä ovat taas näitä vihaa aiheuttavia ajatuksia, mutta kun nyt HALUAN vihata. Tällöin eivät normaalit keinot oikein meinaa toimia, ensin pitäisi saada tuo halu vihata pois. Mutta yleensä ottaen, viha kuluttaa liian paljon energiaa, paljon vähemmällä pääsee kun vain jättää vihaamisen ja kokee tapahtumat eri tavalla, tietoisesti.
15
Vapaa aihe / Vs: Mitä näet tripillä?
« Uusin viesti kirjoittanut Pehmo Heinäkuu 13, 2019, 20:10 »
Kesti hiukan vastata tähän. Olet kyllä Pehmo aivan oikeassa kertomissasi asioissa. Myöskin mainitsemasi positiivinen ajattelu on tärkeää, minulta se on jäänyt hiukan vähälle koska olen yrittänyt keskittyä nykyhetkeen, aiemminhan elin vain ja ainoastaan ajatuksissani. En kuullut mitä muut minulle puhuivat enkä huomannut mitään tapahtumia ympärilläni. Positiivinen ajattelu on seuraava etappini, ja myös aion luoda jotain todella suurta.

Ainut mistä olen eri mieltä on tuo mielen hallinta. Minä juuri tein sen virheen, että yritin hallita mieleni eli hiljentää sen aina kun sinne ilmaantui jotain epämiellyttäviä ajatuksia. Sitä ei kuulu hallita, vaan ainoastaan tiedostaa ajatukset ja keskittyä taas nykyhetkeen, helpoin esimerkki on keskittyä hengitykseen.

Kun mieltä yrittää hallita, seuraa erilaisia jännitystiloja kehoon.

Ja tästä olen maininnut varmaan jokaisessa tekstissäni minkä kirjoitan, mutta keho on mielestäni käytännössä alitajunta. Kaikki mitä olet ikinä oppinut/kokenut, on siellä. Jos oman kehon ja mielen toimintaa pystyy tarkkailemaan sen vaatimalla keskittymisellä, huomaa että ensin tulee tunne, sen jälkeen ajatus. Tähän perustuu tämä ihmisten "autopilotti". Toimit ikään kuin autopilotilla, automaattisesti.

Otetaan esimerkki että tapaat uuden ihmisen kasvotusten. Sinulle tulee varmasti jokin tunne siinä yhteydessä. Tämä tunne aiheuttaa juuri tietynlaisten, siihen tilanteeseen sopivien ajatusten suman ja näitä edeltänyt tunne vain kasvaa, jossain tapauksissa hallitsemattomaksi. Jos olet esimerkiksi jossain vaiheessa elämääsi oppinut, että tuntemattomat ihmiset haluavat sinulta jotain tai haluavat tehdä sinulle jotain, sinulle tulee siinä tilanteessa sama tunne kuin jossain menneisyydessä kokemassasi tapaamisessa ja sitä seuraavat ajatukset siitä että tuo ihminen vain haluaa sinulta jotain. Toimit siis sen mukaan, tylysti tms. koska hänhän vain haluaa jotain sinulta. Todellisuus voi olla toinen mutta käyttäydyt vanhojen oppimiesi mallien mukaan.

Kehoon ja tunteisiin keskittyminen auttaa jos haluat toimia siten kuin oikeasti haluaisit, etkä autopilotilla. Tämä autopilotti tosin on yleensä todella vaikea huomata, olethan toiminut sen mukaan käytännössä koko elämäsi.

Laitetaan vielä selvennykseksi, että tunteet eivät tarkoita ainoastaan sitä, että olet vihainen, surullinen tai onnellinen. Tunteilla tarkoitan myös aivan pieniä tuntemuksia, kaikkea mitä vain voit tuntea kehossasi, pieniä pistelyitä esimerkiksi. Näitä on todella vaikea tiedostaa jos ei ole koko ikänsä aikana huomioinut tunteitansa.

Lasken myös kehoon/alitajuntaan jääviin tuntemuksiin erilaiset vammat, psyykkiset ongelmat yms. mitä on joskus tapahtunut. Ne jäävät sinne jos et keskity kipukohtaan ja paranna itseäsi. Ja nämähän tietenkin tuhoavat elämäsi, et pysty enää keskittymään mihinkään ja muutenkin olo muuttuu ehkä masentuneeksi tai et vain enää pysty tekemään jotain mitä aiemmin pystyit.

Kyllä, mainitsin itsensä parantamisen. Uskon että ihminen pystyy parantamaan itsensä kaikesta mikäli vamma ei ole sellainen että se vaatisi jotain kirurgista operaatiota. Paranevathan pienet haavatkin "itsestään", miksei siis isommatkin haavat? Puhun siis tässäkin myös kokemuksesta, minulta on jo tähän mennessä parantunut monia erikoisia ongelmia.

Jos joku haluaa haastaa näkemykseni, kokemukseni ja kaiken mitä olen kirjoittanut, otan sen aidosti innolla vastaan ja rakastan keskustelua näistä aiheista. Mainitsemani asiat ovat minun kokemuksiani, ja teillä muilla taas on omat kokemuksenne. Löytäkää omat tienne parantua ja löytäkää elämänilo uudelleen, yritän vain auttaa.


Ensinnäkin haluan sanoa että sinulla on paljon hyviä ajatuksia mielen toiminnasta.

Mielen hallinnalla en tarkoita ettäkö jokaista mieleen tulevaa ajatusta pitäisi yrittää erikseen hallita. Lentäviä ajatuksia on vaikea hallita koska niiden luonto on juurikin sellainen että niitä syntyy jatkuvasti lisää. Lentäviä ajatuksia ei siis voi suoranaisesti ehkä hallita, mutta niihin voi vaikuttaa epäsuorasti juurikin meditoinnin kaltaisella harjoituksella, jota voi harjoittaa vaikka pitkin päivää. Kun et anna noille ajatuksille valtaa, vaan keskityt sen sijaan juurikin siihen hengittämiseen, ja sinuun itseesi. Päästät irti niistä ajatuksista ja keskityt vain olemiseen. Tällä tavoin voit epäsuorasti vaikuttaa näiden lentävien ajatuksien kulkuun. Jos et lähde niihin mukaan, niin mielesi rauhoittuu hiljalleen.

Tällöin näitä ajatuksia ei synny enään niin paljoa ja niiden luonnekkin saattaa muuttua "vaisummaksi" esim negatiivisesta positiiviseen, jolloin niistä on myös helpompi pysyä irtaallaan. Tällöin pääset helpommin sellaiseen selvään mielentilaan jossa pystyt keskittymään paremmin tähän hetkeen ja pystyt myös ajattelemaan selvemmin vain niitä asioita mitä haluat ajatella.

Kaikenlainen viha ja negatiivisuus on lopulta vain sinulle itsellesi pahaksi. Vihasta luopuminen onnistui ainakin minulla hiljalleen kun ymmärsin ettei asioita kohtaan ole pakko synnyttää vihaa vaikkei niistä tykkäisikään. Tässä maailmassa on paljon asioita mistä en tykkää ja joissa näen paljon pahaa ja vääryyttä. Jos synnyttäisin vihan kaikkea tällaista kohtaan, niin täyttyisi mieleni vihasta hyvinkin nopeaan.
16
Vapaa aihe / Vs: Mitä näet tripillä?
« Uusin viesti kirjoittanut ruoja Heinäkuu 12, 2019, 22:41 »
Itselläni ns. järki, tietoisuus, äly tai miksi sitä nyt sanokaan riitelee jatkuvasti tunteiden kanssa. Joskus vievät tunteet, joskus järki. Väitän että kummassallakin on roolinsa riippuen tilanteesta. Ja nuo eivät tule järjestyksessä. Joskus ensimmäinen kokemus tilanteesta, minkä tavallaan tiedostaa on jompikumpi. Tunteita, myös "negatiivisia" on oppinut arvostamaan erään sienireissun jälkeen jolloin olikin aika vekkuli tilanne. Tavallaan tiesin kuka olen mutta olin kadottanut kaikki tunteet. Tai kun jonkinsortin egon sulamisen jälkeen kasasin itseni atomeista jäi tunteet viimeiseksi asiaksi minkä lopulta sain takaisin. Se ei ollut millään tapaa miellyttävä kokemus ja silloin opin omalla kohdallani että mikä vaan tunne on parempi entä että ei tunne lainkaan.

Tästä voisi selittää vähän pidemmänkin kaavan mukaan mutta todella vaikeaa ylipäätään selittää asiaa kuten asiaan vihkiytyneet varmasti tietävät. Tunteet ovat tärkeitä mutta niin on niiden hallitseminenkin ainakin jos haluaa pärjätä tässä nyky-yhteiskunnan sosiaalisessa myrskyssä ja tulla toimeen kanssaihmisten kanssa. Toisaalta tunteita pitää kyetä myös näyttämään ja kertomaan. Yhtä paradoxia on tämä elämä näine puitteineen. Liittyneekö sitten vain yhteiskuntaan vai mihin. Mene ja tiedä.
17
Vapaa aihe / Vs: Mitä näet tripillä?
« Uusin viesti kirjoittanut JPR Heinäkuu 12, 2019, 20:53 »
Kesti hiukan vastata tähän. Olet kyllä Pehmo aivan oikeassa kertomissasi asioissa. Myöskin mainitsemasi positiivinen ajattelu on tärkeää, minulta se on jäänyt hiukan vähälle koska olen yrittänyt keskittyä nykyhetkeen, aiemminhan elin vain ja ainoastaan ajatuksissani. En kuullut mitä muut minulle puhuivat enkä huomannut mitään tapahtumia ympärilläni. Positiivinen ajattelu on seuraava etappini, ja myös aion luoda jotain todella suurta.

Ainut mistä olen eri mieltä on tuo mielen hallinta. Minä juuri tein sen virheen, että yritin hallita mieleni eli hiljentää sen aina kun sinne ilmaantui jotain epämiellyttäviä ajatuksia. Sitä ei kuulu hallita, vaan ainoastaan tiedostaa ajatukset ja keskittyä taas nykyhetkeen, helpoin esimerkki on keskittyä hengitykseen.

Kun mieltä yrittää hallita, seuraa erilaisia jännitystiloja kehoon.

Ja tästä olen maininnut varmaan jokaisessa tekstissäni minkä kirjoitan, mutta keho on mielestäni käytännössä alitajunta. Kaikki mitä olet ikinä oppinut/kokenut, on siellä. Jos oman kehon ja mielen toimintaa pystyy tarkkailemaan sen vaatimalla keskittymisellä, huomaa että ensin tulee tunne, sen jälkeen ajatus. Tähän perustuu tämä ihmisten "autopilotti". Toimit ikään kuin autopilotilla, automaattisesti.

Otetaan esimerkki että tapaat uuden ihmisen kasvotusten. Sinulle tulee varmasti jokin tunne siinä yhteydessä. Tämä tunne aiheuttaa juuri tietynlaisten, siihen tilanteeseen sopivien ajatusten suman ja näitä edeltänyt tunne vain kasvaa, jossain tapauksissa hallitsemattomaksi. Jos olet esimerkiksi jossain vaiheessa elämääsi oppinut, että tuntemattomat ihmiset haluavat sinulta jotain tai haluavat tehdä sinulle jotain, sinulle tulee siinä tilanteessa sama tunne kuin jossain menneisyydessä kokemassasi tapaamisessa ja sitä seuraavat ajatukset siitä että tuo ihminen vain haluaa sinulta jotain. Toimit siis sen mukaan, tylysti tms. koska hänhän vain haluaa jotain sinulta. Todellisuus voi olla toinen mutta käyttäydyt vanhojen oppimiesi mallien mukaan.

Kehoon ja tunteisiin keskittyminen auttaa jos haluat toimia siten kuin oikeasti haluaisit, etkä autopilotilla. Tämä autopilotti tosin on yleensä todella vaikea huomata, olethan toiminut sen mukaan käytännössä koko elämäsi.

Laitetaan vielä selvennykseksi, että tunteet eivät tarkoita ainoastaan sitä, että olet vihainen, surullinen tai onnellinen. Tunteilla tarkoitan myös aivan pieniä tuntemuksia, kaikkea mitä vain voit tuntea kehossasi, pieniä pistelyitä esimerkiksi. Näitä on todella vaikea tiedostaa jos ei ole koko ikänsä aikana huomioinut tunteitansa.

Lasken myös kehoon/alitajuntaan jääviin tuntemuksiin erilaiset vammat, psyykkiset ongelmat yms. mitä on joskus tapahtunut. Ne jäävät sinne jos et keskity kipukohtaan ja paranna itseäsi. Ja nämähän tietenkin tuhoavat elämäsi, et pysty enää keskittymään mihinkään ja muutenkin olo muuttuu ehkä masentuneeksi tai et vain enää pysty tekemään jotain mitä aiemmin pystyit.

Kyllä, mainitsin itsensä parantamisen. Uskon että ihminen pystyy parantamaan itsensä kaikesta mikäli vamma ei ole sellainen että se vaatisi jotain kirurgista operaatiota. Paranevathan pienet haavatkin "itsestään", miksei siis isommatkin haavat? Puhun siis tässäkin myös kokemuksesta, minulta on jo tähän mennessä parantunut monia erikoisia ongelmia.

Jos joku haluaa haastaa näkemykseni, kokemukseni ja kaiken mitä olen kirjoittanut, otan sen aidosti innolla vastaan ja rakastan keskustelua näistä aiheista. Mainitsemani asiat ovat minun kokemuksiani, ja teillä muilla taas on omat kokemuksenne. Löytäkää omat tienne parantua ja löytäkää elämänilo uudelleen, yritän vain auttaa.
18
Suippumadonlakki / Vs: Suippumadonlakkihavainot aikaisempina vuosina
« Uusin viesti kirjoittanut ruoja Heinäkuu 12, 2019, 14:46 »
EDIT: mikä lie tuplapostaus tai joku härö.

Modet: Tämän sais vaikka poistaa :)
19
Suippumadonlakki / Vs: Suippumadonlakkihavainot aikaisempina vuosina
« Uusin viesti kirjoittanut ruoja Heinäkuu 12, 2019, 14:32 »
Ainakin ilmatieteenlaitoksen sivuilta löytyy myös tilastoja lämpötiloista ja sademääristä paikkakuntakohtaisesti 60-luvulta lähtien, jos kiinnostaa kunkin vuoden sääolosuhteet syvällisemmin. https://ilmatieteenlaitos.fi/tilastoja-vuodesta-1961

Ihan tosi pikaisella vilkaisulla näyttää jonkinmoinen korrelaatio löytyvän jopa tän threadin alotuspostauksen päivämäärien kanssa. https://laji.fi/observation/list?target=Psilocybe%20semilanceata&informalTaxonGroupId=MVL.61 tuolta nyös voi selata havaintoja mutta tämän meitä niin kovasti kiinnostavan sienilajin kiistanalaisuuden takia voinee luottaa siihen ettei tuonne raportoida kuin murto-osa havainnoista :)

Oishan näistä hienoa kasata jokin tilaston tapainen käppyrä jos data ois helpommassa muodossa ohjelmallisesti käsiteltäväksi mutta ei kyllä oma aika riitä alkaa mankeloimaan dataa käytettävään muotoon :(

EDIT: kah kehveliä. Molemmat palvelut tarjoavat jonkin sortin julkisen rajapinnan.
20
Suippumadonlakki / Vs: Suippumadonlakkihavainot aikaisempina vuosina
« Uusin viesti kirjoittanut enomuumi Heinäkuu 12, 2019, 12:29 »
Hieno lanka .. toivottavasti muutkin laittavat tietoa..

Kehitysehdotu: olisiko ajatusta laittaa myös viimmeisimmät havainnot pvm + alue ? näin saisi jokusen vuoden kuluessa osviittaa esiintymisajasta ja aloittelevat sienestäjät saavat osviittaa koska aloittaa ja koska rupeaa olemaan jo liian myöhäistä.
Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 10